EU:n energiaunioni ja siihen sisältyvät vuoteen 2030 tähtäävät tavoitteet ovat edenneet ratkaiseviin päätösvaiheisiin. EK:n, SAK:n, Akavan ja STTK:n mukaan Pariisin ilmastosopimuksen ja EU:n energia- ja ilmastopolitiikan vaatimukset tulee täyttää jäsenmaiden kesken mahdollisimman tasapuolisesti sekä huomioiden myös kansainvälinen kilpailukyky ja työllisyys.
Yleisesti ottaen energiaunionia ja sen lakihankkeita viedään keskusjärjestöjen näkemyksen mukaan oikeaan ja kannatettavaan suuntaan. Haluamme kuitenkin nostaa esille seuraavat kriittiset kysymykset, joiden jatkovalmisteluun on lähikuukausina erityisesti panostettava.
- Päästökaupassa ilmaisjakoa on kasvatettava 5 %-yksikköä, jos Euroopan ilmasto-tehokkaimmillekaan laitoksille ei muutoin riitä tarpeeksi ilmaisia päästöoikeuksia. Tällä torjutaan myös hiilivuotoriskiä eli teollisuuden ja työpaikkojen siirtymistä kevyempien ilmastovelvoitteiden maihin Euroopan ulkopuolelle. Samalla päästömarkki-noilta voidaan siirtää markkinavakausvarantoon kaksinkertainen määrä päästöoi-keuksia, mikä parantaa vähähiilisten investointien hintakilpailukykyä. Päästökauppatulot on suunnattava ensisijaisesti päästökaupasta johtuvien epäsuo-rien kustannusten kompensaatioon ja YK:n ilmastorahastoon. Ilmastopolitiikan mahdolliset negatiiviset työllisyysvaikutukset voidaan minimoida lisäämällä tutkimus- ja tuotekehitysinvestointeja sekä kansallista uudelleen-, täydennys- ja muuntokoulutuk-sen rahoitusta.
- Ns. LULUCF-asetuksen osalta tärkeää on turvata metsähakkuita koskevien lasken-tasääntöjen oikeudenmukaisuus: jäsenmaita ei tule rangaista kestävästä metsien-käytöstä. Näin kyetään turvaamaan yritysten toimintaedellytykset ja kilpailukyky, joka muutoin heikkenisi joko tuontipuun lisäämisen muodossa tai veronmaksajille, yrityksille ja kuluttajille koituvien kustannusten nousuna. Tämä puolestaan vaikuttaisi vahingollisesti työllisyyteen ja kansantalouteen. Samalla Suomen tulee sitoutua jat-kamaan metsien kumulatiivista hiilinielujen kasvattamista hilliten ilmaston lämpenemistä. Tämä edellyttää luonnon monimuotoisuuden paremmin huomioivaa metsänhoitoa.
- Uusiutuvan energian direktiiviin (RED2) sisältyvissä bioenergian kestävyyskritee-reissä toivomme pitäydyttävän komission tasapainoisessa esityksessä sen esimerkiksi rajautuessa päästökaupan tavoin yli 20 megawatin laitoksiin. Tällöin Euroopan bioenergiasta 75 % on mukana ja samalla vältetään ylimääräinen byrokratia ja lisä-kustannukset. Bioenergialle esitettyjä kriteerejä olisi syytä kuitenkin kohtuullistaa: mm. elinkaaren aikaisten päästöjen pitäisi komission mukaan alittaa kivihiilen taso jopa 80–85 %, jolloin jotkut bioenergiajakeet (esim. puupelletit) uhkaavat jäädä kes-tämättömiksi (vrt. VTT:n laskelmat: http://www.vtt.fi/inf/julkaisut/muut/2017/VTT-R-04453-17.pdf), jolloin kivihiilen korvaaminen bioenergialla voisi vaarantua.
- Energiatehokkuustavoite tulee säilyttää Eurooppa-neuvoston lokakuussa 2014 hyväksymässä muodossa ohjeellisena sekä EU-tasolla että kansallisesti. Tällöin ener-gian käyttö voi tehostua joustavasti ja minimikustannuksin.
Toivomme, että näkemysten vaihto jatkuu aktiivisena ja eri osapuolia kuunnellen.
Jyri Häkämies, toimitusjohtaja, EK
Jarkko Eloranta, puheenjohtaja, SAK
Sture Fjäder, puheenjohtaja, Akava
Antti Palola, puheenjohtaja, STTK