Toukokuun alussa vietetyn Eurooppa-päivän juhlapuheissa moni eturivin poliitikko arvioi, että ensi vuonna Suomella on tulevana EU-puheenjohtajamaana mahdollisuus linjata keskustelua, jonka pohjalta seuraava komissio työnsä aloittaa. Arvio pitää epäilemättä paikkansa. Koska eurovaalit käydään sopivasti Suomen kauden kynnyksellä, voimme tuoda agendalle niitä EU:n kehittämisvaihtoehtoja, jotka ovat Euroopan reuna-alueen pienelle avoimelle taloudelle keskeisiä sekä korostaa arvopohjaa jolle Suomi on oman hyvinvointinsa rakentanut.
Euroopan komissio on tehnyt viime vuosina avauksia yhdistetystä veropohjasta ja suuret jäsenmaat Ranska ja Saksa ovat kannattaneet minimiyhteisöverokantaa.
Eräs teema, jossa Suomi voisi ottaa aktiivisen roolin, on Euroopan tason yritysverotuksen kehittäminen oikeudenmukaisemmaksi. Euroopan komissio on tehnyt viime vuosina avauksia yhdistetystä veropohjasta ja suuret jäsenmaat Ranska ja Saksa ovat kannattaneet minimiyhteisöverokantaa. Hollannin, Irlannin ja Luxemburgin kaltaiset yritysverokeitaat taas ovat asettuneet vastustamaan esityksiä. Pienten avoimien, vastuullisesti toimivien talouksien ääni on jäänyt keskustelussa vähemmistöön. Tässä Suomella olisi paikka.
Globaalissa taloudessa yrityksen sijaintipaikka on käsitteenä lähes teoreettinen
Kansainvälinen yritysverotus noudattaa pitkälti samaa periaatetta kuin sata vuotta sitten: yritykset maksavat veroja maahan, jossa ne sijaitsevat. Globaalissa taloudessa yrityksen sijaintipaikka on kuitenkin käsitteenä lähes teoreettinen. Arvo on mahdollista luoda muualla, kuin sijaintipaikassa ja sitä on mahdollista luoda monissa eri maissa yhtä aikaa.
Kansainvälisen yritysverotuksen valuvika huomattiin viimeistään toisen maailmansodan jälkeen maailmantalouden nopean kasvun myötä, kun verottaja ei enää pysynyt yritysten perässä. Teknologian kehityksen myötä yritysten toiminta on ja sen pitää olla yhä kansainvälisempää, koska kotimarkkina asettaa kasvulle nopeasti rajat. Verotus sen sijaan on yhtä kansallista kuin sata vuotta sitten.
Nykyinen järjestelmä kannustaa yrityksiä siirtämään toimintansa tai osa siitä maahan, jossa veroaste on matala. Se on ajanut myös EU:n jäsenmaat keskinäiseen kilpailuun yrityksistä ja investoinneista sekä pakotanut ne alentamaan omaa verotustaan.
EU:n alueella yritysverotuksen kärkisijoilla keikkuu Ranska, jossa yritysverokanta on 33 prosenttia. Pohjaa pitää Unkari, joka laski viime vuonna oman yritysverokantansa yhdeksään prosenttiin. Globaalistikin merkittäviksi veroparatiiseiksi EU:n alueella ovat muodostuneet Hollanti, joka on kotimaa monille kansainvälisten yrityksien voittoja kanavoiville kommandiittiyhtiöille sekä Luxemburg, jonne voitot usein kotiutetaan. Suomen kaltaiset EU:n reuna-alueiden avoimet taloudet kärsivät valtioiden välisestä verokilpailusta eniten. Meidän olisikin luontevaa ajaa omaa 20 prosentin yritysverokantaamme koko EU:n alueelle. Se pysäyttäisi yhteisöverokantojen syöksykierteen ja olisi eräänlainen kirkko keskelle kylää -ratkaisu kaikille jäsenmaille.
Yritysten verosuunnittelussa tai verovälttelyssä ei ole välttämättä mitään laitonta, mutta hyvinvointivaltion rahoituksen kannalta ilmiötä voidaan pitää erittäin ongelmallisena.
Yritysten verosuunnittelussa tai verovälttelyssä ei ole välttämättä mitään laitonta, mutta hyvinvointivaltion rahoituksen kannalta ilmiötä voidaan pitää erittäin ongelmallisena. Hyvinvointivaltio ei toimi, eikä sitä rakenneta ilman verotuloja. Tämä pätee koko EU:n alueella. Ilman verotuloja ei yrityksille voida taata hyvää toimintaympäristöä, toimivaa hallintoa ja infrastruktuuria, oikeusvarmuutta, osaavaa työvoimaa jne. Euroopalla on mahdollisuus toimia globaalin yritysverotuksen suunnannäyttäjänä, ja jo puhtaasti oman etumme vuoksi, Suomen kannatta tukea EU:n aktiivista roolia kansainvälisen yritysverotuksen kehittämisessä. Tasaisesti jakautuvalla hyvinvoinnilla rakennetaan myös vakautta ja turvallisuutta sekä Euroopassa että globaalisti.
Taina Vallander, johtaja, yhteiskuntavaikuttaminen
***
Ollaanko aggressiivista verovälttelyä helpottamassa vai vaikeuttamassa?