Kohtaavatko avoimet työpaikat ja työttömät? Huonosti kohtaavat on tuoreimman professori Jaakko Pehkosen (Jaakko Pehkonen – Jussi Huuskonen – Kalle Tornberg: Kohtaanto työmarkkinoilla – havaintoja ka politiikkajohtopäätöksiä, tietokaytton.fi, helmikuu 2018) johdolla tehdyn selvityksen lopputulos.
Me taloustieteilijät kuvaamme ilmiötä usein Beveridge-käyrällä. Jos koordinaatiston pystyakselilla kuvataan avoimia työpaikkoja ja vaaka-akselilla työttömien määrää, saamme työttömien ja avoimien työpaikkojen välisen yhteyden. Tämä Beveridge-käyrä on siirtynyt yhä kauemmas origosta, mikä tarkoittaa, että meillä on samaan aikaan paljon avoimia työpaikkoja ja paljon työttömiä. Yksinkertaistaen: muttereiden ja ruuvien kierteet eivät sovi yhteen.
Kuvattu ilmiö on merkki siitä, että työmarkkinat eivät toimi. Toimimattomuus käy kalliiksi. Jos työllisyysasteemme ei nouse on julkisten palvelujen rahoituksen riittävyys vaarassa. Sivumennen sanoen: ei tarvinne olla kovin suuri ennustaja nähdäkseen sen, että seuraavan hallituksen keskeinen tavoite – mukana olevista puolueista riippumatta – on työllisyysasteen olennainen nostaminen seuraavalla hallituskaudella.
Työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmalla on kolmet kasvot.
Työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmalla on kolmet kasvot. Uusien työpaikkojen vaatimustaso ei vastaa työttömien osaamista. Avoimet työpaikat ja työttömät ovat eri alueilla. Myös kannustavuuden väitetään olevan heikkoa eli työttömän ei kannata ottaa tarjottua työtä vastaan.
Ongelman lievittäminen edellyttää kaikkien kasvojen ehostamista. Osaamiseen panostamalla voidaan parantaa osaamisen kohtaantoa. Alueellista liikkuvuutta edistämällä voidaan helpottaa alueellista pulmaa. Taloudellisia kannustinongelmia voidaan helpottaa sosiaaliturvan ja palkkatulojen sujuvammalla yhteensovittamisella.
Resepti on selvä. Tämä hallitus, kuten monet sen edeltäjät, on tehnyt oikeansuuntaisia osittaisuudistuksia. Siitä huolimatta raportin perusteella kohtaanto-ongelma on tällä vuosituhannella pahentunut. Teot ovat olleet näpertelyä. Tulokset puhuvat karua kieltään.
Raportista paljastuu yksi suuri uutinen. Ongelmat kasaantuvat erityisesti seitsemälle seutukunnalle (Helsinki, Turku, Tampere, Kuopio, Oulu, Jyväskylä ja Seinäjoki). Johtopäätöksenä seuraa johdonmukaisesti se, että toimenpiteet tulisi tietysti myös kohdentaa näille alueille. Matka sanoista tekoihin on vaikea. Alueellisen ja kansalaisten tasa-arvoisuuden näkökulmasta toimenpiteiden ja resurssien kohdentaminen ongelma-alueille on ongelmallista.
Mikäli haluamme nostaa työllisyyastetta pohjoismaiselle ja kestävälle tasolle, on toimenpiteitä kohdennettava tietyille seutukunnille.
Lopputuloksena on hieman epämukava johtopäätös. Mikäli haluamme nostaa työllisyyastetta pohjoismaiselle ja kestävälle tasolle, on toimenpiteitä kohdennettava tietyille seutukunnille. Epämukavaksi tämä johtopäätös osoittautuu, kun tiedämme, että kumartamalla yhteen suuntaa tulee pyllistäneeksi toiseen.