Lauantaina on talvipäivän seisaus, aurinko alimmillaan ja päivä lyhimmillään. Tällä viikolla pääkaupunkiseudulla satanut ensilumi toi talven tunnun ja valaisee mukavasti maisemaa.
Toivoa sopii, että saamme koko maahan valkean – oikein perinteisen suomalaisen joulun. Ennen rauhoittumista ja joulun viettoon siirtymistä on taas sopiva hetki katsoa taaksepäin ja kurkistaa vähän jo tulevankin vuoden puolelle.
***
Keväällä päättynyt ja jo yli vuosi sitten alkanut neuvottelukierros ei tarjonnut kovin suuria yllätyksiä. Se käytiin aivan erilaisessa taloustilanteessa kuin muutamat aikaisemmat sopimuskierrokset, puhumattakaan miinusmerkkisestä kilpailukykysopimuksesta.
Kierros ei ollut aivan tavallinen liittokierros vaan eräänlainen ”hybridi”. Siihen vaikuttivat aikaisemmin tehdyn kilpailukykysopimuksen kolme perintöä: vuosityöajan vastikkeeton pidentäminen, sosiaalivakuutusmaksujen uudelleen kohdentaminen ja julkisen sektorin määräaikainen lomarahojen leikkaaminen.
***
Kilpailukykysopimuksen perintö vaikuttavaa vielä seuraavallakin kierroksella
Seuraava sopimuskierros käydään todennäköisesti jonkin verran muuttuneessa taloustilanteessa. Viime aikoina esitettyjen talousennusteiden mukaan talouskasvu näyttää tasaantuvan seuraavien vuosien aikana. Myönteistä kuitenkin on se, että talous näyttäisi kuitenkin edelleen kasvavan.
Kilpailukykysopimuksen perintö vaikuttavaa vielä seuraavallakin kierroksella. Oman lisämausteensa seuraavaan kierrokseen tuo myös se, että voimassa olevat sopimukset päättyvät kovin eri aikaan. Katsontatavasta riippuen voi sanoa, että meillä on yli vuoden mittainen aika, jolloin työrauha ei ole kiinni.
Iso haaste on sekin, miten jatkossa sovitetaan yhteen työmarkkina- ja palkkapolitiikka sekä maan hallituksen finanssipolitiikka, kun työmarkkinoilla on työnantajan vaatimuksesta luovuttu laajoista kokonaisratkaisuista.
Sanottakoon nyt tässä vielä sekin, että ymmärrän siirrytyn toimialakohtaiseen sopimiseen enkä haikaile tupojen perään – pohdinpa vain.
Sanottakoon nyt tässä vielä sekin, että ymmärrän siirrytyn toimialakohtaiseen sopimiseen enkä haikaile tupojen perään – pohdinpa vain.
Ratkaisuja tehtäessä on edelleen tarve ottaa huomioon niiden vaikutukset työllisyyteen, talouskasvuun, julkisen talouden kestävyyteen, tuottavuuteen, kustannuskilpailukykyyn ja siihen, että kaikille palkansaajille toimialoista riippumatta kyetään turvaamaan palkankorotukset ja niiden myötä ostovoima. Emme myöskään saa unohtaa STTK:lle tärkeää naisvaltaisten alojen palkkauksen jälkeenjääneisyyttä ja samapalkkaisuutta.
***
Syksy ajoi palkansaajajärjestöt ja maan hallituksen pahalle törmäyskurssille
Vuoden alussa astui voimaan hallituksen räätälöimä aktiivimalli, jonka tavoite oli pitkään työttömänä olleiden aktivointi. Malli sai täystyrmäyksen palkansaajakentältä. Tälläkään hetkellä kukaan ei taida tietää, mitä mallilla on saavutettu – vai onko saavutettu mitään.
Syksy ajoi palkansaajajärjestöt ja maan hallituksen erittäin pahalle törmäyskurssille. Syy oli hallituksen alun perin kevään kehysriihessä keksimä ajatus työsopimuslain muuttamisesta siten, että irtisanomista olisi helpotettu alle 20 henkilön yrityksissä.
Hallituksen esitys olisi kohdellut yrityksiä ja niissä työskenteleviä työntekijöitä epätasa-arvoisesti riippuen siitä, minkä kokoinen yritys on kyseessä.
Hallitus oli kovakorvainen ja jääräpäinen eikä ottanut ammattiyhdistysliikkeen viestejä tosissaan. Se johti poliittisten työtaisteluiden aaltoon, jotka päättyivät kun hallitus perääntyi ja kutsui työmarkkinajärjestöt jatkovalmistelemaan työsopimuslain muutosta.
***
STTK:n hallitus antoi keväällä maan hallitukselle ehdot työmarkkinaosaamisessa. Hallituksen työn loppusuoralla arvioin sen osaaminen työmarkkinakysymyksissä luokalle jättämisen arvoiseksi.
Riippumatta siitä, millainen hallitus meillä ensi kevään eduskuntavaalien jälkeen on, lähetän sille jouluterveiset: Työmarkkinajärjestöt kannattaa ottaa mukaan työelämää- ja sosiaaliturvaa kehittävän lainsäädännön valmisteluun. Kolmikantainen valmistelu voi olla hidasta ja kankeaa, mutta yhtä kaikki se on reitti hyvään ja kestävään lainsäädäntöön ja hallittuihin muutoksiin. Se luo myös työrauhaa.
Viime aikoina on arvosteltu kovin sanoin kolmikantavalmistelua ja työmarkkinajärjestöjen vaikutusvaltaa yhteiskunnassa. Monet poliitikot ja muut yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuvat tahot ovat vaatineet ay-liikkeen hiljentämistä ja toivoneet sen ”hiipumista”.
Olen seurannut mielenkiinnolla ja huolestuneena Ranskan tilannetta. Siellä on työntekijöiden järjestäytymisaste erittäin matala, työehtosopimukset eivät ole yleissitovia ja ay-liikkeen rooli yhteiskunnallisten asioiden kolmikantavalmistelussa paljon vaatimattomampi kuin Suomessa. Ay-liikkeen ja sen myötä kansan ainoa mahdollisuus osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja saada viestinsä kuulluksi hallituksen suuntaan on lähteä kaduille – uutisissa nähdyin seurauksin.
Minä ainakin haluan jatkaa Suomessa hyväksi koetulla toimintamallilla. Se on sopimusyhteiskunta, joka perustuu osapuolten väliseen kunnioitukseen, luottamukseen ja neuvotteluihin.
Onko Ranskan malli se, jonka haluamme Suomeen? Minä ainakin haluan jatkaa Suomessa hyväksi koetulla toimintamallilla. Se on sopimusyhteiskunta, joka perustuu osapuolten väliseen kunnioitukseen, luottamukseen ja neuvotteluihin.
***
Meidän on syytä itse huolehtia asioista, jotka ovat omissa käsissämme
On hyvä pitää mielessä, että maamme rajojen ulkopuolella on tänä päivänä useita epävarmuustekijöitä, joille täällä koti-Suomessa emme mahda juuri mitään.
Epävarmuustekijät liittyvät maailman geopoliittisen tilanteeseen, ulko-, turvallisuus- ja kauppapolitiikkaan sekä useissa maissa kasvaneen populismin myötä lisääntyneeseen yhteiskunnallisen rauhattomuuteen.
Meidän on syytä itse huolehtia asioista, jotka ovat omissa käsissämme ja joihin voimme omilla toimenpiteillämme vaikuttaa.
Meidän on syytä itse huolehtia asioista, jotka ovat omissa käsissämme ja joihin voimme omilla toimenpiteillämme vaikuttaa.
Joulun lähestyessä on hyvä muistaa rauha – on aina parempi pyrkiä hoitamaan asiat sopimalla – ei sotimalla. Olen monesti siteerannut edesmennyttä viisasta isoäitini: ”Asiat eivät ole koskaan niin huonosti, etteikö niitä riitelemällä vielä huonommaksi saa”.
Toivotan kaikille rauhallista joulua ja menestystä vuodelle 2019!
Antti Palola, STTK:n puheenjohtaja