STTK:n edustajisto 13.12. 2018
Puheenjohtaja Antti Palola
Puhe, muutosvarauksin
Arvoisat edustajiston jäsenet,
STTK:n liitoilla ja keskusjärjestöllä on takana raskas työmarkkinavuosi.
Keväällä päättynyt ja yli vuosi sitten syksyllä alkanut neuvottelukierros ei tarjonnut kovin suuria yllätyksiä. Olen arvioinut, että kierros ei ollut aivan normaali liittokierros vaan eräänlainen ”hybridi”, johon vaikuttivat aiemman kilpailukykysopimuksen kolme perintöä:
– vastikkeeton 24 tunnin vuosityöajan pidentäminen
– sosiaalivakuutusmaksujen uudelleen kohdentaminen ja
– julkisen sektorin kolmen vuoden määräaikainen lomarahojen leikkaaminen kolmanneksella.
Uskon edessä olevan neuvottelukierroksen olevan edellistä haastavampi. Kierros käydään todennäköisesti huomattavasti epävarmemmassa taloustilanteessa. Siihen vaikuttavat lisäksi edelleen kilpailukykysopimuksen perinnöt. Sopimusten päättymisajankohdat sijoittuvat hyvin pitkälle aikavälille.
On mielenkiintoista nähdä, miten laajoista kokonaisratkaisuista luopumisen jälkeen onnistumme koordinoimaan tulevia sopimuksia ja yhteensovittamaan työmarkkinoiden palkkapolitiikan ja maan hallituksen finanssipolitiikan. Tämä on erityisen tärkeää, kun puolustamme Suomen kilpailukykyä ja huolehdimme kaikkien ansiokehityksestä.
***
Vuoden alussa astui voimaan hallituksen räätälöimä aktiivimalli, jonka tavoite oli pitkäaikaistyöttömien aktivointi. Malli sai täystyrmäyksen koko palkansaajakentältä. Vastustus huipentui useiden liittojen mielenilmaukseen Senaatintorilla. Tälläkään hetkellä kukaan ei taida tietää, mitä mallilla on saavutettu – vai onko saavutettu mitään. Hallituksen työllisyystavoitteen saavuttamisen näkökulmasta malli on turha.
Sitten tuli syksy, joka ajoi työmarkkinajärjestöt ja maan hallituksen erittäin pahalle törmäyskurssille. Syy oli hallituksen alun perin kevään kehysriihessä keksimä ajatus työsopimuslakiin tehtävästä muutosesityksestä, jonka perusteella irtisanomista olisi helpotettu alle 20 henkilön yrityksissä.
Kiista oli ennen kaikkea periaatteellinen. Palkansaajat kokivat, että hallitus oli jo aiemmin pettänyt lupauksensa olla valmistelematta työttömyysturvaan liittyvää lainsäädäntöä ilman kolmikantaista neuvottelua. Hallituksen esitys olisi kohdellut työntekijöitä epätasa-arvoisesti riippuen siitä, minkä kokoisessa yrityksessä he työskentelevät.
Hallitus oli kovakorvainen ja jääräpäinen eikä ottanut ammattiyhdistysliikkeen viestejä tosissaan. Tämä johti poliittisten työtaisteluiden aaltoon, jotka saatiin päättymään vasta, kun hallitus perääntyi ja kutsui työmarkkinajärjestöt jatkovalmistelemaan työsopimuslain muutosta.
Aika näyttää, missä muodossa irtisanomislaiksi kutsuttu esitys lopulta eduskunnassa hyväksytään – jos edes hyväksytään. Kukaan ei osaa sanoa, muuttuuko mikään. Vasta oikeuskäytäntö sen aikanaan kertoo. Mutta rankka syksy tästä tuli.
On selvää, että syksyn innoittamana elinkeinoelämä ja osa puolueista vaativat nyt muutoksia työtaistelulainsäädäntöön ja poliittiseen lakkoiluun. Veikkaan, että tällä tiellä ei edetä. Liitot eivät ole valmiita luopumaan oikeudestaan vastustaa päätöntä menoa työmarkkinoilla – tarvittaessa työtaisteluilla ja myös poliittisilla mielenilmauksilla. Ymmärrän toki poliittisiin työtaisteluihin liittyvän kritiikin, mutta en silti usko pikaisiin muutoksiin lainsäädännössä. Liittojen katseet ovat jo edessä häämöttävällä neuvottelukierroksella eikä silloin keskustella työrauhalainsäädännöstä.
***
STTK:n hallitus antoi keväällä maan hallitukselle ehdot työmarkkinaosaamisessa. Itse arvioin nyt maan hallituksen työn loppusuoralla, että osaaminen on työmarkkinakysymyksissä luokalle jäämisen arvoista.
Riippumatta siitä, millainen hallitus meillä ensi kevään eduskuntavaalien jälkeen muodostetaan, lähetän sille jo nyt terveiset: Työmarkkinajärjestöt kannattaa ottaa mukaan työelämää- ja sosiaaliturvaa kehittävän lainsäädännön valmisteluun. Kolmikantainen valmistelu voi olla joskus hidasta ja kankeaa, mutta yhtä kaikki se on reitti hyvään ja kestävään lainsäädäntöön ja hallittuihin muutoksiin. Se luo myös työrauhaa.
Viime aikoina on arvosteltu kovin sanoin kolmikantavalmistelua ja työmarkkinajärjestöjen vaikutusvaltaa yhteiskunnassa. Monet poliitikot ja muut yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuvat tahot ovat vaatineet ay-liikkeen hiljentämistä ja toivoneet sen ”hiipumista”.
Olen seurannut mielenkiinnolla ja huolestuneena Ranskan ajankohtaista tilannetta. Siellä on työntekijöiden järjestäytymisaste erittäin matala, työehtosopimukset eivät ole yleissitovia ja ay-liikkeen rooli yhteiskunnallisten asioiden kolmikantavalmistelussa huomattavasti vaatimattomampi kuin Suomessa. Ay-liikkeen ja sen myötä kansan ainoa mahdollisuus osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja saada viestinsä kuulluksi hallituksen suuntaan on lähteä kaduille – uutisissa nyt nähdyin seurauksin.
Onko Ranskan malli se, jonka haluamme Suomeen? Minä ainakin haluan, että jatkamme Suomessa hyväksi koetulla toimintamallilla. Se on sopimusyhteiskunta, joka perustuu osapuolten väliseen kunnioitukseen, luottamukseen ja neuvotteluihin.
***
Tiedän, että maahanmuutto herättää suomalaisissa tunteita laidasta laitaan. Aivan viime aikojen tapahtumat synnyttävät ymmärrettävästi myös erittäin paljon kielteisiä tunteita maahanmuuttajia kohtaan siitä huolimatta, että kyse on yksittäisten ihmisten teoista ja yleistämistä on vältettävä. STTK tuomitsee ehdottomasti rikolliset teot, emme suvaitse minkäänlaista rasistista käyttäytymistä emmekä syrjintää yhteiskunnassa ja työpaikoilla. Maahanmuuttajilta edellytämme lakien noudattamista ja suomalaista elämänmuotoa kunnioittavaa käyttäytymistä.
Maahanmuutosta puhuttaessa meidän kaikkien olisi hyvä muistaa presidentti J.K. Paasikiven sanat: tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku.
Tilastokeskuksen viime kuussa julkaisema väestöennuste puhuu selvää kieltä. Syntyvyys on Suomessa laskussa jo kahdeksatta vuotta, ja työikäisten määrä vähenee 57 000 henkilöllä vuoteen 2030 mennessä. Työelämän ulkopuolella on enemmän suomalaisia kuin työelämässä. Väestö ikääntyy.
Yhtälöt ovat kestämättömiä hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden näkökulmasta. Rahat loppuvat, jos muutosta ei tapahdu. Rahojen loppuminen merkitsee pidemmällä tähtäimellä hyvinvointipalveluiden karsimista ja näivettämistä sekä uhkia työeläkkeisiin. Häviäjiä ovat kaikki suomalaiset.
Vaalien läheisyydessä puolueet esittelevät lukuisia temppuja syntyvyyden lisäämiseksi. Väitän, että mitkään perhepoliittiset toimet eivät merkittävällä tavalla kasvata suomalaisten määrää tulevaisuudessakaan. STTK kannattaa perhevapaauudistusta naisten työmarkkina-aseman vahvistamiseksi ja palkkatasa-arvon toteuttamiseksi, mutta perhevapaauudistuskaan tuskin johtaisi syntyvyysbuumiin.
Maahanmuutosta puhuttaessa menevät usein puurot ja vellit sekaisin. Humanitäärinen maahanmuutto pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden osalta ovat aivan eri asioita kuin työperäinen maahanmuutto
Toistan STTK:n aiemman esityksen, jonka mukaan seuraavaan hallitusohjelmaan on kirjattava laaja yhteiskuntapoliittinen ohjelma työperäisen maahanmuuton vahvistamiseksi. Ohjelmassa pitää huomioida maahanmuutto kokonaisvaltaisesti. Sen pitää sisältää suunnitelma maahanmuuttajien integroimiseksi suomalaiseen työelämään, mutta myös esimerkiksi kielitaitoon, päivähoitoon, koulunkäyntiin, opiskeluun, asumiseen ja kulttuuriin liittyviä toimenpiteitä. Erityisesti ulkomailta opiskelemaan tulleiden jäämistä Suomeen on helpotettava ripeän työlupamenettelyn kautta.
Teen kaikille selväksi, että STTK ei hyväksy palkkojen polkemista eikä työntekijöiden epäasiallista kohtelua. Me haluamme säälliset työmarkkinat kaikille ja myös maahanmuuttajille. Maahanmuuttajien puolestaan on sopeuduttava suomalaiseen elämänmenoon. Kotouttaminen ei ole ilmaista, mutta panostukset siihen tulevat takaisin parempana työllisyytenä, mikä puolestaan turvaa hyvinvointipalveluiden saatavuuden ja laadun sekä eläkejärjestelmämme toimivuuden.
Ilmastonmuutos ja väestön kasvu ovat megatrendejä, joiden seurauksena kansainvaellukset ja muuttaminen maasta toiseen lisääntyvät. Ihmiset lähtevät etsimään parempaa elämää ja osa heistä päätyy Suomeenkin. Työperäisen maahanmuuton ohella Suomen on EU:n jäsenenä kannettava yhteisvastuuta muiden maiden kanssa myös humanitäärisestä maahanmuutosta. Se ei kuitenkaan ole ratkaisu demografisen kehityksen vuoksi syntyneeseen työllisten tarpeeseen.
***
Huoli alhaisesta syntyvyydestä on herättänyt erityisesti elinkeinoelämän puolella innostusta aloittaa uudet eläkeneuvottelut.
Uudet eläkelait ovat olleet voimassa kaksi vuotta ja eläkejärjestelmämme on kunnossa. Mitään järjestelmään liittyviä nopeita muutostarpeita ei ole eikä myöskään eläkemaksujen korottaminen ole ajankohtaista. Aiemmin sovituista asioista toki neuvotellaan selvitysten pohjalta, mutta varsinaisia eläkeneuvotteluja ei ole näköpiirissä. Eläkejärjestelmää on kehitettävä pitkällä tähtäimellä ilman hötkyilyä. Keskustelua toki tarvitaan.
Yksityisen työeläkejärjestelmän ja julkisen työeläkejärjestelmän yhdistämistä selvittävän työryhmän työ on vielä kesken. Sen osalta odotamme työn valmistumista ennen lopullisia johtopäätöksiä.
***
Viime kesä oli aurinkoisin ja lämpimin ihmismuistiin ja tätä herkkua riitti pitkälle syksyyn. Nyt kun talvi on jo pitkällä voimme hämmästellä lumen puutetta.
On tietysti ihan kiva, että kesä oli kaunis ja syksy lauhkea eikä lumitöitä tarvitse kauheasti harrastaa. Mutta ihmiskunnan tulevaisuuden näkökulmasta kyse on uhasta, joka on otettava äärimmäisen vakavasti. Ilmastonmuutos on merkittävin ihmisten tulevaisuutta meillä ja maailmassa määrittävä megatrendi.
Lokakuussa julkaistiin kansainvälisen ilmastopaneelin raportti, jossa ei varsinaisesti ole mitään uutta. Se on kuitenkin viimeistään herättänyt tajuamaan, että toimet ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi on aloitettava nyt eikä näpertely enää riitä. Suuri eettinen vastuumme on jättää maapallo jälkipolville paremmassa kunnossa kuin missä me sen saimme. Nyt ei hyvältä näytä.
Jokainen voi tehdä jotakin. On hyvä, että kodeissa kierrätetään, pohditaan ruokavalintoja ja liikkumiseen liittyviä vaihtoehtoja – tehdään asioita, joihin yksittäinen ihminen pystyy. Mutta merkittävimmät ilmastonmuutokseen liittyvät ratkaisut tapahtuvat kansainvälisillä päätöksentekoareenoilla ja ne toteutetaan politiikalla sekä elinkeino- ja yrityselämän ratkaisuilla. Suomen on oltava mukana vaikuttamassa kestäviin ratkaisuihin ja näytettävä esimerkkiä.
Näyttää hieman siltä, että edessä ovat ilmastonmuutosvaalit – ja hyvä niin. Siitä puhe mistä puute. – Suomi tarvitsee selkeän strategian vähähiiliseen ja kestävään yhteiskuntaan siirtymiseksi. Se merkitsee esimerkiksi vahvoja energiapoliittisia, teknologisia, infraan ja verotukseen liittyviä ratkaisuja.
Ilmastonmuutos on vakava sairaus eikä vakaviin sairauksiin ole mukavia nopeita lääkkeitä. Pitkään on eletty kuin pellossa, mutta huolettomuuden aika on ohi.
Ne, jotka ovat ilmastonmuutoksen torjunnassa edelläkävijöitä, saavat myös siitä koituvat hyödyt. Uusien työpaikkojen ja elinkeinojen syntyminen sekä vanhojen uudistaminen on oltava ilmastonmuutoksen torjunnan johtolanka. Tämä avaa valtavia mahdollisuuksia myös suomalaiselle elinkeino- ja yrityselämälle sekä työmarkkinoille kansallisesti ja kansainvälisesti. Olemme fiksu, koulutettu ja osaava kansa – näytetään se myös maailmalle.
***
STTK:n toimisto osallistuu Helsingin yliopiston ja Sitran Hiilifiksu järjestö -hankkeeseen. Olemme mukana tiettävästi maailman ensimmäisessä järjestösektorille räätälöidyssä hiilijalanjälkilaskurissa. Tällä hetkellä hiilijalanjälkemme ei ole kovin mairitteleva ja se koostuu pääasiassa matkustamisesta, energiakulutuksesta ja ostopalveluista. Mutta otamme haasteen tosissamme ja tiedämme, että pystymme parempaan. Käännämme ilmastoahdistuksen omassakin työssämme teoiksi ja harkituiksi valinnoiksi. Haastamme myös kaikki liitot ja muut järjestöt selvittämään oman hiilijalanjälkensä ja sen myötä työhön paremman ympäristön ja kestävän kehityksen puolesta.