Pienten ekaluokkalaisten marssiessa kouluihin alkaa opettajilla tärkeä tehtävä koulia heistä koululaisia, joilla on taidot toimia koulussa ja olla itsenäisiä oppijoita. Tehtävä on sinällään kiitollinen, että opettajat pääsevät työhönsä melko puhtaalta pöydältä, kun paikka on kaikille ekaluokkalaisille uusi. Lisäksi lapsiin on jo esikoulussa sytytetty kipinä innostua, kokeilla ja oppia uutta.
Mitä tapahtuisikaan, jos työyhteisöissä voitaisiin aloittaa puhtaalta pöydältä, kuten kouluun mennessä?
Monessa työyhteisössä ponnistellaan työkulttuurin muutoksen kourissa
Työelämän muuttuessa monessa työyhteisössä ponnistellaan työkulttuurin muutoksen kourissa. Miten luoda uudenlaista työkulttuuria tilanteessa, jossa työntekijöiden koulutustaustat, iät ja työkokemuksen määrä vaihtelevat? Olisi kyettävä hyödyntämään työyhteisöstä löytyvää vahvaa ammattitaitoa, työkokemusta ja uutta osaamista. ”Näin on aina ennenkin tehty” -ajattelusta olisi päästävä eteenpäin ”Nyt kokeillaan tehdä näin” -ajatteluun.
Mitä tapahtuisikaan, jos työyhteisöissä voitaisiin aloittaa puhtaalta pöydältä, kuten kouluun mennessä? Voitaisiin yhdessä luoda sellaisia työn tekemisen tapoja ja työkulttuuria, jota organisaatio tarvitsee menestyäkseen nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa. Työyhteisöjä, joissa jokainen työntekijä voisi haastaa, kehittyä ja kokea onnistumisen riemua.
Perusasteen uuden opetussuunnitelman arvoperustassa vaalitaan tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä ihmisen ainutlaatuisuutta ja oikeutta olla yksilö. Arvoissa mainitaan myös kulttuurinen moninaisuus ja sen arvostaminen. Tavoitteena on, että jokainen oppii näkemään asioita toisten elämäntilanteista ja olosuhteista käsin.
Menestyäksemme meidän on pakko oppia hyödyntämään moninaisuutta paremmin. Oppia kuuntelemaan ja keskustelemaan, kunnioittamaan erilaisuutta.
Meidän on pakko oppia hyödyntämään moninaisuutta paremmin
Samaa suvaitsevaisuuteen kasvattavaa arvoperustaa voitaisiin vaalia myös työyhteisöissä. Miksi meille aikuisille on välillä vaikeaa suhtautua uusiin ihmisiin yksilöinä ja ilman ennakkoluuloja? Miksi usein jämähdämme katselemaan asioita vain omasta näkökulmastamme? Menestyäksemme meidän on pakko oppia hyödyntämään moninaisuutta paremmin. Oppia kuuntelemaan ja keskustelemaan sekä kunnioittamaan erilaisuutta.
Kuopukseni aloitti tänä syksynä koulun. Kyselin häneltä ja hänen ystäviltään kesän aikana, että pelottaako heitä kouluun meneminen. Kukaan ei sanonut pelkäävänsä, vaikka jännitystä vatsan pohjassa oli selvästi kaikilla. Olisi mahtavaa, jos aikuiset osaisimme työyhteisöissä suhtautua uusiin asioihin samalla tavalla. Meillä pitäisi olla elämänkokemuksen tuomaa varmuutta ja rohkeutta, mutta miksi meitä muutokset työyhteisöissä joskus pelottavat?
On ihanaa, että koulu ja opetus kehittyy. Sillä, jos edes suurin osa tavoitteista täyttyy, niin perusasteelta valmistuu paljon parempia ihmisiä, kuin minun ollessa peruskoulussa. Meillä olisikin paljon opittavaa pieniltä koululaisilta. Esimerkiksi heidän vilpitön innostus. Aamuväsymyksestä, jännityksestä ja paineista huolimatta jokaiseen koulupäivään lähdetään innolla. Ajatelkaa mitä kaikkea upeaa saisimmekaan työyhteisöissä aikaan, jos työpaikkojen aamukahvipöydissä oltaisiin yhtä täynnä intoa kuin siinä keltanokkalippispäisessä laumassa koulun pihalla.
Kirsi Sjöholm
viestintäasiantuntija
***
Hyvä johtaja hyväksyy erilaiset persoonat
Moninaisuus on hyvän työyhteisön ominaisuus