Lokakuussa 2018 hallitusten välinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC) julkisti hyytävän raporttinsa ilmastotoimien kiireellisyydestä. Jos globaalia ilmaston lämpenemistä ei rajoiteta 1,5 asteeseen, edessä on kauhukuvia lajien sukupuuttoaallosta ja merenpinnan noususta korallien tuhoutumiseen sekä jopa Grönlannin jäätiköiden luhistumiseen. Vaikutukset olisivat niin hurjia, ettei niitä kukaan varmasti haluaisi nähdä.
Muutama päivä ennen joulua 2018 Suomessa kahdeksan eduskuntapuoluetta julkisti vastauksena IPCC:n raporttiin tervetulleet, yhteiset ja nykyistä kunnianhimoisimmat ilmastotavoitteensa.
Puolueiden tavoitteena on muun muassa uudistaa EU:n ja Suomen ilmastopolitiikkaa siten, että Suomi tekee oman osansa maailman keskilämpötilan nousun rajoittamiseksi 1,5 asteeseen. Lisäksi puolueet lupasivat tiukentaa Suomen päästövähennysvelvoitetta ja saavuttaa Suomessa 2040-luvulla negatiiviset kasvihuonekaasupäästöt, eli ilmakehästä poistetaan enemmän kasvihuonekaasuja hiilinielujen avulla kuin sinne päästämme.
Kunnianhimosta huolimatta puolueiden julistus ei vähentänyt yhtään hiilidioksiditonnia ilmakehästä. Se oli lupaus, jonka elementtejä nykyinen hallituskin olisi voinut toteuttaa niin tahtoessaan.
On päättäjiemme tehtävä luoda lainsäädäntö ja kannusteita, joilla ihmiset pärjäävät ja säilyttävät työpaikkansa, kun meidän on joka tapauksessa siirryttävä vähähiiliseen yhteiskuntaan.
Iso ja tulevaisuuden kannalta keskeisin kysymys on, miten saadaan päättäjät oikeasti ajamaan päästövähennyksiä – tässä ja nyt – eikä vain petaamaan ääniä ympäristö- ja ilmastotietoisilta äänestäjiltä tulevissa eduskuntavaaleissa. Aikaa kun ei ole hukattavaksi.
Päästöjen vähennyksillä on aidosti kiire
Päästöjen vähennyksillä on aidosti kiire. Jotta Suomi olisi linjassa allekirjoittamansa Pariisin sopimuksen kanssa, meidän on vähennettävä hiilidioksidipäästöjä 60 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990-tasosta. Vuoteen 2035 mennessä meidän tulisi vähentää päästöjä 70-90 prosenttia riippuen hiilinielujen suuruudesta. Hiilineutraali pitää olla jo 2030-luvun kuluessa.
Muutos nykyisestä yhteiskunnasta hiilineutraaliin tulee olemaan valtava. Ei riitä, että energiantuotannossa ja liikkumisessa siirrytään käyttämään vähähiilisiä polttoaineita. Yhteiskunnan kaikkien sektoreiden kuten rakentamisen, asumisen, ruokavalion ja teollisuuden – muiden muassa – on muututtava vähähiilisiksi.
Kaikkien tuotteiden arvoketjut tulevat väkisinkin menemään uusiksi. Myös työpaikkojen luonne tulee muuttumaan. Vanhoja työpaikkoja katoaa, mutta uusia syntyy.
Tulevaisuuden vähähiilisessä yhteiskunnassa lihakarjan kasvattaminen työllistää nykyistä vähemmän, mutta vaihtoehtoisten proteiinilähteiden enemmän. Uusista kasvilajeista voi tulla maatalouden kannattavien tuotteiden valtavirtaa.
Kaikkien tuotteiden arvoketjut tulevat väkisinkin menemään uusiksi. Myös työpaikkojen luonne tulee muuttumaan. Vanhoja työpaikkoja katoaa, mutta uusia syntyy.
Kertakäyttötuotteita valmistavassa teollisuudessa ja perinteisissä kauppakeskuksissa työskentelee tulevaisuudessa todennäköisesti vähemmän ihmisiä kuin tänään, mutta palvelualalla useampia.
Taloustieteilijät puhuvat luovasta tuhosta elinkeinoelämän uudistumisen väistämättömänä vaiheena: perinteisiä yrityksiä ja työpaikkoja häviää ja uusia syntyy. Luovassa tuhossa jaettavaakin syntyy yleensä aiempaa enemmän.
Muutos saattaa kuitenkin monesta tuntua pelottavalta. Jos oma tai läheisen työpaikka ja sen myötä perheen toimeentulo on vaakalaudalla, epävarmuutta syntyy.
Päättäjien tehokkain työkalu on valtion rahakirstu ja verotus
On päättäjiemme tehtävä luoda lainsäädäntö ja kannusteita, joilla ihmiset pärjäävät ja säilyttävät työpaikkansa, kun meidän on joka tapauksessa siirryttävä vähähiiliseen yhteiskuntaan.
Päättäjillä on monta työkalua, joilla he halutessaan voisivat luoda siirtymästä vähähiiliseen yhteiskuntaan reilun ja oikeudenmukaisen siten, että kaikki pysyvät mukana ja kukaan ei joudu kärsimään kohtuuttomasti.
Päättäjien tehokkain työkalu on valtion rahakirstu ja verotus. Verotuksen painopistettä on muutettava budjettineutraalisti siten, että jatkossa verotetaan enemmän päästöjä aiheuttavaa toimintaa ja vähemmän työtä ja yritystoimintaa. Pienempituloisille, jotka saattaisivat kärsiä siirtymästä vähähiiliseen yhteiskuntaan muita enemmän, voitaisiin antaa Brittiläisen Kolumbian tapaan kertasummapalautuksia.
Suomi elää ja kansalaisemme saavat hyvinvointinsa työstä. Työn pitää olla oikeus kaikille sitä haluaville suomalaisille jatkossakin.
Päättäjien tehtävä on pitää huoli siitä, että siirtymä vähäpäästöiseen yhteiskuntaan on kaikille reilu ja oikeudenmukainen.
Mari Pantsar
johtaja, hiilineutraali kiertotalous, Sitra
***
Risto Murto: Ilmastonmuutos näkyy jo suomalaisille yrityksille
Ilmastokestävän talouspolitiikan aika – riittääkö Suomessa työtä ja hyvinvointia 2035?