Uskottava kai se on, jos kerran hahmo rockin historiasta, yhdysvaltalaisen KISS-yhtyeen perustajajäsen ja basisti Gene Simmonskin sen sanoo. Naisen elämään tarvitaan muutos! Naisten on oltava itsenäisiä ja harkittava tarkasti. Nuoruusvuodet kannattaa panostaa erilaisten valmiuksien hankkimiseen, elättää itsensä ja olla riippumaton. Naisen tulee myös rakentaa ympärilleen turvaverkostoa sille ajatukselle, että mies hylkää. Naisen tulee hommata ensin ura ja sitten vasta perhe.
Näin puhuu siis legenda. Gene Simmons on kirjoittanut aiheesta tietokirjan ja elämäntapaoppaan, jota hän juuri markkinoi. Oppaan nimi on vapaasti suomennettuna Minä Oy – Vapauta sisäinen rock-jumalasi, voita elämässä ja bisneksessä.
Suomen hallitus ja Amerikan Gene Simmons puhuvat samaa kieltä. Molemmat ovat löytäneet äityden keskeltä naisen, joka täytyy pelastaa. Äitiydestä on tullut este ja hidaste saada ura, palkkakehitys ja eläke. Äitiys on kynnys sujuvalle työkierrolle, porras portaalta etenemiselle ja tulevalle virkanimitykselle.
Kolmen lapsen äitinä äitiyden merkityksen muuttuminen hirvittää. Äiti on muuttumassa kustannuseräksi, jonka tuottoa ja työpanosta poliittiset päättäjät siilovat nyt ahkerasti. Äidin paikaksi ei suinkaan saa muotoutua koti ja alle kolmivuotiaan lapsen hoitaminen, vaan työpaikka, joka sekin saattaa siintää vain unelmissa. Työpaikkaa ei ole, eikä äiti siinä ole yksin. Mutta äitihän voi mennä kortistoon.
Puimuriin on joutunut myös isä, sillä hallituksen mielestä isät eivät vietä tarpeeksi aikaa lastensa kanssa. Tähän on hallituksen mielestä tultava muutos vaikka väkisin. Lasten kotihoidontukikauden jakaminen pakolla molempien vanhempien kesken on hallituksen lääkettä siihen, että isät leikkisivät lapsiensa kanssa, pukisivat kuravaatteita, kokkaisivat hellan ääressä ja siinä välissä sieppaisivat myös pölynimurin kouraansa. Se on myös lääkettä siihen, että äidin työura ei katkeaisi lasten syntymän myötä, vaan äiti sujahtaisi takaisin tuottavaksi yksilöksi mahdollisimman pian. Toki äidin palkkakehityksestä kannetaan myös huolta ja hallituksessa uskotaan, että äidin ja isän eurot tulevat samansuuruisiksi tämän muutoksen myötä. Näin meille ainakin uskotellaan, mutta eihän se näin mene.
Äidin työjatkumo on tärkeää, mutta syödäkö kakku vai säästää? Missä vaiheessa on sopiva hetki perustaa perhe? Onko lasten tekeminen vain tekemistä vai onko lapsella muutakin merkitystä isälle ja äidille? Ja entäpä yksinhuoltajat? Kuka muistaa heitä?
Hallituksen jakamat lääkkeet isyyden ja äitiyden vaivaan alkavat olla lopussa. Tarjolle jää vain placeboa eli lumelääkettä. Se onkin sitä parasta, sillä se ei harhauta, poista todellisuutta eikä turruta. Kyllä isä ja äiti tietävät, missä on oman lapsen paikka ja kuka pientä lasta hoitaa. Vanhemmat rakastavat, välittävät, kantavat huolta ja tekevät päätöksiä tuntien niistä usein myös huonoa omaatuntoa. Tutkimusten mukaan pienten lasten isät ovat työelämässä tiiviisti ja painavat pitkää päivää. Taloudellisesti päätöksiä tehtäessä kotiin jääminen on monelle isälle sula mahdottomuus ja senhän tietää myös Suomen hallitus. Siksikin vanhempien tietoisuus omien valintojen merkityksestä on tärkeää, sillä tilinteon aika tulee vastaan vääjäämättä. Ja silloin kadutaan tai kiitetään.
Psykologian professori Taru Feldin tutkijaryhmä Jyväskylän yliopistosta selvitti juuri valmistuneessa tutkimuksessa, mitä asioita 50-vuotiaat katuvat elämässään. Asioiden puntarointi kuuluu tuohon ikäkauteen ja tilintekoa tehdään joskus hyvinkin ankarasti. Katumuslistan kärkeen osui väärät opiskelu- ja koulutusvalinnat sekä uraratkaisut. Seuraavaksi tulivat perheeseen ja parisuhteeseen liittyvät asiat. Lasten kanssa vietetty vähäinen aika painoi monen vastaajan mieltä.
Kolme vuotta on ihmisen elämässä lyhyt aika. Laitetaan silmät kiinni ja avataan ja olemme tehneet pikamatkan elämässämme. Mutta ei sitä nuorena tajua.
Sen tajuaa ehkä vasta viisikymppisenä – ristii kätensä ja kiittää luojaansa siitä, että on saanut mahdollisuuden jäädä omien pienten lapsiensa hoitajaksi. Se ei ollut ehkä isälle mahdollista, ei vaikka sitä olisi kuinka laskutikulla laskettu, mutta ei isäkään varmasti toimettomaksi jäänyt. Kun on lapsia, ei ole olemassa aikaa ilman lapsia.
Se lasten kanssa kotona vietetty aika ei tehnyt ehkä perheestä rahallisesti varakasta, mutta se turvasi kenties rauhallisen arjen, toi onnea ja mikä tärkeintä: ei jättänyt katumusta.
Hyvä on myös muistaa, että yhteistä vietettyä aikaa ei ole vain kolme vuotta lapsen elämässä, vaan myös ne vuodet, jotka ovat edessä ja tulevaisuudessa. Ja ne jos jotkut ovatkin vaativia ja haasteellisia. Olemme ruuhkavuosissa, joissa kaikki on kortilla. Mutta niistä kun selviää on voittanut paljon!
Mutta sitä voittoa ei ole tehnyt Suomen hallitus, vaan sen ovat tehneet kylläkin isä ja äiti. Malja siis vanhemmuudelle, valinnanvapaudelle ja välittämiselle. Nootti taasen hallitukselle, sillä kotihoidontuen pakkojakaminen vanhempien kesken on väärää, vastuutonta ja vanhempia vähättelevää politiikkaa.
Loppumalja väliaikaisuudelle, jota vanhemmuus suruksemme loppujen lopuksi kuitenkin on. Kuten myös Suomen hallitus. Mutta se on kylläkin onneksi.
Arja Juvonen, Perussuomalaisten kansanedustaja