Hallitus esitti keväällä irtisanomissuojan heikentämistä henkilösyistä alle 20 hengen firmoissa ja alle 30-vuotiaiden pitkäaikaistyöttömien määräaikaisten työsuhteiden perustevaatimuksen poistamista. Jälkimmäisestä sittemmin luovuttiin, ensimmäinen on toistaiseksi jäljellä.
Irtisanomissuojan heikentäminen eriarvoistavaa
Irtisanomissuojan heikentäminen alle 20 hengen firmoissa on monellakin tapaa ongelmallinen pyrkimys. Ensinnäkin, työntekijät (ja yritykset) joutuvat eriarvoiseen asemaan melko mielivaltaisen asian perusteella, joka ei ole perusteltavissa juuri mitenkään. Toiseksi, yrittäjille luodaan ongelmallinen kannuste 19 työntekijän kohdalle. Kolmanneksi, työntekijöille syntyy kannuste pyrkiä suurempiin firmoihin töihin, koska irtisanomissuoja on niissä vahvempi. Mistä pienet firmat löytäisivät jatkossa osaavaa työvoimaa, kun työntekijöillä olisi pyrkimys päästä suurempiin firmoihin töihin?
Kaikki nämä ongelmat, mutta syntyykö hyötyjä? Jää nähtäväksi. Mallin yksityiskohtiahan ei ole vielä olemassa. Voi ihan hyvin olla mahdollista, että hanke karahtaa perustuslakiin, poliittisiin kiistoihin tai vaikka mihin. Kansainvälisesti vertaillen irtisanomisen helppous tai vaikeus ei ole kovin merkittävä työllisyyden mittari. Esimerkiksi Saksassa irtisanominen on kallista (muistatteko Bochumin tehtaat?) ja silti työllisyysaste on korkea ja taloudella menee hyvin.
Miksi nuoria yritetään kepittää?
Aiemmin hallitus luopui alle 30-vuotiaiden kohdalla määräaikaisrekrytoinnin perustevaatimuksen poistamisesta. Hyvä niin. Yhdenvertaisuuslain perusteella ketään saa asettaa eriarvoiseen asemaan iän, sukupuolen yms. perusteella.
Taustalla oleva ajatuskin on kumma. Esitystä perusteltiin sillä, että alle 30-vuotiaita on paljon työttömänä ja muutos parantaisi heidän työllistymistään. Eikö samalla logiikalla yli 55-vuotiaita pitäisi saada palkata heikommin ehdoin? Ilmeisesti hallitukselle ei tullut mieleenkään esittää tällaista. Nuoria on kai jollain tapaa hyväksytympää kepittää kuin keski-ikäisiä. Ajatus siitä, että jonkin ihmisryhmän asemaa parannetaan heikentämällä heidän irtisanomissuojaansa, on lievästi sanottuna nurinkurinen.
Jos laajemmin tarkastellaan työllisyyttä ja kasvua, sen taustatekijöinä ovat hyvä tuottavuus ja kilpailukyky. Tilauksia tulee, talous kasvaa ja ihmisiä rekrytoidaan silloin, kun kilpailukyky on vahva ja liiketoiminta on kannattavaa. Tässä taloussuhdanteessa osaavasta työvoimasta alkaa olla sitä paitsi jo pulaa. Yritykset joutuvat ennemminkin kilpailemaan hakijoista tarjoamalla hyviä työehtoja, kuin huolehtimaan siitä miten heitä voi helpommin irtisanoa.
Antti Koskela
ekonomisti