Työelämässä työsuojelu hoitaa häirintätapauksia ja niitä varten on olemassa käytäntöjä ja ohjausta. Oppilaitoksissa häirintätapauksia varten ei aina ole järjestelmää, johon nuori voisi turvautua kohdatessaan esimerkiksi seksuaalista häirintää.
– Nuoret joutuvat kokemaan valitettavan paljon seksuaalista häirintää opettajien ja muiden opiskelijoiden taholta. Yksikin häirintätapaus on liikaa. Julkisuudessa esiin nousseiden tapausten valossa syntyy myös vaikutelma, että koulun maine on häirintätapauksen julkituomista tärkeämpi. Tämä edesauttaa häirinnän jatkumista, STTK-Opiskelijoiden puheenjohtaja Hanna Turpeinen sanoo.
Seksuaalisesta häirinnästä puhuminen on Turpeisen arvion mukaan edelleen ja myös opiskelijoille tabu.
– Häirintää kokevat saattavat syyttää itseään tai kokevat, että apua ei saa tai asiaan ei puututa sen vaatimalla vakavuudella.
Varsinkin ammattikorkeakouluissa opiskelijajärjestöt ovat vuosia ylläpitäneet häirintäyhdyshenkilötyötä. Tällä työllä ei STTK-Opiskelijoiden mielestä kuitenkaan ole merkitystä, jos oppilaitos hautaa häirintätapaukset.
– Se nostaa häirintää kokevan kynnystä ilmoittaa asiasta. #metoo-kampanja on paljastanut, kuinka isosta asiasta oikeasti on kyse. Se, että häirintätapauksia ei tule häirintäyhdyshenkilöiden tai työsuojeluvaltuutettujen tietoon ei myöskään tarkoita, että häirintää ei tapahtuisi, Turpeinen huomauttaa.
Häirintä voi olla henkistä tai fyysistä ja kaikki kokevat häirinnän eri tavoin. Toiselle sitä on perään viheltely, toiselle vasta sopimaton koskettelu.
– Kuitenkin kaikki, mikä mielletään häirinnäksi, voi jättää jälkensä häirinnän kohteeksi joutuneen psyykkiseen hyvinvointiin, Turpeinen korostaa.
Kolikolla on myös kääntöpuoli. #metoo-kampanja on leimannut varsinkin vanhemmat ja korkeassa asemassa olevat miehet seksuaalisiksi häiritsijöiksi.
– On hyvä, että kampanja saa miehet ajattelemaan käytöstään, mutta ketään ei pidä tarpeettomasti leimata eikä kaikki ole häirintää. Paljon puhutaan naisten kokemasta seksuaalisesta häirinnästä. Sitä kokevat myös miehet, mutta siitä ei juuri puhuta.
Häirintään puuttuminen ja siitä puhuminen on ennaltaehkäisyä
– Ennaltaehkäisy onkin ratkaisevassa asemassa, sillä häirintää ei voi lääkitä. Terveydenhuollossa ei kuitenkaan ole tarpeeksi resursseja ennaltaehkäisevään työhön. Seksuaalista häirintää kokeneen hoitaminen voi viedä vuosia. Ammattikorkeakouluissa on jo nyt valtavat jonot psykologeille eikä apua välttämättä saa heti, kun sitä tarvitsee. Jos ennaltaehkäisyyn panostettaisiin enemmän, pitkiä hoitojaksoja ei vaadittaisi yhtä paljon.
Ennaltaehkäisyä on Turpeisen mukaan myös ajattelutapojen muuttaminen.
– Asenteiden muuttaminen ei tapahdu hetkessä, mutta se on kuitenkin välttämätöntä. Kenenkään ei pidä joutua seksuaalisen häirinnän kohteeksi millään tavalla.
Lisätietoja: STTK-Opiskelijoiden puheenjohtaja Hanna Turpeinen, puhelin 040 548 7938