Työmarkkinoilla ja sopimusrintamalla puhaltavat muutoksen tuulet. Kilpailukykysopimus oli ainakin toistaiseksi viimeinen niin sanottu keskitetty työmarkkinaratkaisu, jonka jälkeen on ollut jo yksi liittokierros. Se sujui kokonaisuutena melko rauhallisesti ilman suurempia yllätyksiä. Eri alojen sopimusten päättymiskaudet olivat tällöin vielä suhteellisen tiiviissä noin neljän kuukauden haarukassa.
Seuraavalla liittokierroksella sopimusten päättymiset ajoittuvat reilusti yli vuoden mittaiselle ajanjaksolle. Jatkossa voi olla hankala edes määritellä yhtä sopimuskierrosta, ja on mahdollista, että sopimuskaudet hajaantuvat tulevaisuudessa vielä enemmän.
Sopimuskausien hajaantuminen tarkoittaa sitä, että myös työrauha on jatkuvasti auki jollakin alalla. Tämä tuo palkansaajapuolelle lisää tervetullutta neuvotteluvoimaa. Toisaalta se lisää ennakoimattomuutta ja epävakautta työmarkkinoilla sekä hankaloittaa palkka- ja finanssipolitiikan yhteensovittamista. Lisämaustetta seuraavaan neuvottelukierrokseen tuo vielä julkisen sektorin todennäköisen sote- ja maakuntauudistuksen aiheuttamat muutokset sopimus- ja neuvottelujärjestelmään.
Keskitetyistä ratkaisuista luopuminen tarkoittaa myös sitä, että sopimuskausien päättymistä ja kustannusvaikutuksia ei koordinoida työmarkkinajärjestöjen kanssa yhteisesti. Tämä merkitsee sitä, että niin sanottua yleistä linjaa palkankorotusten ja kustannusraamin osalta ei ole.
Taloustilanteessa voi lähivuosina tapahtua merkityksellisiä suhdannevaihteluita. Tämä johtaa siihen, että palkankorotusten ja kustannusvaikutusten määrissä voi ja myös tulee ottaa huomioon toimialakohtainen tilanne entistä laajemmin, kuten liittokierrokseen kuuluu.
Työehtojen heikennykset ovat jättäneet jälkensä työmarkkinoiden ilmapiiriin
Kilpailukykysopimus ja maan hallituksen toteuttamat työehtojen heikennykset ovat jättäneet jälkensä neuvottelurintamalle ja työmarkkinoiden ilmapiiriin. Useiden laihojen palkankorotusvuosien ja työehtojen heikennysten jälkeen palkansaajien odotukset seuraavalle sopimuskierrokselle ovat kovat. Loppukeväästä ensi vuonna Suomessa on uusi hallitus ja hallitusohjelma, jotka määrittelevät pitkälti myös sitä, millaiseksi työmarkkinailmapiiri muodostuu, ja miten työ- ja sosiaaliturvalainsäädäntöä jatkossa valmistellaan. Palkansaajapuolelle on tärkeää, että uusi hallitus ymmärtäisi työmarkkinatoimintaa sekä kunnioittaisi kolmikantaista lainsäädäntövalmistelua.
Taaksepäin on turha haikailla. Muutos on aina mahdollisuus. Uudessa toimintaympäristössä on kuitenkin piirteitä kuten epävarmuus, ennakoimattomuus, hajanaisuus sekä epäjohdonmukaisuus, jotka eivät välttämättä ole kenenkään etu – ei siis edes Suomen etu. Lyhytnäköisillä pikavoitoilla ei saavuteta kestäviä ratkaisuja. Vaihtoehtoisia malleja ja ratkaisuja tulisi kehittää sen osalta, miten suomalaista palkka- ja sopimuspolitiikkaa sekä työelämää kehitetään rakentavasti, pitkäjänteisesti ja johdonmukaisesti niin, että kaikki hyötyvät.
Katarina Murto, johtaja, STTK