Talouden kasvu synnyttää kauan toivottuja uusia työpaikkoja, mutta samalla huolen oikeanlaisen osaamisen puuttumisesta. Osaamistarpeet syntyvät nopeasti ja ovat vaikeasti ennakoitavia. Teknologinen kehitys vauhdittaa osaamisen muutosta. Suuri haaste on löytää oikealla osaamisella varustettuja työntekijöitä nopeasti ja vielä oikeaan paikkaan.
1. Aikuiskoulutukseen osallistuminen käännettävä nousuun
Osa osaamiseen liittyvästä kohtaanto-ongelmasta on itseaiheutettua. Valtion velkaantumista on pyritty vähentämään säästämällä mm. koulutuksesta. Pahiten leikkaukset ovat osuneet ammatilliseen koulutukseen, joka pystyisi koulutusmuodoista ketterimmin tuottamaan uutta osaamista lähellä työelämää. Kehitys on ollut aivan sama yrityksissä. Laskusuhdanteessa ne karsivat koulutusmenojaan ja tämä näkyy tilastoissa. Sekä Työolobarometri että aikuiskoulutustutkimus osoittavat aikuiskoulutuspäivien määrän laskeneen koko 2000-luvun ajan.
Miten: Koulutusjärjestelmä on hidas reagoimaan työelämän muutoksiin. Koulutuksen rahoitusjärjestelmät eivät myöskään perustu nopeaan uuden osaamisen tuottamiseen työelämän tarpeisiin. Seuraava mahdollisuus tehdä asialle jotain avautuu jo tänä keväänä kun opetus- ja kulttuuriministeriö valmistelee korkeakoulujen lainsäädäntöön ja rahoitusmalleihin muutoksia. Lisäksi työttömien lyhytkestoista opiskelua helpottava malli on syytä viedä maaliin.
2. Väestön koulutustason lasku pysäytettävä
Talouspolitiikan arviointineuvosto nosti tänä vuonna esille erityisesti koulutuksen merkityksen talouden kehitykselle. Suomalaisten koulutustason lasku on jo aiemmin tiedossa, mutta yhtä kaikki se on tullut yllätyksenä. Erityisesti Suomen suhteellinen asema kilpailijamaihimme heikkenee. Koulutustason lasku näyttää johtuvan erityisesti korkeasti koulutettujen osuuden laskulla.
Korkeasti koulutettujen työllisyys näyttää nopeasti kohentuneen talouden käännyttyä kasvuun. Myöskään talouspolitiikan arviointineuvosto ei havainnut sellaista korkeasti koulutettujen ylitarjontaa, joka perustelisi koulutuspaikkojen määrän vähenemistä. Neuvoston selvityksen perusteella siitä meidän ei tarvitse olla huolissamme.
Miten: Korkeakoulutuksessa yhtenä merkittävimpänä pullonkaulana on aloituspaikkojen kohdentuminen sellaisille opiskelijoille, joilla on jo korkeakoulututkinto tai opiskelupaikka. Lukuisista toimenpiteistä huolimatta ongelma on edelleen sama. Opiskelijavalintauudistuksen lisäksi on välttämätöntä, että korkeakoulut kehittävät työikäiselle väestölle suunnattua lisä- ja täydennyskoulutusta, johon voi osallistua myös työn ohessa. Työn murroksessa tarve osaamisen kehittämiselle on suuri ja tähän tarpeeseen on kyettävä koulutuksessa vastaamaan.
3. Toisen asteen tutkinto koko ikäluokalle
Kustakin ikäluokasta noin 15% jää edelleen vaille toisen asteen tutkintoa. Pelkän peruskoulun käyneiden sijoittuminen työmarkkinoille on selvästi koulutetumpia heikompaa. Matala koulutustaso on myös yksi merkittävimmistä syrjäytymisriskiä lisäävistä tekijöistä.
Talouspolitiikan arviointineuvosto arvioi oppivelvollisuuden pidentämisestä aiheutuvia kustannuksia ja totesi että uudistus maksaisi itsensä pitkällä aikavälillä takaisin. Suurin merkitys oppivelvollisuuden pidentämisellä olisi yksilöille itselleen. Perusasteen jälkeinen tutkinto ennustaa parempia työllisyysmäkymiä, korkeampaa tulotasoa ja eheämpää työuraa. Valtio kerää hyödyt mm. suurempina verotuloina ja säästämällä yhteiskunnan maksamissa etuuksissa.
Miten: Oppivelvollisuuden ulottaminen toisella asteelle olisi kustannusneutraali tapa lisätä kouluttautumista. Lisäksi olisi kiinnitettävä huomiota erityisen tuen saatavuuteen siirryttäessä peruskoulusta toiselle asteelle ja koko toisen asteen koulutuksen ajan.
Riina Nousiainen
asiantuntija, koulutus ja osaaminen
Kuvien lähteet:
Työ- ja elinkeinoministeriö, Työolobarometri 2017
Taustaraportti Talouspolitiikan arviointineuvostolle, Kalenius, 2018