Maailma on tietoa pullollaan, ja sen kasvu on 40 prosentin luokkaa vuosittain. Joidenkin arvioiden mukaan 90 prosenttia kaikesta tiedosta on luotu viimeisten kahden vuoden aikana. Tietoa tulvii jokapäiväisessä elämässä aina kun olemme yhteydessä digitaalisiin tuotteisiin ja palveluihin, kuten vaikkapa puhelimeen, luottokorttiin ja sosiaaliseen mediaan. Samalla kyky säilöä tietoa on kaksinkertaistunut noin joka kolmas vuosi. Arkitietoa kutsutaan nimellä big data.
Tiedon vallankumous muuttaa rajusti yhteiskuntaa ja sen pelisääntöjä. Tietoa voidaan prosessoida ja analysoida ajantasaisesti. Tiedon kaivaminen erilaisista tietosäilöistä mahdollistaa monimutkaiset julkiset tilastot ja tutkimukset, joihin on lisätty arkitiedon syvyyttä, inhimillistä käytöstä ja kokemuksia.
Yksityinen sektori käyttää jo tehokkaasti big dataa hyväkseen. Arkitiedon avulla profiloidaan asiakkaita, personoidaan palveluita, ennakoidaan ihmisten käytöstä markkinoinnin, mainostamisen ja johtamisen tarpeisiin.
Yksityinen sektori käyttää jo tehokkaasti big dataa hyväkseen. Arkitiedon avulla profiloidaan asiakkaita, personoidaan palveluita, ennakoidaan ihmisten käytöstä markkinoinnin, mainostamisen ja johtamisen tarpeisiin. Ja me kaikki olemme hurmiossa kaikista uusista ostamis- ja kuluttamismahdollisuuksista. On ihanaa, kun maailma muuttuu yhä helpommin toimivaksi ja ihmisellä on tunne, että hän itse hallitsee sitä. Taaloja ropisee erityisesti isojen amerikkalaisten tietojättien pusseihin.
Big datan käytössä on monia ihmisten ahneudesta, asenteista, vallanhimosta ja typeryydestä johtuvia riskejä, joita ei ole syytä vähätellä.
Big datan riskejä ei ole syytä vähätellä
Big datan käytössä on monia ihmisten ahneudesta, asenteista, vallanhimosta ja typeryydestä johtuvia riskejä, joita ei ole syytä vähätellä. Tietomassojen käyttö vaarantaa helposti esimerkiksi ihmisoikeudet, mikäli yksityisyys, etiikka ja yksilöiden oman tiedon hallinta on hoidettu leväperäisesti. Tästä olemme saaneet julkisuudessa nähdä useita esimerkkejä, lähtien Facebookin tietojen myyntiskandaalista ja USA:n poliisien kuvantunnistukseen perustuvasta rikollisten profiloinnista Kiinan valtion kansalaistensa valvonta- ja luokittelukoneiston rakentamiseen. Kasvava epätasa-arvoisuus ja ihmisten luokittelu on menossa jo kovaa vauhtia.
Yhdistyneet kansakunnat on pohtinut big datan ja kestävän kehityksen välisiä suhteita useissa yhteyksissä. Kaikkia toimintaohjelman 17 eri tavoitteen toteutumista voitaisiin helposti edistää tietomassojen oikealla käytöllä. Monissa tavoitteissa tiedon käyttö kehitystavoitteissa onkin jo hyvässä vauhdissa, mutta tiedon vallankumous on vielä tekemättä.
Massadatan käsittelyn tekniikoita voitaisiin käyttää esimerkiksi ihmisten hyvinvoinnin analysointiin ja avun osoittamiseen kaikkein heikoimmassa asemassa oleville.
Massadatan käsittelyn tekniikoita voitaisiin käyttää esimerkiksi ihmisten hyvinvoinnin analysointiin ja avun osoittamiseen kaikkein heikoimmassa asemassa oleville. Arkitiedon käytöllä olisi monia etuja koko yhteiskunnalle, jos olisimme varmoja, että tietoja hankitaan ja käytetään vastuullisesti. Tämä yhtälö on saatava pelaamaan nopeasti, jotta big data ei valu käsistämme pelkkään rahantekoon.
Palkansaajille on tärkeää, että paisuva massatieto saadaan tuottamaan lisää hyviä työpaikkoja, helpottamaan ihmisten arkea ja tasaamaan eriarvoisuutta. Tämä voidaan tehdä tietoturvallisesti, vaikka innovaation markkinoille tulo siitä venyisikin. Pitkän päälle se kuitenkin on ainoa kestävä ja menestyksekäs tapa toimia.
Esimerkiksi tulotasojen selvittämiseen voitaisiin käyttää matkapuhelimien dataa kuluttamisesta; ruokavarojen hintatietojen seuranta auttaisi ennakoimaan ruokaturvaa lähitulevaisuudessa; ja matkapuhelinten käytön seurannalla voitaisiin ennakoida tarttuvien tautien leviämistä. Taloudellisten liiketoimien analysointi taas paljastaisi naisten ja miesten ostokäyttäytymisen muutokset kriiseissä ja talousshokeissa; globaalin postiliikenteen seuranta toisi esiin indikaattoreita talouskasvun, rahalähetysten, kaupan ja BKT:n alueilla; nettisurffailun tai nettikaupankäynnin mallit puolestaan voisivat paljastaa nopeuden, jolla ihmiset siirtyvät energiatehokkaisiin tuotteisiin.
Hyviä innovaatioita ja tutkimusta tarvitaan lisää, joten julkisen rahan oikeista tukikohteista ei pitäisi olla epäselvyyttä. Tätä edistääkseen YK on perustanut Espoon Otaniemeen Euroopan tutkimus- ja tuotekehityskeskuksen nimeltään Until Lab. Keskuksen teemat liittyvät Suomen vahvoihin alueisiin: rauhanvälitys, sähköinen koulutus, sähköinen terveydenhuolto ja kiertotalous. Toivoa täytyy, että myös hallituksen tutkimus- ja innovaatiopolitiikan johtotähtenä painottuisi ensisijaisesti teknologian mahdollisuudet kehitystavoitteiden edistämisessä.
Leila Kurki, STTK:n asiantuntija, työelämä ja innovaatiot