Suomessa metsät ja puutuotteet sitovat puolet maamme kasvihuonekaasupäästöistä. Lyhyellä aikavälillä metsähakkuiden rajoittaminen kasvattaisi hiilinieluja. Vaikutukset kansantalouteen olisivat kuitenkin erittäin haitallisia. Samoin metsien tuleva tuottokyky ja kyky hiilensidontaan heikkenisi, kun metsänhoitotöitä jäisi rästiin.
Metsätalous on hyvä esimerkki ilmaston, biologian ja talouden monitahoisesta vuorovaikutuksesta. Luonnonvarakeskuksen tutkimusten mukaan metsätalouden tehostaminen voi nostaa Suomen metsien vuosikasvun 150 miljoonaan kuutiometriin nykyisestä 107 kuutiometristä vuoteen 2050 mennessä. Tämä mahdollistaisi sekä lisähakkuut että kasvavan hiilinielun. Kaupan päälle tulisi työtä ja talouskasvua Suomeen.
Metsätalouden harjoittaminen on aina pitkäjänteistä. Se on pidettävä mielessä myös ilmastopolitiikassa.
Puun kasvattaminen tähtää aina laadukkaan tukkipuun tuottamiseen. Puu käytetään pääosin rakentamisessa. Puurakenteissa hiili varastoidaan jopa sadoiksi vuoksiksi, eli puurakentaminen on todellinen ilmastoteko. Puurakentamisen edistäminen on vaikuttavaa ilmastopolitiikkaa, ja siihen on panostettava nykyistä enemmän.
Metsätalouden harjoittaminen on aina pitkäjänteistä. Se on pidettävä mielessä myös ilmastopolitiikassa.
Rakennuspuuta saadaan, jos kasvavaa metsää hoidetaan huolella. Tärkeää on metsän harvennus ajallaan. Pienemmästä harvennuspuusta saadaan raaka-ainetta kuiduttavaan teollisuuteen ja energian tuotantoon. Molemmissa tapauksissa puu korvaa fossiilisia raaka-aineita.
Metsäteollisuuden tutkimus- ja kehitystyö ovat Suomessa maailman kärkeä. Kun biotuotteille saadaan globaalia kysyntää fossiilisten korvaajina, suomalaisille yrityksille tarjoutuu kannattavan kasvun mahdollisuuksia. Suomen kannattaa toimia biotalouden äänitorvena maailman foorumeilla.
Politiikan ja talouden liitto välttämätön ilmastonmuutoksen torjunnassa
Politiikan ja talouden liitto on välttämätön ilmastonmuutoksen torjunnassa. Hyvätkään innovaatiot ja ilmastokestävät ratkaisut eivät kanna, jos asiakkailta puuttuu ostokyky. Ohjaavaa politiikkaa tarvitaan tämän ostokyvyn luomiseksi. Erityisesti tämä koskee energiaa ja liikennettä.
EU:n ilmastopolitiikassa Suomi antaa reilusti – Kroatian kokonaispäästöjen verran – etumatkaa muille täyttämällä metsien hiilensidontaa koskevat velvoitteensa. Takamatka olisi pienempi, jos Suomi olisi hakannut metsiään Ruotsin tavoin viime vuosikymmeniä.
Pyrkimys hiilineutraaliin Suomeen on realistinen tavoite
Pyrkimys hiilineutraaliin Suomeen on realistinen tavoite. Suomi kykenee hoitamaan leiviskänsä. Valitettavasti suurelle osalle maailman kansakunnista tämä ei liene mahdollista. Sen vuoksi ilmastonmuutoksen hillitsemisen rinnalla on investoitava siihen, miten varaudumme ilmaston lämpenemiseen.
Pyrkimys hiilineutraaliin Suomeen on realistinen tavoite. Suomi kykenee hoitamaan leiviskänsä.
Ilmastopolitiikkaa tehdään ensisijaisesti taloudellisin ohjauskeinoin. Tällä hetkellä kerättyjä varoja ei juurikaan ohjata ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, vaikka se olisi hyvin perusteltua. Sopeutumistoimet ovat niin pitkävaikutteisia, että yksityisten markkinoiden rahoitus ei ohjaudu niihin. Sopeutuminen kuitenkin turvaa tulevaisuuden tuotantokykymme.
Ruokaturva on nostettu vahvasti esille Pariisin ilmastosopimuksessa. Ruuan tuotannon ja jakelun ilmastopäästöjä voidaan vähentää, mutta samalla on varmistettava, että ruokaturva ei vaarannu.
Peltojen biomassan sitoma hiilidioksidi on vielä heikosti arvioitu. Laskelmissa sadonkorjuu nollaa hiilinielun ja maaperään tai juuristoon sitoutunutta hiiltä ei huomioida. Tämä puute on vakava ja vaatii korjauksia. Tutkimustietoa on jo saatavilla ja uuteen tietoon on investoitava. Suomessakin on lisättävä merkittävästi tutkimusresursseja ilmastoviisaan maatalouden tutkimukseen.
Monimutkaisiin ongelmiin on harvoin yksinkertaisia ratkaisuja. Niitä kuitenkin etsitään hanakasti, kun kyseessä ovat ruoka ja ilmasto. Liian moni jättää kotieläintuotteet lautaseltaan harhaisin ilmastoperustein, kun ilmastomallit ottavat huomioon eläinten päästöt, mutta unohtavat rehun hiilensidonnan.
Uusi tutkimustieto tulee paljastamaan, että varsinkin nautakarja on paljon mainettaan parempi käyttäessään heinäkasveja rehunaan. On mahdollista, että maatalouden hiilitase on jo tänä päivänä positiivinen tai ainakin hyvin lähellä sitä. Tutkimusinvestointien ohella ruokaa ja maataloutta on jatkossa tarkasteltava hiilitaseajattelun kautta. Tällöin ilmastoviisaan maatalouden on myös mahdollista kerätä ulkopuolista rahoitusta, sillä erilaiset päästöjen kompensaatiomallit ja -markkinat kehittyvät nopeasti. Hiilensidonnalla voidaan siis käydä kauppaa.
Positiivista on se, että talous ja ilmastopolitiikka lyövät kättä kaikkein tärkeimmässä: Resurssitehokkuus on hyvä sekä taloudelle että ilmastolle. Maa- ja metsätaloudessa voi siten tiivistäen todeta, että tuottava metsä, tuottava pelto ja tuottava eläin ovat parasta ilmaston kannalta.
Juha Marttila, MTK:n johtokunnan puheenjohtaja
***
Ilmastonmuutos ja talous: Kauanko meillä vielä on neljä vuodenaikaa?