Alin taulukkopalkka. Mikä onnenpotku jo se olisi monille nuorille aikuisille, jotka painavat työtä nollatuntisopimuksilla tai palkkatyön ja yrittäjyyden välimaastoon sijoittuvissa silpputöissä. Kun nuorisotyöttömyyden ratkaisuina väläytellään palkka-alen kaltaisia keinoja, unohtuu usein, kuinka kirjavilla ehdoilla töitä tehdään tänäkin päivänä.
Koneen Säätiön Jakautuuko Suomi? -ohjelmaan kuuluvassa Ajolähtö-hankkeessa olemme tutkineet nuoria aikuisia osa-aika-, vuokra- ja nollatuntisopimustöissä ja itsensätyöllistäjinä sekä kertoneet työn haasteista Suomen Kuvalehden artikkeleissa ja Ajolähtö-blogissamme. Muun muassa tältä voi näyttää nuoren aikuisen matalapalkkatyö:
Se voi tarkoittaa, että vain osasta työtä saa rahaa. Kuntokeskuksen ohjaaja tienaa ohjaustunneista, mutta tekee ilmaiseksi mittauksia ja testauksia. Kun kuntokeskus mainostaa asiakkaille ilmaista ensimmäistä ohjauskertaa, raha ei liiku myöskään personal trainerille.
Matalapalkkaisuus voi tarkoittaa myös sitä, että työnantaja ei takaa työtunteja, mutta kieltää tekemästä töitä muille. Se voi tarkoittaa, että palkkatyöhön pestattu saa yhtäkkiä pyynnön toimia jatkossa laskuttamalla.
Viime vuonna syntyi kiivasta keskustelua rakennusalan palkka-alekokeilusta, jonka tarkoituksena on auttaa nuoria ihmisiä työn syrjään kuuden euron palkalla. Kohusta huolimatta matalissa lähtöpalkoissa ei ole mitään uutta. Parturi-kampaamoissa oppisopimusopiskelijat ovat tienanneet esimerkiksi viiden euron tuntipalkkoja, eräässä riitautetussa tapauksessa vain kaksi euroa tunnissa.
Moni itsensätyöllistäjä ei ole varma, onko hän palkansaaja vai yrittäjä. Hän ottaa korvauksen palkkana tai palkkiona siten kuin se kullekin toimeksiantajalle sopii. Nuoria myös houkutellaan heikosti korvattuun työhön hämärtämällä työsuhteen ja yrittäjyyden rajaa. Eräs hyvinvointialan ketju mainostaa koulutustaan sillä, että sen suorittaminen takaa sataprosenttisen varman työllistymisen. Varma työllistyminen tarkoittaa, että koulutuksen suorittanut saa sataprosenttisen varmasti ryhtyä yrittäjäksi ketjun toimipisteisiin.
Onko epätyypillisten töiden maailma pelkkää kurjuutta? Ei tietenkään. Moni nuori luovii eteenpäin päämäärätietoisesti, työstään innostuen, unelmia arjessaan tavoitellen (Berg et al 2017). Liian usein kuitenkin nuorten intoa käytetään hyödyksi. Moni työelämään tuleva ei vielä tunne oikeuksiaan tai ei uskalla perätä niitä.
Epätyypilliset työn muodot ovat tulleet jäädäkseen (Pärnänen 2015), ja kehitystä on vaikea ja turha koettaa estää. Esimerkiksi nollatuntisopimusten täyskielto olisi tuskin parantanut keikkailijoiden asemaa. Moni opiskelija tekee mielellään muutamaa työtuntia viikossa. Moni sopimus jäisi solmimatta, jos työnantajan pitäisi taata esimerkiksi 18 tunnin minimi. Sen sijaan epäreilua on, jos keikasta kieltäytyminen vaarantaa työn jatkon tai jos työnantaja koettaa omia työntekijän takaamatta tälle kokoaikaisen työn turvaa.
Villejä käytäntöjä on tarpeen suitsia. Ilmaiset lisätunnit eivät kuulu mihinkään palkattuun työhön. Pelisääntöjä tarvitaan työsuhteista työtä muistuttavaan näennäisyrittäjyyteen: siihen, miten työnantajavelvoitteita saa tai ei saa kiertää.
Tulevaisuudessa perustulo voisi antaa pohjaturvan ja kannustaa ottamaan vastaan keikkatyötä. Nuorelle aikuiselle on tärkeää kokea olevansa tasa-arvoinen yhteiskunnan jäsen riippumatta kunkin hetken statuksesta työmarkkinoilla.
Voitaisiin lakata puhumasta nuorista aikuisista työelämän erikoisryhmänä, jota voi kohdella toisin kuin “oikeita aikuisia”. Nuoruus ei vähennä työpanoksen arvoa – kokemattomuus voidaan ottaa huomioon harjoitteluajan palkoissa. Nuoren aikuisen eläminen maksaa kuten vanhempien. Parikymppisetkin voivat olla perheellisiä ja asuntovelkaisia.
Vanhemmat auttavat pienituloisia aikuisia lapsiaan avokätisesti (Hämäläinen 2017). On kuitenkin kyseenalaista, jos kotitaloudet joutuvat tuellaan mahdollistamaan sen, että yritys voi teettää työtä riittämättömillä korvauksilla. Ruokalähetti kertoi 2015 Helsingin Sanomissa, kuinka isä maksaa bensat, jotta hänellä on varaa kuljettaa pitakebabeja.
Kun annetaan vaikutelma, että Suomessa on valtava reservi täysin joutilaita nuoria, seuraavaksi onkin helppo ehdottaa, että nyt tarvitaan järeitä ratkaisuja. Yleensä se tarkoittaa työllistämistä kehnommilla ehdoilla.
Vältetään myös ongelmakeskeistä puhetta nuorista. Nuorisotyöttömyyttä ei ole syytä vähätellä, mutta välillä tilastoja tunnutaan käyttävän pönkittämään mielikuvaa isosta ongelmanuorten joukosta.
Nuorten työttömyydestä esiintyy jatkuvasti harhaanjohtavia lukuja (Hämäläinen & Tuomala 2013). Parinkymmenen prosentin työttömyysluvut kertovat työvoimaan kuuluvien nuorten aikuisten työttömyydestä. Enemmistö ikäluokasta on kuitenkin opiskelijoita, eikä heitä lasketa työvoimaan. Lisäksi yli puolet työttömiksi lasketuista on opiskelijoita, jotka hakevat töitä vaikkapa viikonlopuiksi tai illoiksi.
Kun annetaan vaikutelma, että Suomessa olisi valtava reservi täysin joutilaita nuoria, seuraavaksi onkin helppo ehdottaa, että nyt tarvitaan järeitä ratkaisuja. Yleensä se tarkoittaa työllistämistä kehnommilla ehdoilla.
Työttömät nuoret haluavat töitä.
Nuorten työmotivaatiosta huolestutaan, vaikka esimerkiksi Raha-automaattiyhdistyksen teettämän tutkimuksen (2016) mukaan työttömät nuoret haluavat töitä. Yli puolet ottaisi vastaan lähes mitä tahansa, ja keskimäärin palkaksi riittäisi nettona 1 363 euroa.
Suuri osa nuorista etsii aktiivisesti paikkaansa, haluaa kouluttautua ja ymmärtää valintojensa merkityksen. Nuoret saattavat tyytyä mataliin tuloihin kokemattomuuttaan tai tietoisesti väliaikaisena ratkaisuna. Tätä tyytymistä ei tule käyttää syynä työehtojen polkemiseen, eikä yhdestä työnantajasta riippuvaisen tekijän kuulu kantaa yrittäjämäistä riskiä.
Terhi Hautamäki
Vapaa toimittaja, joka on mukana Koneen Säätiön rahoittamassa Ajolähtö-hankkeessa, joka tutkii nuoria aikuisia uuden työn markkinoilla.
Lähteet:
Berg Päivi, Aaltonen Sanna, Anttila Anu-Hanna, Hautamäki Terhi, Härmä Vuokko, Perttilä Sami & Ylöstalo Hanna: Unelmat ja arki kohtaavat nuorten yrittäjyydessä. Tieto & Trendit (1/2017)
Työttömien nuorten ääni -barometri. Raha-automaattiyhdistys, Taloustutkimus (2016). https://www.epressi.com/media/userfiles/13896/1462857844/liite-nostoja_tutkimuksesta.pdf
Hämäläinen, Hans: Perhesukupolvien välinen apu: Tutkimus suurten ikäluokkien vanhemmilleen ja aikuisille lapsilleen antamasta avusta. Helsingin yliopisto, Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja 45 (2017). https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/176038/PERHESUK.pdf?sequence=1
Hämäläinen Ulla & Tuomala, Juha: Faktaa nuorisotyöttömyydestä. VATT 2013. http://vatt.fi/documents/2956369/3012265/vatt_policybrief_22013.pdf/ddb0b981-6dff-4c64-bfd1-8d709817a433
Pärnänen, Anna: Työn tekemisen tavat 2000-luvulla – tapahtuiko rakenteellisia muutoksia? Työelämän tutkimus 13(3) (2015). http://www.tyoelamantutkimus.fi/wp-content/uploads/2016/01/Pärnänen3_2015.pdf
STTK:n kysely: Suomalaiset eivät lämpene matalapalkkatyölle