Ilman luottamusta ja yhteistyötä suomalaisten työpaikkojen on vaikea parantaa kilpailukykyään ja tuottavuuttaan. Luottamus onkin perinteisesti ollut merkittävä voimavara suomalaisilla työpaikoilla, ja kansainvälisissä vertailuissa meidät on usein luokiteltu luottamuksen kärkimaihin.
Luottamuksen merkitystä ovat vastikään korostaneet myös Suomen Yrittäjät ja Perheyritysten liitto puhuessaan paikallisen sopimisen kehittämisestä. Järjestöjen mukaan pienissä ja keskisuurissa suomalaisyrityksissä työntekijöiden ja työnantajien välit ovat hyvät ja luottamukselliset ja tieto kulkee. Paikalliseen sopimiseen on näin ollen hyvät mahdollisuudet.
Hyvän luottamuksen ja yhteistoiminnan ilmapiirissä työt sujuvat. Tunne samassa veneessä olemisesta ja samaan suuntaan soutamisesta on vahva. Myös erilaiset muutos- ja kriisitilanteet pystytään hoitamaan yhdessä, puolin ja toisin joustaen.
Tunne samassa veneessä olemisesta ja samaan suuntaan soutamisesta on vahva. Myös erilaiset muutos- ja kriisitilanteet pystytään hoitamaan yhdessä, puolin ja toisin joustaen.
Ongelmat luottamuksessa ja yhteistoiminnassa heijastuvat kaikkiin työpaikan toimintoihin. Ne näkyvät helposti myös ulkopuolelle, tahraavat mainetta ja heikentävät uskottavuutta asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden keskuudessa.
Työpaikkoja ei voi pakottaa kehittämään yhteistoimintaansa lain kirjainta paremmaksi. Tarvitaan yhteinen ymmärrys siitä, että asiaan kannattaa panostaa. Johdolla ja henkilöstön edustajilla on tässä suuri vastuu.
Jos yhteistoimintalain velvoitteissa halutaan mennä siitä, missä aita on matalin, riittää, että henkilöstöä informoidaan ja kuullaan sitä koskevissa asioissa. Kovin hedelmällinen tämä tulkinta ei kuitenkaan ole eikä lain alkuperäisen tarkoituksen mukainen. Kun henkilöstön osallistumis- ja vaikutusmahdollisuudet minimoidaan, sen edustajista tulee väkisinkin joustamattomia rajanvartijoita, jotka vain tarkkailevat, että asiat tehdään lakia noudattaen.
Vaikka työnantajalla on päätösvalta lähes kaikissa yhteistoimintaan kuuluvissa asioissa, toiminta on parhaimmillaan vastavuoroista vaikuttamista, jossa tehdään molempia osapuolia huomioon ottavia ja hyödyttäviä ratkaisuja.
Tavoitteellista ja suunnitelmallista yhteistoimintaa varten työpaikoille on perustettu yhteistyö- ja työsuojelutoimikuntia, joissa käsitellään kaikki henkilöstöä koskettavat muutos- ja kehittämisasiat. Ei silti riitä, että henkilöstön edustajat ja henkilöstö- ja työsuojelupäälliköt keskustelevat keskenään. Yhtä tärkeitä ovat esimiesten ja henkilöstön edustajien väliset arjen kohtaamiset ja muu epävirallinen vuorovaikutus, jotka ovat STTK:n selvitysten mukaan viime vuosina ilahduttavasti lisääntyneet.
Myös työpaikan hallintoelimissä henkilöstön edustajien tulisi näkyä
Myös työpaikan hallintoelimissä henkilöstön edustajien tulisi näkyä ja kuulua nykyistä enemmän. Johtoryhmissä, hallituksissa tai muissa vastaavissa elimissä edustajilla on mahdollisuus kertoa johdolle henkilöstön näkemyksiä ja tuntoja sekä toisaalta välittää henkilöstölle ajantasaista tietoa johdon tavoitteista.
Luottamuksen ja yhteistyön tärkeys tulee työpaikoilla ymmärtää molemmin puolin, ja niihin kannattaa yhdessä panostaa kaikin keinoin. STTK:laisten henkilöstön edustajien mukaan monilla työpaikoilla kehitys on kulkenut juuri tähän suuntaan: paikallista sopimista käytetään aiempaa järkevämmin, ylilyönteihin ja saneluun sorrutaan entistä harvemmin – ja asioista päätetään ihan aikuisten oikeilla yhteistoiminnan periaatteilla.