Vuonna 2006 käynnistyi kolmikantainen samapalkkaisuusohjelma, jonka tavoitteena on supistaa sukupuolten palkkaero 15 prosenttiin vuoteen 2016 mennessä. Naisten ja miesten palkkaero on kaventunut keskimäärin 20 prosenttiyksiköstä seitsemääntoista koko työmarkkinoilla. Sukupuolten palkkaeron kaventamistavoitetta ei saavuteta.
Samapalkkaisuus on laajasti hyväksytty tavoite. Sitä edellyttävät Suomen perustuslaki, sopimus Euroopan unionin toiminnasta ja Euroopan unionin perusoikeuskirja ja työelämän tasa-arvodirektiivi, ILO:n yleissopimus nro 100, YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus ja Euroopan ihmisoikeussopimus.
Sukupuolten palkkaeron kaventaminen vaatii tehokkaita toimenpiteitä. Viimeisten kahden vuoden aikana ero on pysynyt samana. Jos sukupuolten palkkaero kaventuu tasaisella ohjelman aikaisella kehitysvauhdilla, kaventumisvauhti olisi 3–4 prosenttiyksikköä tulevana kymmenvuotiskautena, mitä ei voida pitää riittävänä. Suomen tulee myös parantaa asemaansa eurooppalaisessa palkkaerovertailussa.
Ihmisoikeustarkasteluissa naisten ja miesten palkkaero nousee Suomen kohdalla säännönmukaisesti esiin. Sukupuolten palkkaerotilanteeseen ovat aivan viime aikoina kiinnittäneet huomiota Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu ja YK:n CEDAW -komitea. Komitea vaati Suomelta keväällä 2014 ”välittömiä toimia” sukupuolten palkkaeron kaventamiseksi.
Palkkapolitiikassa on tulevien sopimusratkaisujen avulla edistettävä samapalkkaisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa. Työ- ja virkaehtosopimuksiin tulee kohdistaa sukupuolivaikutusten arviointi ja näin arvioida sopimusten vaikutuksia naisten ja miesten välisiin palkkaeroihin.
Palkkausjärjestelmiä tulee kehittää ottamaan huomioon työn vaativuus, jos suinkin mahdollista yhtenäisten vertailuperusteiden avulla nykyistä laajemmin eri ammateissa ja tehtävissä.
Tärkeää on myös lisätä tietoa perusteettomista palkkaeroista, puuttua palkkasyrjintään ja soveltaa tasa-arvoisen ja kannustavan palkkauksen perusteita.
Eri aloilla on voimakastakin ammattien perinteistä sukupuolijakoa. Tätä on saatava purettua. Samaan aikaan on parannettava naisten mahdollisuuksia edetä vaativampiin ja johtotehtäviin.
Naisten ja miesten samapalkkaisuuteen velvoittavat Suomea kansainvälinen oikeus, EU-oikeus ja kansallinen lainsäädäntö. Näiden mukaan syrjinnän kiellot eivät yksinään ole riittävä keino tosiasiallisen tasa-arvon, mukaan lukien palkkatasa-arvo, saavuttamiseen. Tosiasiallista tasa-arvoa ilmentävät myös velvoitteet sukupuolten tasa-arvon edistämiseen ja positiiviseen erityiskohteluun.
Pentti Arajärvi, Samapalkkaisuusohjelman johtoryhmän puheenjohtaja