Olemme pieni kansa jonka tulevaisuuden näkymät ovat epävarmat. Tästäkin selvitään, mutta se tulee vaatimaan kaikkien suomalaisten panosta.
Naisten euro ei vieläkään ole kokonainen. Koko työmarkkinoita tarkastellessa naisen euro on noin 83 senttiä. Vuonna 2006 pääministeri Vanhasen hallitus aloitti samapalkkaisuusohjelman yhdessä työmarkkinakeskusjärjestöjen kanssa. Ohjelman tavoitteeksi asetettiin, että sukupuolten palkkaero olisi vuonna 2015 enintään 15 prosenttia. Ohjelmaa on seuraavilla hallituskausilla jatkettu ja tavoitetta kohti on edetty. Saavutettu sitä ei kuitenkaan vielä ole, vaan palkkaero on edelleen mainittu 17 prosenttia. Työtä siis riittää.
Suomi on kansallisella lainsäädännöllä, EU:n työelämän tasa-arvodirektiivillä ja kansainvälisillä sopimuksilla sitoutunut kaventamaan sukupuolen palkkaeroja. Tärkeä perusta samapalkkaisuudessa on EU:n perussopimuksen periaate ”Sama palkka samasta ja samanarvoisesta työstä”. Vaikka miehet ja naiset tekisivät eri työtä, jos työ on yhtä vaativaa, siitä tulisi saada sama korvaus.
EU-vertailussa Suomi ei sijoitu palkkaeroja tarkasteltaessa kehuttavasti: olemme sijalla 21 kun vertailussa on mukana 27 maata. Komissio on kiinnittänyt sukupuolten palkkaeroihin huomiota ja kannustanut usean vuoden ajan kansallisiin kampanjoihin asiassa. Eurooppalaista palkkatasa-arvopäivä vietetään 2.11.
Palkkaepätasa-arvosta puhuttaessa kyse on taloudellisesta itsenäisyydestä, mikä luo toimeentulon edellytykset ja tuo valtaa päättää omasta elämästä, tehdä valintoja eri elämäntilanteissa. Tämä lienee perussyy siihen, että naisten tulot ja palkka ovat olleet jo vuosikymmeniä keskeinen tasa-arvokysymys ja ovat sitä vielä tänä päivänäkin.
Naisten keskimäärin pienemmät palkat vaikuttavat myös eläkkeisiin. Suomessa naisten eläkkeet ovat noin neljänneksen pienemmät kuin miesten eläkkeet. Tällä on yhteys siihen, että eläkeläisnaisten köyhyysriski on miehiä suurempi.
Palkkaerojen syyt ovat monet, siksi keinojakin tarvitaan monia: työn vaativuuteen perustuvien palkkausjärjestelmien kehittäminen, TES-ratkaisut, perhevastuun jakaminen vanhempien kesken, sukupuolen mukaisen segregaation lieventäminen koulutuksessa ja työelämässä, palkka-avoimuuden lisääminen, työpaikkojen tasa-arvosuunnitelmien ja palkkakartoitusten parantaminen sekä naisten urakehityksen tuleminen.
Tavoite palkkaeron umpeen kuromisesta on vaativa, eivätkä sen saavuttamiseen riitä yksin hallituksen, eivätkä toisaalta yksin työmarkkinatoimijoiden ponnistelut. Nämä voimat yhdistyvät taas yhdellä foorumilla pohtimaan yhteiskunnallisesti vaikuttavia toimenpiteitä, kun samapalkkaisuusohjelmaa jatketaan.
Varmaa on se, ettei meillä ole varaa hukata yhdenkään suomalaisen panosta. Jokaisen tulisi olla vapaa hakeutumaan koulutuspolulla ja työmarkkinoilla nimenomaan oman kiinnostuksensa ja osaamisen mukaisille aloille.
Juha Rehula, Perhe- ja peruspalveluministeri