Hoitajajärjestöt SuPer ja Tehy esittivät maaliskuussa tasa-arvo-ohjelmaa, jolla kurotaan vaiheittain umpeen naisvaltaisen hoitoalan palkkamonttu. Esityksen mukaan koulutetun hoitohenkilöstön tehtäväkohtaisia palkkoja tulisi korottaa vuosittain 1,8 prosenttiyksikköä enemmän kuin miesvaltaisten alojen palkkoja kymmenen vuoden ajan. Järjestöt vaativat, että valtion budjettiin osoitetaan vuosittain 100–150 miljoonaa euroa tasa-arvorahaa tätä varten.
Hoitajajärjestöjen maltillista ehdotusta on vaalien alla arvosteltu ja todettu asian kuuluvan työmarkkinapöytään. Työmarkkinapöydässä puolestaan todetaan, että kunta-alalla ei tuollaisia summia ole.
– Tämä pallottelu on nähty. Vastuuta sysitään poliitikkojen ja työmarkkinapöydän välillä. Asia ei tunnu kuuluvan kenellekään ja naisvaltaisen alan palkat jäävät aina korjaamatta, sanoo Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen.
Suomen hallitus ja työmarkkinajärjestöt ovat 13 vuoden ajan pyörittäneet ns. samapalkkaisuusohjelmia, joiden tarkoituksena on ollut kuroa miesten ja naisten perusteetonta palkkaeroa umpeen. Ero on kaventunut vain neljällä prosenttiyksiköllä. Jos tämä etanan vauhti jatkuu, palkkatasa-arvo saavutetaan vuonna 2090.
Työmarkkinaneuvottelujen keinovalikoimassa ei ole enää keskitettyjä työmarkkinaratkaisuja eikä samapalkkaeriä, joilla naisvaltaisille aloille oli aiemmin mahdollista kohdentaa korotuksia.
Poliittisen päättäjän on sitouduttava palkkatasa-arvon toteuttamiseen
– Rahaa on nyt kaivettava valtion budjetista ja poliittisen päättäjän on sitouduttava palkkatasa-arvon toteuttamiseen. Emme vaadi mahdottomia kerralla vaan pitkäjänteistä, mutta konkreettista ohjelmaa, jonka vuosittaiset kustannukset ovat hyvin kohtuulliset, Rytkönen toteaa.
– Palkkatasa-arvo ei ole mielipidekysymys vaan sitä edellyttävät kansainväliset sopimukset, EU-säädökset ja kansallinen lainsäädäntö. Samasta ja samanarvoisesta työstä on maksettava samaa palkkaa, hän alleviivaa.
Palkkauksen parantaminen naisvaltaisella sote-alalla on välttämätön tasa-arvoteko, mutta erittäin merkittävä tekijä myös alan vetovoiman kannalta.
– Perustuslaissa kansalaisille taattuja sosiaali- ja terveyspalveluita ei pian pystytä tarjoamaan. Jos palkkojen jälkeenjääneisyyttä ei korjata ja alan vetovoima ei parane, koulutettua hoitohenkilökuntaa ei ole kohta riittävästi oikein missään – ei pahoissa ongelmissa olevassa vanhustenhoidossa eikä vaativissa erikoissairaanhoidon tehtävissä, muistuttaa Rytkönen.
Tulevien Arkadianmäen päättäjien on hyvä tiedostaa, että alan ammatit ovat kansainvälisiä ja pula koulutetusta hoitohenkilöstöstä on globaali. Muualla ongelmia on jo lähdetty korjaamaan.
Esimerkiksi Saksassa on päätetty nostaa julkisen sektorin palkkoja kahdeksan prosenttia. Lisäksi Saksan hoitoalalle on kohdennettu satojen eurojen korotukset alan vetovoiman lisäämiseksi. Uudessa-Seelannissa on päätetty tuomioistuinprosessin seurauksena nostaa naisvaltaisen sote-alan minimipalkkoja 15–49 prosenttia viiden vuoden aikana.
Lisätietoja: Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen, p. 040 821 0028