Selvityshenkilöt Jussi Järventaus ja Henrietta Kekäläinen julkaisivat kansallisen yrittäjyysstrategian 3.10.2018. Paperi on sinänsä ansiokas, ja sisältää jopa 45 ehdotusta yrittäjyyden edellytysten tukemiseen.
Mielenkiintoista on, että yhdeksi keskeisimmäksi taustaperusteluksi nostetaan työn murros. Eräs selvitystyön alaotsikko jopa on ”Tulot kootaan palkkatyön ja yrittäjyyden kombinaatioista”, vaikka tilastotieto ei tällaista tue. Tilastokeskuksen tietojen perusteella yrittäjien määrä on pitkällä aikavälillä muuttunut vain vähän, ja kokoaikainen palkkatyö on edelleen selvästi johtava työn tekemisen muoto. Palkkatöitä ja yrittäjyyttä yhdistelevän väen kasvustakaan ei tarjota selvityksessä tarkkaa tilastotietoa.
No, en saivartele siitä enempää.
Tavoitteena mainitaan 78 prosentin työllisyysaste vuonna 2028. Tavoite on aiheellinen. Työikäisten ikäluokkien pienentyessä entistä korkeampaa työllisyysastetta kaivataan kipeästi, ja sen saavuttamiseen monet keinot ovat tarpeen.
Yrittäjyyden asemaa yhteiskunnassa pyritään ehdotetussa strategiassa vahvistamaan monopuolisin keinoin. Tämä on sinänsä ymmärrettävää, mutta ehdotuksista osa on jyrkkiä.
Ehdotus 24: Yrittäjyyden aseman vahvistaminen opettajien perus- ja täydennyskoulutuksessa:
”Vahvistetaan edelleen yrittäjyyden asemaa opettajien perus- ja täydennyskoulutuksessa. Panostetaan rehtoreiden ja koulunjohtajien koulutukseen yrittäjyyskasvatuksen merkityksen sisäistämiseksi.”
Yrittäjyyden ymmärtäminen on kouluissa varmasti tarpeen, mutta kyseinen ehdotus kuulostaa jo aivopesulta. Yrittäjyys ei ole matematiikan ja äidinkielen kaltainen perustyökalu, jonka ”merkityksen sisäistämistä” täytyy kouluissa ja opettajakoulutuksessa erikseen painottaa. Jäitä hattuun, selvityshenkilöt.
Kuntien tuottamiin palveluihin suhtaudutaan strategiaehdotuksessa melko tylysti ja ehkä aliarvioiden:
Ehdotus 34: Reilu kilpailu ja kunnan toimiala:
”Kunnat alkavat järjestelmällisesti vetäytyä markkinoilta, joilla on tai joille voi syntyä riittävän kilpailun tuomaa yksityistä tarjontaa. Markkinapuute katsottaisiin olevan voimassa ainoastaan, jos yksityistä tarjontaa ei ole eikä sellaista myöskään voisi syntyä.”
Ehdotuksen sisältö on käsittääkseni se, että kuntien pitäisi luopua valtaosasta nykyisistä tarjoamistaan palveluista. Kirjaus ”yksityistä tarjontaa ei ole, eikä sellaista myöskään voisi syntyä” antaa ymmärtää niin.
Suomen julkinen sektori on kansainvälisten vertailujen mukaan kustannustehokas ja palvelut pääosin laadukkaita. En näe syytä, miksi järjestelmää pitäisi näin voimakkaasti muuttaa. Yrittäjyyden edistäminen ei sinänsä käy perusteeksi purkaa hyvin toimivia ja luotettavia julkisia palveluita, joita ihmiset ovat oppineet käyttämään ja joihin pääosin luotetaan.
On strategiaehdotuksessa silti hyvääkin. Esimerkiksi maksuhäiriömerkintöjä koskevien säädösten lieventäminen. Samoin maksukyvyttömyyslainsäädännön uudistaminen yrittäjän uuden alun helpottamiseksi.
Ehdotus 13: Maksuhäiriöiden tallennusaikojen lyhentäminen ja yhdenmukaistaminen
”Selvitetään lähemmin esim. mallia, jossa maksuhäiriömerkintä poistuisi kuukauden kuluessa velan maksamisesta tai muusta maksuvelvoitteen poistumisesta lukien.”
Nykyisellään kolme vuotta kestävä maksuhäiriömerkintä on kohtuuttoman pitkä, ja pelko merkinnän saamisesta on varmasti aito yrittäjyyden este.
Yrittäjän uudesta alusta: ”Ehdotuksemme mukaan toteutetaan maksukyvyttömyyslainsäädännön kokonaisuudistus saneerausdirektiivin kansallisen täytäntöönpanon aikataulussa. Tässä yhteydessä selvitetään velkajärjestelymenettelyn yhdistäminen konkurssimenettelyyn ja velkajärjestelyyn pääsemisen perusteet.”
Epäonnistuminen ei saisi johtaa elinikäiseen syrjäytymiseen yrittäjyydestä
Suomessa ei ole yrittäjähenkisiä ihmisiä liikaa. Yksi epäonnistuminen ei saisi johtaa elinikäiseen syrjäytymiseen yrittäjyydestä. Konkurssimenettelyä ja velkajärjestelyä on perusteltua tarkastella, jotta yrittäjyyspanosta ei menetettäisi nykyiseen tapaan. Vertaan tässä esim. Yhdysvalloissa käytössä olevaan henkilökohtaiseen konkurssiin.
Yksi epäonnistuminen ei saisi johtaa elinikäiseen syrjäytymiseen yrittäjyydestä. Konkurssimenettelyä ja velkajärjestelyä on perusteltua tarkastella, jotta yrittäjyyspanosta ei menetettäisi nykyiseen tapaan.
Samoin strategiassa mainitut kohdat työperäisen maahanmuuton helpottamisesta ovat kannatettavia. Suomalaisen väestön ikääntyessä – ja huoltosuhteen heikentyessä – tarvitaan sekä syntyvyyden lisäystä että työperäisen maahanmuuton kasvua. Mikään työllisyysasteen taso ei riitä, jos työikäinen väestö jatkuvasti supistuu jatkossakin.
Summa summarum – ehdotetussa kansallisessa yrittäjyysstrategiassa on paljon hyvää. 78%:n työllisyystavoite ja yrittäjyyden edellytysten edistäminen ovat eittämättä tärkeitä ja perusteltuja tavoitteita, joihin on helppo yhtyä. Kiitän selvityshenkilöitä rohkean strategiaehdotuksen laatimisesta. Olisi silti hyvä pistää jäitä hattuun ehdotusten kanssa. Yhteiskunnan toimivia osia ei kannata myllertää uusiksi yrittäjyyden edistämiseksi.
Vastakkainasettelu on vanhanaikaista ja yrittäjyyttä voi toivottavasti edistää myös sellaisilla keinoilla, jotka eivät edellytä palkansaajien aseman tai julkisen sektorin heikentämistä.
Vastakkainasettelu on vanhanaikaista ja yrittäjyyttä voi toivottavasti edistää myös sellaisilla keinoilla, jotka eivät edellytä palkansaajien aseman tai julkisen sektorin heikentämistä. Yrittäjyys on tärkeää, mutta niin ovat myös suuryritykset, julkinen sektori ja kolmas sektori.
Antti Koskela
ekonomisti