Maan hallitus ja työnantajat ovat yhteiskuntasopimuskeskustelujen yhteydessä vaatineet paikallisen sopimisen lisäämistä. Palkansaajapuoli on ollut kannoissaan varovaisempi.
STTK:n tuoreen henkilöstöbarometrin mukaan paikallisen sopimisen tarjoamia mahdollisuuksia käytetään tänä päivänä aiempaa vähemmän, mutta fiksummin. Vähiten paikalliseen neuvotteluun panostavat valtion sektorin ja eniten kuntien sekä yleishyödyllisten yhteisöjen luottamusmiehet. Suurimmat paikalliseen sopimiseen liittyvät ongelmat ovat valtiosektorilla.
STTK:n selvityksessä yhteistoiminta työpaikoilla on joillain työpaikoilla edennyt, toisilla taantunut. Hyvillä työpaikoilla lakeja ja sopimuksia noudatetaan paremmin kuin aiemmin ja työpaikan taloudellisesta tilanteesta kerrotaan aktiivisemmin. Henkilöstön edustajien mahdollisuudet käyttää aikaa luottamustehtävien hoitamiseen ja muut työskentelyolosuhteet ovat myös parantuneet. – Tällaisilla työpaikoilla paikallisen sopimisen lisäämiselle ei periaatteessa ole esteitä.
Toimiva paikallinen sopiminen edellyttää tasavertaisia neuvottelukumppaneita
Toisessa ääripäässä henkilöstön edustajien arki on karu. Reilu kymmenes kyselyyn vastanneista edustajista oli kokenut työnantajan luottamustehtävää vaikeuttavia ja mitätöiviä toimia tai pelisääntöjen rikkomista melko tai erittäin usein. Painostus ja luottamustehtävän hoitamisen vaikeuttaminen oli yleisintä yksityisellä palvelualalla, pelisääntöjen mitätöinti kunnissa. Selvästi paras tilanne oli seurakunnissa.
Toimiva paikallinen sopiminen edellyttää, että henkilöstön edustajat pystyvät toimimaan aidosti tasavertaisena neuvottelukumppanina työnantajille. Jos näin ei ole, ei paikallista sopimista kannata lisätä.
Äärimmilleen vietynä paikallinen toiminta on sanelua. Sen avulla työnantaja voi saada pikavoittoja, mutta kestävää tuottavuutta ja tuloksellisuuden lisäystä sen avulla ei saavuteta.
Erkki Auvinen, työympäristöasiantuntija, STTK
***
Paikallinen sopiminen ja neuvottelut työajoista ovat yhä tärkeämpi osa luottamusmiesten työtä