Työikäisiä henkilöitä on Suomessa nyt 100 000 vähemmän kuin kahdeksan vuotta sitten. Työikäisten osuus väestöstä pienenee vielä arviolta 57 000 henkilöllä vuoteen 2030 mennessä. Silloin työikäisten osuus on enää 60 prosenttia. Hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden näkökulmasta yhtälö on mahdoton: rahat loppuvat, jos työllisten määrä ei kasva.
Työikäisiä henkilöitä on Suomessa nyt 100 000 vähemmän kuin kahdeksan vuotta sitten.
Suomen väestörakenteen kehitys edellyttää kasvavaa maahanmuuttoa
Suomen väestörakenteen kehitys ja aseman turvaaminen pienenä avoimena kansantaloutena edellyttää kasvavaa maahanmuuttoa. Tarvitsemme maahanmuuttajia turvaamaan huoltosuhdetta ja hyvinvointipalveluja. Vuotuisen maahanmuuton tulisikin kasvaa merkittävästi, jotta työvoiman tarpeeseen voidaan vastata.
Eläketurvakeskuksen laskelmien mukaan tarvitsisimme Suomeen joka vuosi arviolta noin 30 000 ulkomailla syntynyttä henkilöä, jotta huoltosuhde pysyisi kutakuinkin kestävällä tasolla. Nyt ulkomailla syntyneiden määrä on noin seitsemän prosenttia koko Suomen väestöstä
Pelkkä ulkomailla syntyneiden määrän lisääminen ei riitä, vaan meidän tulee varmistaa myös henkilöiden työllistyminen. Suomella on tässä asiassa nykyisen vähäisenkin maahanmuuton tilanteessa edelleen valtavasti petrattavaa.
Ulkomailla syntyneet työllistyvät etenkin alkuvaiheessa keskimäärin huonommin kuin Suomessa syntyneet. Toki ero eri maahanmuuttajaryhmien välillä on suurta ja työn perässä Suomeen tulleiden työllisyys on pääasiallisesti hyvä. Vieraskielisten työttömyys on kuitenkin kaksinkertainen suomenkielisiin verrattuna. Kymmenen vuotta Suomessa asuneiden ulkomaalaistaustaisten miesten työllisyysaste on noin 71 prosenttia ja naisilla vastaava luku on vain 56 prosenttia.
Suomi tarvitsee osaavaa työvoimaa kilpailukykymme ylläpitämiseksi. Seuraavalla hallituskaudella Suomi tarvitsee laajan maahanmuuton kokonaisohjelman. Siinä pitää löytää keinoja osaajien houkuttelemiseksi Suomeen sekä ratkaisuja jo Suomessa asuvan ulkomaalaistaustaisen väestön parempaan työllisyyteen.
Maahanmuuttajien työllistymisen kolme haastetta
Työperäisen maahanmuuton lisääminen edellyttää lyhyellä tähtäimellä ainakin kolmen keskeisen haasteen ratkaisemista. Seuraavalla hallituskaudella tulee löytää ratkaisu siihen
1. mitä työvoiman saatavuusharkinnalle tehdään,
2. miten kitkemme tehokkaasti ulkomaiseen työvoimaan liittyvän harmaan talouden, alipalkkauksen ja hyväksikäytön sekä
3. miten kehittämme Suomeen saapuvien ulkomaalaisten kotouttamista ja työllistymistä.
Saatavuusharkintaa sovelletaan osittain EU:n ja ETA:n ulkopuolelta tulevaan työvoimaan. Hakijan työlupa-anomus vaatii työvoimaviranomaisilta lausunnon työvoiman tarpeesta. Saatavuusharkinta on osaratkaisu ja varsinainen ratkaisu työluvasta tehdään ulkomaalaisvirastossa muilla perusteilla.
Saatavuusharkintaa sovelletaan noin 3000 ihmiseen vuosittain ja noin 85 prosenttia hakemuksista hyväksytään. Prosessi on byrokraattinen, eikä se estä ulkomaisen työvoiman käyttöön liittyviä ongelmia, päinvastoin. Saatavuusharkinnassa maahantulijan ja työnantajan välille muodostuu riippuvuussuhde, joka jo itsessään voi luoda edellytyksiä ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttöön ja kiskonnan omaiseen työsyrjintään.
Sen sijaan työlupien ennakko- ja jälkivalvonnan tehostamisella, veronumeron käytön laajentamisella useammille aloille sekä tarkastustoiminnan tehostamisella voisi ennaltaehkäistä ja puuttua harmaaseen talouteen ja väärinkäytöksiin nykyistä nopeammin. Myös tulorekisteri tarjoaa mahdollisuuksia valvonnan tehostamiseen ja ne tulee hyödyntää.
Työvoiman epäasiallisesta kohtelusta seuraavien rangaistusten asteikkoa tulisi ehdottomasti kiristää. STTK:n kansanedustajaehdokkaille tekemän kyselyn mukaan 82 prosenttia vastaajista oli valmis kriminalisoimaan tilanteet, joissa tietoisesti maksetaan työntekijälle alan työehtosopimuksen määräykset alittavaa palkkaa.
Onnistunut kotouttaminen maksaa itse itsensä takaisin parempana työllisyytenä.
Onnistunut kotouttaminen maksaa itse itsensä takaisin parempana työllisyytenä. Se vaatii kuitenkin lisää resursseja ja rahoitusta. Panostus hyvään alkuvaiheen kotouttamiseen estää syrjäytymistä ja sitä kautta myöhemmin syntyviä kustannuksia. Erityisesti maahanmuuttajanaisten kotoutumiseen tulisi panostaa, sillä naisten työllisyysaste heijastuu myös seuraavan sukupolven työllisyyteen.
Suomessa syntyneet ulkomaalaistaustaiset tekevät peruskoulun jälkeisiä opintoja suomen- tai ruotsinkielisiä harvemmin, eikä edes Suomessa suoritettu korkeakoulututkinto takaa osaamista vastaavaa työtä.
Opetushallitus selvitti, että viisi vuotta valmistumisen jälkeen vain kolmannes ulkomaalaistaustaisista korkeakouluopiskelijoista oli työllistynyt, valtaosa työllistyneistä koulutusta vastaamattomiin töihin. Heikkojen ura- ja työmahdollisuuksien vuoksi Suomesta muuttaa pois enemmän kuin kolmannes. Pienellä maalla ei pitäisi olla varaa heittää kenenkään panosta hukkaan. Asenteet eivät saa estää kenenkään täysimääräistä osallistumista hyvinvointimme rakentamiseen.
STTK:n teesit työperäiseen maahanmuuttoon:
1. Suomen väestörakenne ja aseman turvaaminen pienenä avoimena kansantaloutena edellyttää kasvavaa maahanmuuttoa.
2. Seuraavaan hallitusohjelmaan tarvitaan maahanmuuton kokonaisohjelma.
3. Saatavuusharkinnasta voidaan luopua, jos työlupien ennakko- ja jälkivalvontaa tehostetaan.
4. Ennakkovalvontaa tulee parantaa vaatimalla nykyistä tarkempia tietoja työsuhteen ehdoista työlupahakemusta tehtäessä.
5. Työvoiman epäasiallisesta kohtelusta seuraavien nykyistä tarkempia tietoja työsuhteen ehdoista työlupahakemusta tehtäessä.
6. Työvoiman epäasiallisesta kohtelusta seuraavien rangaistusten tulee olla nykyistä tiukempia.
Kotouttamiseen panostaminen maksaa itse itsensä takaisin parempana työllisyytenä.
Taina Vallander
***
Maahanmuuton työllisyyspotentiaali paljon suurempi kuin olemme pystyneet saavuttamaan