Näin budjettiriihen alla ilma on sakeana erilaisia esityksiä liittyen kannustinloukkujen purkamiseen ja työttömyysasteen alentamiseen. Viimeisimpänä on virkamiesten taholta esitetty avauksia matalapalkkaan ja kaksiin työmarkkinoihin liittyen.
Työehtosopimusten vähimmäispalkat ovat kokoaikaisesta työstä alimmillaan n. 1500-1600 euroa. Etenkin pääkaupunkiseudulla elinkustannukset mukaan lukien asuminen on niin kallista, että tällä palkkatasolla on jo vaikea tulla toimeen. Eläkekertymä jää jo nyt pieneksi, ja kulutus on kotimarkkinoiden näkökulmasta alhaista.
Mikäli palkkatasoa tästä alennettaisiin, on selvää, että verotulot pienenisivät. Tämän lisäksi toimeentulo pitäisi varmistaa lisääntyvillä sosiaalietuusmenoilla.
Mikäli palkkatasoa tästä alennettaisiin, on selvää, että verotulot pienenisivät. Tämän lisäksi toimeentulo pitäisi varmistaa lisääntyvillä sosiaalietuusmenoilla. Tämä tarkoittaisi joko veronkiristyksiä tai sosiaalivakuutusmaksujen korotusta, tai mahdollisesti molempia, kaikille palkansaajille.
Yritysten näkökulmasta palkan jatkaminen sosiaalietuuksilla ei välttämättä lisäisi työllistämis- tai kasvuhalukkuutta, vaan voisi houkuttaa automaattisesti maksamaan alempaa palkkaa. Näin sosiaalietuuksista tulisikin yritystuen kaltainen etuus heikosti menestyville yrityksille, jolloin kannusteet toiminnan kehittämiseen heikentyisivät.
Työn vastaanottamisen kannusteita on kuitenkin kehitettävä. On nurinkurista, jos sosiaaliturvalla eläminen on kannattavampaa kuin työstä saatava toimeentulo. Työllistymisen pitäisi olla aina houkuttavampi vaihtoehto.
Kilpailukykysopimuksessa palkansaajien työehtoja on heikennetty ja sosiaalivakuutusmaksuja on siirretty työnantajilta palkansaajille. Maan hallitus on lisäksi heikentänyt työttömyysturvaa ja vuorotteluvapaan ehtoja.
Kilpailukykysopimuksessa palkansaajien työehtoja on heikennetty ja sosiaalivakuutusmaksuja on siirretty työnantajilta palkansaajille. Maan hallitus on lisäksi heikentänyt työttömyysturvaa ja vuorotteluvapaan ehtoja. Maan hallitus esittää myös koeajan pidentämistä, määräaikaisuuden perusteiden höllentämistä sekä takaisinottovelvollisuuden lyhentämistä. Vireillä ovat myös palkattomiksi aiotut työkokeilu ja koulutussopimus.
Nyt tarvitaan malttia ja maan hallitukselta uskoa siihen, että jo tehdyillä ja aiotuilla toimenpiteillä on vaikutuksia työllisyystilanteen parantumiseen. Matalapalkkaesitykset tai työehtojen sekä sosiaaliturvan yksipuoliset lisäheikennykset eivät ratkaisisi viennin ongelmia, vaan loisivat todennäköisesti uusia ongelmia ja lisäkustannuksia, joita ei ole edes arvioitu. Jos töitä ei yksinkertaisesti saisi, monen työttömän tilanne kurjistuisi entisestään.
Jos alentaisimme tietyillä aloilla tai tehtävissä työehtosopimusten vähimmäispalkkoja, sosiaaliturvajärjestelmä muuttuisi laajasti palkan korvikkeeksi naamioiduksi yritystueksi, joka tulisi rahoittaa jotenkin. Samalla yritysten kannusteet kehittää liiketoimintaa lässähtäisivät.
Työn on oltava kannattavaa. Ja työstä on saatava riittävä toimeentulo. Sosiaaliturvajärjestelmä on turvaverkko niitä tilanteita varten, kun työtä ei ole tai sitä on niin vähän tai työehtosopimuksen mukainen palkka on niin pieni, että toimeentulo on turvattava osittain sosiaalietuuksilla.
Katarina Murto, STTK:n johtaja
STTK:n kysely: Suomalaiset eivät lämpene matalapalkkatyölle