STTK vaatii lainsäädäntömuutoksia vaihtelevaa työaikaa tekevien aseman parantamiseksi. Nollatyösopimus ei määrittele työtuntien alarajaa, sillä työajaksi sovitaan 0-40 tuntia viikossa. Nollatyösopimuksessa työntekijä on sidottu työsuhteeseen, jossa työtuntien määrää, työpäiviä, työaikoja tai ansioita ei voi etukäteen ennakoida.
– Nollatyösopimukset tulee lainsäädännössä tunnistaa, ja työ- ja sosiaaliturvalainsäädännön suoja ulottaa myös niissä työskenteleviin työntekijöihin. Työnantajan ja työntekijän sitoumusten tasapainottamiseksi työntekijän tulee pystyä ennakoimaan tulevien töiden ja palkan määrä, sanoo STTK:n edunvalvontajohtaja Katarina Murto.
Tilastokeskuksen mukaan yli 80 000 suomalaista työskentelee nollatuntisopimuksella.
– Kyseessä ei ole marginaalinen ilmiö, vaan työelämässä vakiintunut tapa siirtää työnantajalle kuuluva riski työntekijän kannettavaksi. Lainsäädäntö lähtee heikomman, eli työntekijän suojelusta, mutta koska lainsäädäntömme ei tunnista vaihtelevia työaikoja, se ei myöskään suojaa nollatyösopimuksilla työskenteleviä.
Esimerkiksi työttömyysturva ei aina tunnista nollatyösopimuksella työskentelevää, mikä saattaa aiheuttaa ongelmia esimerkiksi karenssin osalta.
– Työtunteja voi vähentää ilman lomautusilmoitusta ja nollasopimuksissa niiden tarjoaminen voi loppua kokonaan, ilman irtisanomismenettelyä, irtisanomisajan palkkaa tai mitään ilmoitusta asiasta.
Toimeentulo usein tosiasiallisesti sosiaaliturvan varassa
STTK:n mielestä sosiaaliturvasta uhkaa muodostua piiloyritystuki äärimmäisen joustavia vaihtelevia työaikoja käyttäville yrityksille.
– Työkykyiset ja -haluiset ihmiset joutuvat turvautumaan sosiaaliturvaan, esimerkiksi asumis‐ tai toimeentulotukeen, kun tarjotut tunnit eivät takaa elämiseen riittäviä ansioita. Useimmat nollatuntisopimuksella työskentelevät haluaisivat tehdä kokoaikatyötä tai vähintäänkin ennakoitavaa, muun elämän suunnittelun mahdollistavaa, työaikaa, Murto painottaa.
Lisätietoja:
STTK:n edunvalvontajohtaja Katarina Murto, p. 050-568 9188
***