Isyyden on arvioitu olevan muutoksessa erityisesti nuoremman miessukupolven joukossa: ”hoivaava isyys” valtaa alaa perinteiseltä ”leiväntuoja isyydeltä”. Muutos ei kuitenkaan ole välttämättä vaikuttanut monien työpaikkojen käytäntöihin ja asenteisiin. Erityisesti miesvaltaisissa työyhteisöissä isän perhe on näkymätön, eivätkä miehet eivät ole tottuneet puhumaan perheestään ainakaan esimiehelle.
Työpaikoilla vallitsee usein oletus, että vain naiset tarvitsevat joustavia käytäntöjä työn ja perhe-elämän yhdistämiseen. Oletus otetaan itsestään selvyytenä eikä sitä kyseenalaisteta helposti. Sama oletus vaivaa perhepiirissä tehtäviä valintoja. Myös yhteiskunnallista ja poliittista keskustelua värittää tämä oletus. Suomessa miehet ovatkin peränpitäjiä vanhempainvapaiden käytössä verrattuna muihin Pohjoismaihin. Vain harva isä jakaa vanhempainvapaan äidin kanssa. Odotukset vanhemmuudesta ovat erilaiset miehille ja naisille, mikä rajoittaa tasa-arvon toteutumista.
Ylimmän johdon tuki ja arvomaailma on lähtökohta perheystävällisen organisaatiokulttuurin rakentamisessa.
Työpaikoilla erityisesti esimies toimii portinvartijana sille, millainen asenneilmapiiri ja käytännöt ohjaavat työn ja perheen suhdetta. Miten esimies voi sitten edistää isien vanhempainvapaita? Ylimmän johdon tuki ja arvomaailma on lähtökohta perheystävällisen organisaatiokulttuurin rakentamisessa. Ylimmän johdon asenne torppaa asian tai luo esimiehelle mahdollisuudet edistää sitä. Myös se, että perheystävällisyys osa henkilöstöstrategiaa, antaa esimiehelle perustan edetä.
Esimiehen vuorovaikutuksen tapa on ratkaiseva. Mielikuva isälle on erilainen, jos esimies tiedustelee milloin isä ottaa vanhempainvapaan verrattuna siihen, että esimies asettaa sanansa kysymällä aiotko ehkä jäädä vanhempainvapaalle. Sanojen käytöllä on seurauksia tuottava luonne, eikä sitä kannata väheksyä. Esimiesten ja johtajien omalla esimerkillä, etenkin jos he ovat miehiä (kuten Suomessa on usein asianlaita) on vaikutusta. Kun pomo näyttää esimerkkiä, työntekijät tekevät samoin. Jos työpaikalla suhtaudutaan joustavasti sukupuolirooleihin ja esimies tukee joustavaa suhtautumista, asia edistyy.
Koska ihmisillä on taipumus tehdä niitä asioita, joiden perusteella heidän suoriutumistaan arvioidaan ja mitataan, luultavasti yksi tehokkaimpia keinoja on asettaa tasa-arvon edistäminen (kuten isien vanhempainvapaan edistäminen) esimiesarvioinnin tavoitteeksi ja kriteeriksi. Puhumattakaan, että onnistuneesta ja tavoitteenmukaisesta suoriutumisesta palkittaisiin. Lieneekö kokeiltu jollakin työpaikalla?
Isien kannustaminen lastenhoidon jakamiseen äidin kanssa on yhteiskunnallinen tavoite Suomessa. Työn ja perheen yhteensovittaminen on keskeisessä roolissa puhuttaessa naisten ja miesten tasa-arvosta niin työelämässä kuin kotipiirissä. Työn ja perheen tasapainosta huolehtiminen viestii vastuullisesti toimivasta työpaikasta ja on nykypäivää johtamisessa.
Anna-Maija Lämsä
Anna-Maija Lämsä on henkilöstöjohtamisen professori Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa. Tällä hetkellä hän työskentelee Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston WeAll-hankkeessa, jossa tutkitaan työelämän tasa-arvoa eri näkökulmista.