Arvoisat edustajiston jäsenet,
Työmarkkinakeskusjärjestöjen rooli on muutoksessa. Sen vuoksi keskusjärjestöjen työlista on kirjoitettava uusiksi.
Tähän asti keskusjärjestöt ovat istuneet pöydässä, jossa päätetään suomalaisen työn hinnasta keskitettyjen työmarkkinaratkaisujen muodossa. Se on tuonut paljon vastuuta ja valtaa kulloisenkin hallituksen talous- ja työmarkkinapolitiikan yhteensovittamiseksi, Suomen kilpailukyvyn edellytysten turvaamiseksi ja palkansaajien ostovoiman varmistamiseksi.
Kun Elinkeinoelämän keskusliiton sääntömuutosten seurauksena keskitetyistä ratkaisuista on nyt luovuttu, kilpailukykysopimuksen umpeuduttua edessä lienee normaali liittokierros. Työn hinnasta päätetään liittojen välisissä toimialakohtaisissa neuvotteluissa. Keskusjärjestöjen rooli työmarkkinaratkaisuissa on tukea liittojaan, pyrkiä löytämään yhteisiä neuvottelutavoitteita ja koordinoida tarvittaessa neuvottelutoimintaa.
En minä eikä kukaan STTK:ssa haikaile tupoja – aika aikaa kutakin. Mutta jatkossakin palkat, verot ja maksut muodostavat kivijalan talouskasvulle, yritysten menestymiselle, suomalaiselle kilpailukyvylle, palkansaajien ostovoimalle ja hyvinvointipalveluiden rahoitukselle.
Työllisyyden parantamisen ja työttömyyden vähentämisen on oltava tämän ja seuraavankin hallituksen ykköstavoite. Tulee olemaan mielenkiintoista seurata, miten maan hallitus rakentaa kumppanuutta työmarkkinaosapuoliin liittokierroksilla. Ketä se kuuntelee, ketä ei? Kaikkia se ei voi.
Yksin voi pyytää, mutta joukolla voi vaatia. Tämä vanha työmarkkinoiden solidaarisuutta ja yhteistyötä kuvastava toteamus kertoo olennaisen siitä, millä tavoin asioita on historian saatossa viety eteenpäin. Olen hieman huolissani siitä, miten työelämän kehittäminen etenee – tai ei etene –, kun emme enää huolehdi siitä kaikkia aloja koskevilla työmarkkinaratkaisuilla. Fiksut pärjäävät aina. Niin myös vahvat. Kaikki alat ja liitot eivät kuitenkaan ole tässä suhteessa samalla viivalla. On olennaista pohtia, kestääkö solidaarisuus.
***
Samanaikaisesti työmarkkinajärjestelmän ollessa muutostilassa toimintaympäristön muutos kiihtyy.
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus maakuntahallintoineen etenee. Kukaan ei tiedä, mitä siitä lopulta seuraa – paitsi että julkinen sektori palveluineen kokee suuren muutoksen soten seurauksena. Henkilöstön asemaan liittyy paljon kysymyksiä – mutta toistaiseksi vielä vähän vastauksia. Henkilöstön aseman turvaaminen – niin uuteen siirtyvän kuin vanhassa jatkavan – on palkansaajapuolelle erityisen tärkeä ja iso tehtävä.
SAK:n piirissä on vihdoin syntymässä teollisuuden suurliitto, jolla tulee olemaan merkittävä rooli yksityisen sektorin edunvalvonnassa ja koko työmarkkinapolitiikassa.
Vielä noin vuosi sitten olimme perustamassa uutta keskusjärjestöä – entistä vahvempaa neuvottelu- ja sopijajärjestöä – ennen kaikkea vastavoimaksi vahvaksi koetulle EK:lle. Tänään voimme jopa vähän yllättäen havaita, että EK on kovassa käymistilassa ja sen rooli on hakusessa.
Voisi tiivistää, että työmarkkinoilla oudot ovat ajat ja yhä oudommiksi käyvät. Palkansaajajärjestöjen on oltava tarkkana, seurattava muutosta ja tehtävä viisasta edunvalvontaa – myös pitkällä tähtäimellä.
***
STTK:lle on aina ollut tärkeää työmarkkinoiden tasa-arvo ja erityisesti naisten ja miesten välinen palkkatasa-arvo. Toivon, että tasa-arvotyö ei ainakaan ota takapakkia, kun asioista neuvotellaan ja sovitaan liittopöydissä. Hieman huolissani silti olen.
Viime syksynä Naisten palkkapäivänä STTK laski, että palkkatasa-arvon edistyminen junnaa paikallaan ja on oikeastaan ottanut hienoisen taka-askeleen. Olemme toistuvasti todenneet, että aivan olennainen asia tasa-arvon edistämisessä on uudistaa perhevapaajärjestelmä. Viime kuukaudet ilma on ollut sakeana uusia ja uusvanhoja malleja perhevapaauudistuksen pohjaksi. Vaan miten kävi?
Hallituksen puoliväliriihessä ei asian edistämiseksi tehty yhtään mitään. Edes selvitystä ei haluttu käynnistää. Tämä kertoo selvää kieltä nykyisen hallituksen halusta kohentaa naisten ja miesten välistä tasa-arvoa, rakentaa tasa-arvoisempaa työelämää, sovittaa yhteen työ ja perhe sekä ylipäätään vahvistaa naisten työmarkkina-asemaa.
Tärkein työllisyyttä edistävä toimi jäi tekemättä. Perhevapaauudistus on taas jossakin vuosien päässä jos sielläkään. Asia, josta myös työnantajat ovat kanssamme yksimielisiä, että uudistusta tarvitaan.
Hallituksen puoliväliriihi jäi muutoinkin laimeaksi. Työllisyyden edistämiseksi päätetyt toimet ovat vaisuja eikä esimerkiksi STTK:n esittämä yhteistoimintalain uudistaminen etene. Nollasopimusten osalta selkeää linjausta työajan vakiintumisesta ei tullut, joskin työryhmä pohtii asiaa edelleen. Työttömien kurittaminen ja jahtaaminen sen sijaan lisääntyvät: hallituksen esitykset työttömyysturvan kehittämiseksi muistuttavat todellisten aktivoinnin sijasta lähinnä ”koppalakkisten kontrollia”, karenssia ja työttömän vakoilua. Työllistymistä niillä ei edistetä.
Näyttää siltä, että maan hallitus pelasti itsensä tärkeiltä päätöksiltä luottamalla talouskasvuun, joka vaikeiden vuosien jälkeen orastaa. STTK:ssa arvioimme, että kasvu on silti vielä monen tekijän takana – ja takapakkiakin voi tulla. Tärkeintä olisi saada työllisyys nousuun, avoinna oleva työpaikat ja työntekijät kohtaamaan sekä varmistaa työntekijöiden osaaminen digitalisaation ja tekoälyn myllätessä työpaikkoja ja tehtävien sisältöjä.
Ketään ei saa jättää oman onnensa varaan. Erityisesti pitkäaikaistyöttömille, nuorille työttömille ja maahanmuuttajille on luotava mahdollisuuksia työhön ja osallisuuteen yhteiskunnassa. Työnhakuun on kannustettava, mutta työttömät tarvitsevat tukea ja palveluita. Työn ja opiskelun yhdistävä oppisopimuskoulutuksen ehtojen tarkastelu voisi olla yksi konkreettinen keino avata polkuja työelämään.
***
Vuosi sitten keskusjärjestöhankkeen hankkeen kaaduttua STTK:n hallitus aloitti strategiatyön. Uusi strategia ja toimintasuunnitelma hyväksyttiin joulukuussa. Tavoitteemme on olla vahva yhteiskunnallinen keskustelija sekä ennakkoluuloton ja rohkea uusien avauksien tekijä. Mielestäni olemme päässeet tässä erittäin hyvään vauhtiin.
Helmikuussa STTK teki aloitteen yhteistoimintalain uudistamiseksi. Nykylaki ei toimi tavoitteensa mukaisesti vaan on vakiintunut pelkäksi irtisanomislaiksi. STTK esittää, että tulevaisuudessa toisen kokonaisuuden muodostaisi laki yritystoiminnan muutoksista kuten uudelleenjärjestelyistä ja työvoiman vähentämisestä. Siltä osin nykylaki voisi säilyä pääosin entisellään tai se siirrettäisiin osaksi työsopimuslakia. Sen rinnalla tulisi säätää kokonaan uusi laki työpaikan kehittämisestä ja sitä koskevista oikeuksista ja velvollisuuksista. Tavoitteena tulisi olla aito yhteistoiminta. Uskomme, että se lisäisi keskinäistä luottamusta työpaikoilla ja loisi paremmat edellytykset paikallisen sopimisen kehittämiseksi.
STTK:n aloite on saanut hyvän vastaanoton. Eri puolilla ollaan varsin yksimielisiä siitä, että nykylaki ei toimi. Jopa työnantajat sen myöntävät, mutta uutta lakia he – yllätys yllätys – kuitenkin vastustavat. Sen sijaan olemme saaneet poliitikoilta myönteistä viestiä lain uudistamisen tarpeesta. Vaikuttamistyömme politiikan puolella tähtääkin nyt ja vastedes siihen, että kirjaus uudesta yhteistoimintalainsäädännöstä voitaisiin saada seuraavan hallituksen ohjelmaan.
Ennen vappua STTK teki avauksen kysymällä, mitä jos työviikko olisikin neljä päivää. Kysymyksen tueksi teetimme kansalaiskyselyn siitä, miten ihmiset kokevat tulevaisuuden työelämän ja miten he arvioivat työaikojen muuttuvan. Selvitimme myös liittojen näkemyksiä työaikoihin.
Ajatus nelipäiväisestä työviikosta on saanut laajaa huomiota ja poikinut monipuolista jatkokeskustelua medioissa. Tuntuu siltä, että kysymys nelipäiväisestä työviikosta on avannut jonkinlaisen Pandoran lippaan: Tästä pitää puhua.
Emme ole STTK:ssa esittämässä välittömiä neuvotteluja työaikojen lyhentämiseksi, mutta emme myöskään usko, että nykyinen tilanne on työaikojen kehityksen päätepiste. Työaikoja on tarkasteltava osana suurempaa työelämän ja koko yhteiskunnan murrosta. Miten tekoälyn ja digitalisaation edetessä yhteiskunta ja työelämä muuttuvat ja miten työaikoja pitäisi kehittää? Miten huolehdimme ajasta ja paikasta irti olevassa työssä työntekijän suojelusta? Pitäisikö työtä jakaa, jotta useammalle nyt työelämän ulkopuolella olevalle riittäisi työtä? Voiko ansioista tinkiä, jos työpäivä lyhenee?
Jatkamme uusien avausten tekemistä. Etsimme koko ajan myös uudenlaista kumppanuutta yhteiskunnallisen keskustelun tueksi. Tästä hyvänä esimerkkinä on viikon päästä Turussa tapahtuva ensiesiintymisemme Kirkkopäivillä. Silloin puhe liittyy rahan valtaan ja vastuuseen.
***
Joku voi nyt pohtia, että unohtuuko uusissa keskusteluavauksissa ay-liikkeen perusedunvalvonta? Voin vakuuttaa, että ei unohdu. Vaikka emme jatkossa neuvottelekaan työn hinnasta vaan se on liittojen asia, työ- ja sosiaalilainsäädännön saralla työtä piisaa. Parhaillaan teemme töitä muun muassa työaikalainsäädännön uudistamiseen liittyvässä kolmikantapöydässä.
Arvelen myös, että eläkerintamalla vilkastuu. Sote- ja maakuntauudistus myllertää kunnallista eläkevakuuttamista, tulevista eläkemaksuista on sovittava ja osana kilpailukykysopimusta on sovittu työttömyysturvan lisäpäiviin kohdistuvasta tarkastelusta.
***
Viime edustajistossa varoittelin populismin vahvistumisesta meillä ja laajemmin Euroopassa. Ilmiö ei ole hävinnyt minnekään, mutta jotenkin aistin, että populismi on lieventynyt. Esimerkiksi vaalitulokset Suomessa ja Euroopassa – viimeksi Hollannissa ja nyt aivan tuorein Ranskassa – tukevat näkemystä, että sittenkin taitaa olla kysyntää vastuulliselle pitkäjänteiselle politiikalle helppojen lupausten sijaan.
Komissio antoi huhtikuun lopulla esityksen EU:n sosiaalisten oikeuksien vahvistamiseksi. Se on laaja kokonaisuus, johon STTK:kin on antanut näkemyksensä. Tällä tiellä on edettävä johdonmukaisesti: kansalaiset tarvitsevat sosiaalista oikeudenmukaisuutta talouslaman torjumiseen keskittyneiden kovien lääkkeiden jäljiltä.
Suomen tulevaisuus on täysin sidoksissa Euroopan tulevaisuuteen. Tätä totuutta on turha kierrellä. Brexit ravistelee pahasti unionin yhtenäisyyttä ja luo aivan uusia haasteita eurooppalaiselle yhteistyölle. Siksi olisikin tärkeää keskittyä ratkomaan syitä, jotka Britannian eroon johtivat ja pyrkiä unionia kehittämällä torjumaan vastaavat halut EU-kriittisissä maissa.
Euroopan unionin hajoaminen ei olisi ratkaisu mihinkään ongelmaan. Se olisi päinvastoin niin suuri ongelma, että on pelottavaa edes miettiä, mitä siitä seuraisi.