Varhaiskasvatuksessa (”vaka”) kuohuu. Toimintatapoja ja lainsäädäntöä ollaan uudistamassa. Henkilöstö kuormittuu ja uupuu. Lapsen etua ja lapsen parasta haluavat kaikki, mutta miten sitä käytännön arjen tasolla parhaiten edistetään?
Suomalaisen varhaiskasvatuksen laatua ei tarvitse hävetä, kunhan henkilöstöä on työssä riittävästi. Meillä on hyvin koulutettu henkilöstö ja toimivat moniammatilliset tiimit. Varhaiskasvatuksen lastentarhanopettajaksi voi suuntautua sekä kasvatustieteen opintojen, että ammattikorkeakoulujen sosionomikoulutuksen kautta. Molempia väyliä käyttäen valmistuu hyviä ja alle kouluikäisten palvelun osaavia lastentarhanopettajia, joilla on korkea-asteen koulutus. Joustavat koulutuspolut ovat koulutuspolitiikkamme periaatteiden mukaisia. Nykyisiä kelpoisuuksia ei ole tarve jäykistää eikä luoda keinotekoisia lisähierarkioita varhaiskasvatuksen sisälle.
Varhaiskasvatuksessa työskentelevillä lähihoitajilla lapsien terveyden, sairauden ja lääkehoidon koulutusta sisältyy jo oman tutkinnon osaamisvaatimuksiin.
Varhaiskasvatuksen tiimeissä enemmistö henkilöstöstä on nyt lastenhoitajia, kuten lainsäädäntömmekin linjaa. Ja hyvä näin. Lastenhoitajilla on monipuolinen toisen asteen koulutus tehtäviinsä. Varhaiskasvatuksella tarkoitetaan hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuutta, ja lastenhoitajilla on osaamista näihin kaikkiin varhaiskasvatuksen osa-alueisiin. Lastentarhanopettaja vetää tiimiä, ja esikoulua kohti mentäessä opetuksen osuus vahvistuu päivän sisällössä. Ammattitaitoinen lastenhoitaja osaa kuitenkin tuoda pedagogista sisältöä tavallisiin pikkulapsiarjen askareisiin ja päivän ohjelmaan. Vaka-tiimissä pedagogia ei ole yhdenkään ammattilaisryhmän monopoli.
Lapsien yhdenvertaisuus edellyttää, että vaka-palveluissa on tulevaisuudessakin vankkaa osaamista myös terveyden, sairauden ja erilaisten perhetilanteiden osalta. Noin viidenneksellä lapsista on jokin pitkäaikaissairaus tai vamma, ja tilapäisiä sairasteluja sattuu kaikille. Jos lapsi muutoin on tarhakuntoinen, pitää tavalliset lääkehoidot pystyä antamaan myös hoitopäivän aikana. Diabeetikkolapsi ei pystyisi osallistumaan varhaiskasvatukseen lainkaan, ellei joku henkilöstöstä osaa ottaa vastuuta insuliinin, hiilihydraattien ja liikunnan kokonaisuudesta. Varhaiskasvatuksessa työskentelevillä lähihoitajilla lapsien terveyden, sairauden ja lääkehoidon koulutusta sisältyy jo oman tutkinnon osaamisvaatimuksiin.
Henkilöstöä tulee olla riittävästi paikalla koko päivän ajan, ja mahdolliset lasten erityiset tarpeet pitää huomioida mitoitusta alentavina.
Katse riittävän pieniin ryhmäkokoihin sekä ammattilaisten aikaan lapsille
Mitkä sitten ovat ne oikeat ongelmat varhaiskasvatuksen laadun edelleen parantamiseksi? Ei suinkaan henkilöstörakenne tai kelpoisuusehdot, vaan katseet kääntyvät riittävän pieniin ryhmäkokoihin sekä ammattilaisten läsnäaikaan lapsille. Isompien tarhalaisten henkilöstömitoitus tulee nopeasti palauttaa entiselleen (max 7 lasta/kasvattaja). Henkilöstöä tulee olla riittävästi paikalla koko päivän ajan, ja mahdolliset lasten erityiset tarpeet pitää huomioida mitoitusta alentavina. Poikkeustilanteissa (henkilöstön sairastumiset, koulutukset jne) tulee käyttää sijaisia apuna. Parhaiten tämä hoituu etukäteen suunnitellun vakituisen sijaishenkilöjärjestelmän turvin.
Vaka-palvelu on ensisijaisesti lapsille ja lapsen edun mukaista, mutta sillä on vahva merkitys myös perheiden hyvinvoinnille sekä yhteiskunnan ja työelämän tasa-arvokehitykselle. Näitä tavoitteita ei pidä vähätellä, eikä perheen ja työelämän tarpeiden huomiointi ole lapsen edulle ja palvelulle haitallista. Varhaiskasvatuksen tulee tukea lapsien kasvua tasa-arvoisuuteen ja suvaitsevaisuuteen, sekä tukea erilaisissa (haastavissakin) tilanteissa eläviä perheitä. Kokopäiväinen palvelu ja osaavat moniammatilliset tiimit mahdollistavat molempien vanhempien työssäkäynnin, opiskelun tai työnhaun. Yhdenvertaisuuden takia kaikilla perheillä tulee halutessaan olla mahdollisuus kokopäiväiseen palveluun. Sekä varmuus siitä, että osaavaa moniammatillista vaka-henkilöstöä riittää koko päivän ajaksi.
Miten saataisiin parannettua henkilöstön työssä viihtymistä, hyvän yhteistyön henkeä ja samalla lapsien tarvitsemaa jatkuvuutta ja henkilöstön pysyvyyttä tehtävissään?
Läsnäaikaa lapsille löytyy parhaiten lastenhoitajilta, joiden työaikaan ei ole mitoitettu toimistotehtäviä. Mikäli varhaiskasvatuksen kelpoisuudet ja henkilöstörakenne pyöräytettäisiin päälaelleen (lastenhoitajat vähemmistöön henkilöstössä), kuten nyt luonnostellussa hallituksen esityksessä ehdotetaan, tämä tarkoittaisi runsaita lisäkustannuksia veronmaksajille. Hallituksen esityksessä ei ole lainkaan huomioitu eri henkilöstöryhmien erilaista työajan käyttöä ja mahdollisen muutoksen tuomia haittoja lapsiryhmille. Kustannuskehityksessä tulee huomioida myös varhaiskasvatusalan palkkakehityksen ongelmat ja korjaamista kaipaava jälkeenjääneisyys – kaikkien henkilöstöryhmien osalta.
Lastentarhanopettajien vaihtuvuus on suurta
Lastentarhanopettajien vaihtuvuus on suurta, ja varsinkin isommissa kaupungeissa pulaa on jo nyt. Antaako koulutus epärealistiset toiveet arjesta ja riittävät valmiudet oman työn hallintaan? Miten saataisiin parannettua henkilöstön työssä viihtymistä, hyvän yhteistyön henkeä ja samalla lapsien tarvitsemaa jatkuvuutta ja henkilöstön pysyvyyttä tehtävissään? Vastaus ei voi olla pelkästään palkkaus, vaikka se toki on osa kokonaisuutta.
Lainsäätäjien pitäisi keskittyä nyt luomaan jatkuvuutta, pysyvyyttä ja työtyytyväisyyttä varhaiskasvatuksessa – ehdotetut muutokset henkilöstön rakenteeseen ja kelpoisuusehtoihin eivät kaivattua parannusta tuo, vaan johtavat päinvastaiseen kehityskulkuun ja varhaiskasvatuksen laadun heikentymiseen.
Riitta Työläjärvi
sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija