Työn murrosta, digitaalisuutta ja robotteja tunkee nykyään joka tuutista. Välillä se hämmästyttää ja ihastuttaa, aika usein myös pelottaa. Väistämättä ajatus luistaa omaan tulevaisuuteen: pärjäänkö taidoiltani tekoälylle, kelpaanko modernin työyhteisön jäseneksi?
Tuskakerrointa lisää sensaatiohakuinen media nostamalla keskusteluun numerotietoa lähinnä ammattien tuhoutumisesta. Työtehtäviä ja ammatteja toki katoaa. Se on historiallista kehitystä, jota ilman emme olisi koskaan saavuttaneet nykyistä vaurastumista ja hyvinvointia. Arvion mukaan tänä vuonna peruskoulunsa aloittavista yli 60 prosenttia tulee työskentelemään ammateissa, joista meillä ei tällä hetkellä ole hajuakaan.
Suurempi muutos koskee työn organisointia, työn tekemisen tapaa, ja työvälineitä, joita teknologia muovaa jatkossa entistä rivakammin. Työn tekemiseen tarvitaan itseohjautuvuutta, sosiaalista älykkyyttä ja tiimityötaitoja. Työntekijöiltä odotetaan enemmänkin laajennettua työroolia kuin rajatun toimenkuvan tehtäviä. Työtehtävistä suoriutuminen merkitsee jatkuvaa omien ammattitaitojen fiilaamista.
Työelämän tärkeimpiä kykyjä on oppia uutta
Paljon riittää puhetta siitä, että tulevaisuuden työelämän tärkeimpiä kykyjä on oppia uutta. Mutta mitä tämä konkreettisesti itse kullekin tarkoittaa? Työn arjessa ei oman työidentiteetin arviointi ja uusien taitojen päivitys ole helppoa. Itsestään selvää on, että mikäli työmäärät ovat kohtuuttomat, ei kukaan opi samalla uutta.
Henkilöstön kouluttamisen tapojen ja asenteiden on muututtava.
Tarvitaan uusia rakenteita, jollaisia vielä toistaiseksi työelämässä on vähän tarjolla. Henkilöstön kouluttamisen tapojen ja asenteiden on muututtava. Pitäisi päästä pois ajatuksesta, että ihminen on kouluttamisen objekti, ja korostaa sitä, että jokainen on oman oppimisensa subjekti. Perinteiset, yksittäiset koulutuspäivät ja ylhäältä johdetut osaamistavoitteet kehityskeskusteluiden yhteydessä ovat väistymässä jatkuvan oppimisen ja osaamisen jakamisen tieltä. Työntekijöille pitää sytyttää into omaan kehittymiseen.
Tähän haasteeseen STTK jäsenliittoineen tarttui viime syyskuun suuressa Dare to Learn oppimistapahtumassa. Oman työpajamme johtoajatuksena oli, että osaamisen kehittämisen tulee olla työpaikalla helppoa ja kivaa, ja oppimisesta on tehtävä osa työntekoa. Tuloksena saimme kahdeksan ehdotusta, joiden pohjalta kehitimme idean osaamisen sovelluksesta työntekijöiden omaan käyttöön.
Osaamisen sovellus auttaa työntekijää osaamisen puutteiden ja opitun tunnistamisessa, koulutuspolkujen ja etappien rakentamisessa, osaamisen luontevassa jakamisessa työyhteisössä, antaa vertaistukea oppimisen eri vaiheissa, tarjoaa automaattisesti tutkittua lisätietoa uusista haasteista, sekä kerää ja reagoi dataan, kun riittävä osaamistaso on saavutettu. Seuraava ponnistus on koodata tästä työväline.
Oppimisesta ei saa tulla ruoska, joka muistuttaa riittämättömyydestä, vaan sen on lisättävä työn merkityksellisyyttä ja oman elämän hallintaa.
Leila Kurki
Kirjoittaja on STTK:n työllisyyspoliittinen asiantuntija.