Pitkä ja luotaantyöntävä nimi – Tulo- ja kustannuskehityksen selvitystoimikunta, lempinimeltään tukuseto – antoi raporttinsa tänään. Pääviesti on tuttua, turvallista ja yllätyksetöntä. Talouden kulta-aika alkaa olla takana, vaikka paniikkiin ei ole aihetta. Kilpailukykysopimus on merkittävästi parantanut kilpailukykyä yksikkötyökustannuksilla mitaten. Työllisyys paranee yllättävänkin reippaasti. Hintojen nousu ei näytä syövän – historiallisesti tarkastellen – pienehköjä palkankorotuksia, joten ostovoima kasvaa – tosin maltillisesti. Raportista on poimittavissa montakin asiaa, mutta keskityn yhteen: missä lymyää tuottavuus.
Kiky-sopimuksen kolmas loikka – tuottavuuden nostaminen – ei ole toteutunut
Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistaa, sanotaan. On kuitenkin tarpeen palata ajassa hieman taaksepäin. Kiky-sopimuksen lähtökohtana oli kolmiloikka: kilpailukykyä oli tarkoitus parantaa kolmella viiden prosenttiyksikön osasella. Ensimmäinen loikka koostui hyvin maltillisten – jopa nollatasoisten – palkankorotusten kautta. Toinen ”vitonen” oli tarkoitus saada kasaan sisäisellä devalvaatiolla, joka toteutettiin sosiaaliturvamaksujen siirrolla työnantajailta palkansaajille. Kolmas loikka oli tarkoitus hoitaa tuottavuutta nostamalla.
Kaksi ensimmäistä loikkaa on hoidettu kohtuullisesti. Itkun ja hammasten kiristelyn ärräpäitä päästellen ay-liike hoiti oman osansa. Palkkaratkaisut ovat olleet kilpailijamaita maltillisempia ja sosiaaliturvamaksujen siirto yrityksiltä palkansaajille hoidettiin suunnitelman mukaisesti.
Palkkaratkaisut ovat olleet kilpailijamaita maltillisempia ja sosiaaliturvamaksujen siirto yrityksiltä palkansaajille hoidettiin suunnitelman mukaisesti.
Kolmas osanen – tuottavuuden nostaminen – ei ole toteutunut. Tukuseton raportista käy ilmi, että esimerkiksi vuoden 2018 tuottavuuskehitys arvioidaan negatiiviseksi. Muutoinkin on kovin hiljaista. Heikko tuottavuuskehitys on Suomea laajempi vitsaus, mutta Suomi ei pysy kilpailijamaidenkaan vauhdissa.
Tukuseton raportista käy ilmi, että esimerkiksi vuoden 2018 tuottavuuskehitys arvioidaan negatiiviseksi. Muutoinkin on kovin hiljaista.
Tuottavuuden kehittämisessä päävastuu on yrityksillä
Tuottavuuden kehittämisessä päävastuu on yrityksillä. Työmarkkinajärjestöillä ei edes ole mandaattia suuremmin häärätä tuottavuustontilla. Tämä yhteiskunta toimii näköjään niin, että yhdet tekee ja toiset ihmettelevät. Luottamus on koetuksella. Tai sanotaan suoraan: luottamus on petetty, senkin kelmit.
Leväperäisyys yrityspuolella ei ehkä täytä maanpetoksen tunnusmerkkejä, mutta läheltä liippaa. Hopi, hopi yritykset, kolmiloikkakilpailua ei voi voittaa kahdella loikalla, vaikka ne olisivat kuinka hyviä.
Työmarkkinajärjestöt ovat suurin piirtein ainoita, jotka saavat jotain aikaiseksi talouspolitiikassa. Talouspolitiikan arviointineuvostokin mainitsi erityisesti eläkeuudistuksen ja kiky-sopimuksen myönteisinä aikaansaannoksina. Luontainen vaatimattomuuteni STTK:n pääekonomistina estää minua kertomasta ketkä hääräsivät näissä isänmaallisissa talkoissa keskeisinä toimijoina.
Yksi ratkaisu tuottavuusongelmaan voisi olla, että annetaan homma niiden hoidettavaksi, joilta syntyy valmista. Laajennetaan työmarkkinatoiminnan kenttää niin, että ne ottavat hoitaakseen myös tuotavuusasiat. Yritykset vilttiketjuun ja voittava kokoonpano kentälle. Tämä puolestaan edellyttäisi melko syvällisiä työoikeudellisia muutoksia.
Ralf Sund, STTK:n pääekonomisti
STTK hyväksyi kilpailukykysopimuksen ehdollisena