Jokin tässä nyt mättää. Suomi paistattelee tasa-arvon mallimaana, mutta tilastot kertovat, että työelämä jakautuu meillä poikkeuksellisen selvästi naisten ja miesten aloihin. Urapolut ovat sukupuolittuneemmat kuin muissa OECD-maissa.
Tasaisempi sukupuolijakauma olisi monesta syystä tervetullut. Kaikkien potentiaali saataisiin paremmin käyttöön. Nuoret voisivat hakeutua taipumustensa mukaiselle alalle miettimättä, onko tämä nyt varmasti miehelle tai naiselle sopivaa työtä. Sukupuolikliseet saisivat huutia, ja alkaisipa se naisten ja miesten välinen palkkaerokin kaventua.
Tunkkaiset roolihaarniskat ja stereotypiat kuitenkin kummittelevat sitkeästi. Naisten olisi hyvä olla sitä ja miesten tätä. Malli tulee pienestä pitäen vanhemmilta, kavereilta, nettipeleistä, leffoista, mainoksista – mistä nyt milloinkin. Enimmäkseen viestit ovat hienovaraisia ja tiedostamattomiakin.
Tunkkaiset roolihaarniskat ja stereotypiat kuitenkin kummittelevat sitkeästi.
Mutta on myös aivan avoimia viestejä – virallisia ja tarkoitettuja. Olisikohan jo aika tehdä loppu lakiin kirjatuista lokeroinneista?
Lukion opettajana on surullista katsoa, kun armeijan kutsunnat alkavat ja tekevät tasa-arvokasvatuksen naurunalaiseksi. Ensin olemme kertoneet, että ketään ei saa syrjiä sukupuolen vuoksi eikä ole erikseen naisten ja miesten töitä. Kouluissa on toteutettu laaja kampanja, jonka slogan on vastaansanomaton: Valitse ala päällä, älä alapäällä. Sukupuolella ei ole väliä, kun suunnittelet tulevaa ammattia.
Sitten tulevat kutsunnat, mahdollisimman pahaan aikaan. Valtiovalta istuttaa tulevaisuuttaan miettivien nuorten päähän ajatuksen, että naiset ja miehet ovat perusteellisella tavalla erilaisia. Niinpä heille kuuluvat eri tehtävät, eri laki, eri velvollisuudet.
Selitä siinä sitten, että sukupuolen ei pidä ohjata valintoja. Jos ei sovi muottiin, rangaistus voi olla kova. Olemme jopa saaneet seurata mediassa, miten totaalikieltäytyjä vietiin lukiosta suoraan vankilaan. Suomessa tosiaan istuu ihmisiä vankilassa sukupuolensa vuoksi vuonna 2017.
Ihmetellä pitää sitäkin, että päivänselvä tasa-arvorikkomus ei näytä kiinnostavan. Eduskunnan oikeusasiamies ei ole havahtunut siihen, että asevelvollisuuslaki rikkoo perustuslain yhdenvertaisuuspykälää, ei myöskään oikeuskansleri tai perustuslakivaliokunta. Poliitikot haluavat vaieta asiasta. Media on hipihiljaa.
Miesten asevelvollisuus on katala keksintö niin miesten kuin naistenkin kannalta.
Armeija on tasa-arvopolitiikan sokea piste, no go -aihe vailla vertaa. Toisaalta hiljaisuus voi olla hyvästäkin. Kun jokin virallinen taho asiasta lausahtaa, saamme kuulla päättömyyksiä – kuten
silloin, kun pääesikunnan viestintäosaston upseeri kommentoi ehdotusta kaikille vapaaehtoisesta asepalveluksesta. Sellainen olisi kuulemma ”tasa-arvon irvikuva”.
Klassikkosarjaan nousee yhdenvertaisuuskysymyksiin paneutuneen Eva Biaudet’n näkemys. Hänen mukaansa miesten asevelvollisuus syrjii naisia, koska miehet saavat ilmaisen terveystarkastuksen.
Alexander Stubb puolestaan pääministerinä linjasi, että miesten asevelvollisuus ei ole tasa-arvo-ongelma, sillä se on perinne, ja perinteistä täytyy pitää kiinni.
Koska viranomaiset ovat joko hiljaa tai lausunnot ovat vaivaannuttavia, rivipulliaiset joutuvat pitämään ääntä. Onneksi myös on feministejä ja feministijärjestöjä, jotka kannattavat kaikkien sukupuolten yhdenvertaisuutta ja vaativat asevelvollisuudesta luopumista.
Miesten asevelvollisuus on katala keksintö niin miesten kuin naistenkin kannalta. Miehet se työntää kasarmeihin, mutta samalla se viestii, että naisista ei siihen touhuun ole. On siis erikseen
miesten ja naisten työt.
Asevelvollisuus ylläpitää myös vinoutunutta keskustelukulttuuria, jossa turvallisuuspolitiikkaa kommentoivat lähinnä miehet. Kaiken kruunuksi koko miesikäluokan asevelvollisuus ei ole edes maanpuolustuksellisesti perusteltua: varusmiehiä koulutetaan yli sen, mikä pystytään kelvollisesti varustamaan ja kouluttamaan mahdollisiin sodan ajan tarpeisiin.
Jos siis haluamme aidosti purkaa patavanhoillista ja vahingollista sukupuolijärjestelmää, on syytä käydä sen räikeimmän ilmentymän kimppuun. Muualla Euroopassa sukupuolitetusta asevelvollisuudesta on käytännössä jo luovuttu – siis siellä, missä työelämänkin
eriytyminen on vähäisempää kuin meillä.
Koululla on purkutalkoissa tärkeä rooli. Siellä pitää opettaa, että naiset ja miehet ovat yhdenvertaisia ja heille kuuluu sama laki. Jos olet poika etkä halua sen enempää armeijaan kuin siviilipalvelukseen, älä mene. Jos olet tyttö ja haluat armeijaan, mene ihmeessä.
Sen sijaan opettaja, joka sanoo, että miesten pitää mennä armeijaan tai sivariin, on kuin rotulakeja puolustava amerikkalaisopettaja 1950-luvun Alabamassa. Toivottavasti mahdollisimman harva haluaa siihen seuraan.
Arno Kotro
lukion opettaja ja puheenjohtaja, Opetusalan eettinen neuvottelukunta
Kirjoitus on julkaistu Miehen tasa-arvo -julkaisussa. Kirjoittaja Arno Kotro on myös mukana keskustelmassa miesten tasa-arvosta tilaisuudessamme SuomiAreenalla 12.7. klo 11.45 (Antinkatu 5).