Naisten ja miesten palkat ovat aihe, joka herättää keskustelua ja kuohuttaa tunteita. Tähän on aihetta. Naisten keskimääräinen palkkataso on Suomessa edelleen noin 17 prosenttia miehiä alhaisempi koko työmarkkinoilla. Kun miehet saavat euron ja 20 senttiä, naiset saavat euron. Emme voi olla tyytyväisiä tähän tulokseen. Suomessa tulee maksaa samasta ja samanarvoisesta työstä samaa palkkaa.
Hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen samapalkkaisuusohjelmassa on kurottu sitkeää palkkaeroa umpeen vuodesta 2006 lähtien. Tavoitteena on kaventaa ero enintään 15 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Hallitus ottaa samapalkkavelvoitteen tosissaan. Työmarkkinajärjestöjen toimilla on kuitenkin ratkaiseva merkitys samapalkkaisuuden toteuttamisessa. Siksi keskustelemme parhaillaan työmarkkinajohtajien kanssa, miten voisimme saada aikaan tehokkaampaa toimintaa.
Edellytykset sukupuolten palkkaeron kaventamiseen ovat hyvät, koska Suomessa naiset osallistuvat aktiivisesti työmarkkinoille ja heillä on erittäin hyvä koulutus. Samapalkkaisuuden työkalupakkiin kuuluu kattava työehtosopimusjärjestelmä, toimivat työelämän neuvottelusuhteet ja tasa-arvolaki sekä kolmikantainen samapalkkaisuusohjelma.
Juuri valmistunut Jyväskylän yliopiston tutkimus kertoo, että korkeakoulusta valmistuneet saman tutkinnon suorittaneet miehet saivat naisia nopeammin koulutustaan vastaavia työtehtäviä. Miksi palkkaero pysyy näin suurena, vaikka naisten koulutustaso ajaa miesten ohi?
Työelämän perinteinen työnjako ylläpitää tasa-arvo-ongelmia. Segregaatiota on purettava sekä koulutusvalinnoissa että työelämässä. Toivon että yhä useampi poika ja mies uskaltaisi lähteä alalle joka nykyisin mielletään naisalaksi. Ei ole olemassa vain miesten ja vain naisten töitä.
Miehet käyttävät tällä hetkellä noin 9 prosenttia kaikista korvatuista vanhempainpäivärahapäivistä. Työelämän tasa-arvon kannalta on tärkeää, että äidit ja isät käyttäisivät perhevapaita nykyistä tasaisemmin. Uusin kannustin tähän suuntaan on isien oma yhdeksän viikon vanhempainvapaakiintiö vuoden 2013 alusta lukien.
Naisten ja miesten palkkaeron kaventaminen on sitkeyttä vaativaa työtä, jossa ei voi antaa periksi. Nyt pitää tarttua moniin mahdollisuuksiin. Syksyn aikana hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen tulee yhdessä löytää keinot, jotka vievät samapalkkaisuutta eteenpäin. Keskustelut ovat eräänlainen suomalaisen samapalkkaisuusvälineistön kuntotesti.
Susanna Huovinen, peruspalveluministeri