Suomi on ollut itsenäistymisestään asti sukupuolten välisen tasa-arvon ja palkkatasa-arvo edelläkävijä. Suomi antoi ensimmäisten demokratioiden joukossa kaikille täysi-ikäisille naisille äänioikeuden. Monet hyvinvointivaltion saavutukset ovat vapauttaneet naiset roolistaan kodeissa ja mahdollistaneet taloudellisen itsenäisyyden.
Nämä saavutukset eivät tulleet ilman työtä. Se vaati rohkeutta päättäjiltä ja aktiivisia tasa-arvon edistäjiä yhteiskunnassa. Olisi kuitenkin virhe kuvitella, että sukupuolten välinen tasa-arvo olisi saavuttanut Suomessa päätepisteensä.
Marraskuun ensimmäisenä päivänä vietetään Naisten palkkapäivää. Tilastollisesti laskettuna naiset eivät saa tuon päivän jälkeen enää palkkaa. Tilastokeskuksen mukaan naisten palkka on nimittäin Suomessa noin 83,4 prosenttia miesten palkasta. Vuosiansioissa tämä tekee 7600 euron eron palkkakuittiin.
Syitä naisten ja miesten palkkaeroon on useita: Miesvaltaisilla aloilla maksetaan naisvaltaisia aloja korkeampaa palkkaa. Naiset saavat miehiä pienempää palkkaa myös samoista työtehtävistä. Lisäksi äidit jäävät isiä useammin kotiin hoitamaan pieniä lapsia, mikä hidastaa naisten urakehitystä.
Epätasa-arvoon ei ole vain yhtä ratkaisua, vaan ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan niin lainsäädännön kuin kulttuurinkin muutosta.
Vanhempainvapaista voidaan kiintiöidä aiempaa suurempi osa isille esimerkiksi vihreiden ehdottamalla 6+6+6 -mallilla. Vanhemmuuden kustannusten jakaminen äidin ja isän työnantajien kesken ehkäisisi nuorten naisten syrjintää työmarkkinoilla. Hallituksen esitys 2500 euron kertaluonteisesta korvauksesta perhevapailta töihin palaavan työntekijän työnantajalle on oikeansuuntainen mutta yksin riittämätön toimenpide.
Valtion ja kuntien päätöksissä on huomioitava sukupuolivaikutukset. Ja tässä Sipilän hallitus karahtaa pahasti karille. Hallituksen leikkaukset pienituloisilta ja julkisen sektorin tärkeiden palvelujen leikkaaminen kohdistuvat enemmän naisiin kuin miehiin. Lähes 60% sosiaaliturvan leikkausten vaikutuksista kohdistuu naisiin.
Koulutusleikkaukset uhkaavat jopa yli tuhannen opettajan työttömyydellä ja korkeakouluissa joudutaan suuriin irtisanomisiin: näillä aloilla enemmistö työntekijöistä on naisia. Työelämän heikennyspaketin leikkaukset lomarahoista, sairauspäivärahoista ja lomapäivistä kohdistuvat voimakkaammin pieni- ja keskituloisiin naisvaltaisiin aloihin.
Julkisen sektorin ammattien tarkoituksellinen mollaaminen ja sieltä tehtyjen säästöjen siirtäminen yksityisten yritysten tuloksiin on epäoikeudenmukaista. Lastentarhanopettajien ja lähihoitajien ammattien polkeminen ei edistä työpaikkojen luomista Suomessa.
Samalla leikkaukset lasten oikeudesta varhaiskasvatukseen ja ryhmäkokojen kasvattaminen heikentävät enemmän äitien mahdollisuutta olla työelämässä. Hallituksen arvot heijastelevatkin halua palata takaisin 1950-luvun sukupuolirooleihin.
Mitään sukupuolten vaikutusten arviointia hallitus ei ole myöskään tehnyt. Se ei ole hyväksyttävää. Säästöjen taakka on jaettava oikeudenmukaisesti ja silloinkin on mietittävä tasa-arvon merkitystä.
Koska koko yhteiskunta hyötyy työelämän tasa-arvosta, sen edistäminen on meidän kaikkien vastuulla. Edistetään siis tasa-arvoista lainsäädäntöä työelämässä. Vapautetaan äidit töihin ja isät kotiin. Jaetaan vanhemmuuden kustannukset työnantajien kesken. Rohkaistaan tyttöjä opiskelemaan insinööreiksi ja poikia sosiaalityöntekijöiksi.
Tavoitteena olkoon, ettei Naisten palkkapäivää tarvitsisi enää tulevaisuudessa viettää. Siirretään naisten ja miesten palkkaerot historiaan.
Ville Niinistö, vihreiden kansanedustaja