Venäjän Karjalasta 20 vuotta sitten Suomeen muuttanut Ella Lazareva ei kadu valintaansa.
– Mietin, lähteäkö Suomeen vai Yhdysvaltoihin. Tämä oli parempi ratkaisu.
Suuri suomensukuisten muuttoaalto Venäjältä Suomeen veti lopulta mukaan myös Ella Lazarevan, 51.
– Ystävät lähtivät. Valkovenälänen äitini oli aina kehunut suomalaisia ja isä osasi karjalaa, niinpä päätin katsoa, miten pärjäisin Suomessa.
Venäjänkielen opettaja ja koulupsykologi sai huomata, että ilman suomen taitoa ei maassa pärjää. Hän haki Diakoniaan opiskelemaan ja etsi töitä.
Työpaikan haku Suomessa osoittautui vaikeaksi, sillä Lazareva ei tiennyt, mihin ottaa yhteyttä.
– Soitin Karjalan opetusministerille ja kysyin, miten Suomessa haetaan töitä, hän nauraa.
Tätä kautta aukeni työpaikka Yhteiset lapsemme -järjestöstä, ja opinnot saivat jäädä. Nykyään hän työskentelee järjestön monikulttuurisen perhekeskuksen perhetyöntekijänä ja psykoterapeuttina.
– Arvostan työnantajaani. Se uskalsi palkata minut, vaikka en osannut suomea. Pääsin näyttämään osaamiseni, kun työkaverit tulkkasivat. Vieläkin tarkistutan tärkeimmät tekstit.
Lazarevan mukaan parasta kotoutumista olisi, jos maahanmuuttaja kävisi samaan aikaan kielikurssia ja töissä tai edes harjoittelisi työpaikalla.
Kotoutuminen on aina kriisi
– Vaikka kielitaito olisi vaillinainen, työtä tekemällä kotoutuu parhaiten. Kun on vain kursseilla, alkaa kuvitella, että ei tarvitse tehdä mitään. Työnantajakaan ei katso hyvällä jatkuvia kurssituksia. Hän luulee, että maahanmuuttaja ei haluakaan töihin, Lazareva sanoo.
Hän toivoo, että heikostikin suomea taitava otettaisiin mukaan työyhteisöön.
– Työpaikalla maahanmuuttajia pitää rohkaista kysymään, sillä he haluavat tehdä työnsä hyvin. Suomi kehittyy hakemalla ideoita muualta. Maahanmuuttajillakin on ideoita, ja ne pitää saada esille. Kaikki hyötyvät.
Aina löytyy ennakkoluuloisia, ”joitakin kovapäisiä”, niin suomalaisissa kuin maahanmuuttajissa, Lazareva myöntää. Näille täytyy antaa aikaa.
Maahanmuuttajan umpimielisyyden syynä saattaa olla ahdistus.
– Kotoutuminen on aina kriisi. Omanarvontunne on silloin heikoilla. Taakse on jäänyt oma koti, pakolaisilla omaisuuskin, ystävät ja turvaverkot.
Vieraaseen maahan kotoutuminen vaatii paljon. Jos asiat eivät ala sujua, ihminen ahdistuu, tulee aggressiiviseksi ja lopulta antaa periksi. Lazareva esittää, että maahanmuuttajien ensimmäinen kontakti osoittaisi tämän paitsi kielikurssille, myös saman tien työnhakuun ja johonkin harrastukseen.
– Kun ihminen pääsee tekemään jotain tuttua muiden kanssa, hän vahvistuu, vaikka alkuun ei olisi muuta yhteistä kuin elekieli.
Lazareva jatkoi Suomessa posliininmaalausta ja liittyi kirkon kuoroon.
– Laulaessa oppii ääntämään suomea, hän sanoo.
Vaikeassa paikassa saa apua
Lazareva pitää itseään onnekkaana maahanmuuttajana. Kulttuuritaustassa on paljon yhteistä eikä hän ole kohdannut ulkonäkönsä takia rasismia.
– Jotkut maahanmuuttajat sanovat, että suomalaiset eivät halua auttaa. Se ei pidä paikkaansa. Täällä ei vain haluta häiritä ketään. Suomalaiset auttavat, kun tulee vaikea paikka. Kaveria ei jätetä.
Hän antaa ison tunnustuksen ammattiliitolleen.
– ERTOn koulutukset, seminaarit ja virkistyspäivät ovat auttaneet minua paljon.
Parinkymmenen vuoden aikana Suomi on Lazarevan mukaan muuttunut monikulttuurisemmaksi.
– Tietysti taantuma ja suuri maahanmuuttoaalto on saanut suomalaiset varautuneemmiksi. Samaan aikaan tuli liian monta muutosta. Suomessa on kuitenkin turvallista. Se on luotu ahkeralla työnteolla, otetaan maahanmuuttajat tähän työhön mukaan.
Teksti: Birgitta Suorsa, UP-uutispalvelu
Kuva: Jarno Mela