Euroopan unionin yhteinen valuutta euro on ollut käytössä jo kohta kaksivuosikymmentä vuotta. Euroaikaan on mahtunut tyyntä ja myrskyä. Euron ensimmäinen vuosikymmen oli rauhallista taloudellisen vaurastumisen aikaa. 2010-luvun alkupuolen julkisuutta hallitsi euroon liittyvät kriisit, joista Kreikka oli vakavin. Euro on ollut ja on edelleen sekä poliittinen että taloudellinen hanke. Taustalla on tavoite parantaa sisämarkkinoiden toimintaa, vauhdittaa talouskasvua ja saada aikaan vakaa ja rauhallinen Eurooppa. Tälle on nyt tarvetta enemmän kuin koskaan euron aikana, kun liberaaleja demokratioita ravisuttavat populistiset liikkeet.
Euro on ollut koko kaksikymmenvuotisen historiansa ajan vakaa valuutta.
Euron mukanaan tuomia etuja ovat olleet matalat korot, rahanvaihtokustannusten poistuminen, matala inflaatio ja vakaus. Nämä tekijät yhdessä ovat luoneet edellytykset nopeammalle talouskasvulle. Euro on ollut koko kaksikymmenvuotisen historiansa ajan vakaa valuutta. Tähän on vaikuttanut Euroopan keskuspankin tavoite pitää euron arvon vakaana ja rajoittaa hintojen nousu korkeintaan kahteen prosenttiin keskipitkällä aikavälillä. Korkotaso euroaikana on ollut matala. Viime vuosina korot ovat olleet jopa nollan tuntumassa finanssikriisistä toivuttaessa. Matalat korot ovat olleet monen suomalaisenkin asuntovelkaisen etu. Kansalaiset voivat edelleen luottaa siihen, että euro säilyttää arvonsa.
Euroa edeltänyt Suomen markka oli valuuttakeinottelun kohde
Euroa edeltänyt Suomen markka ei ollut vakaa valuutta, vaan valuuttakeinottelun kohde 1990-luvulla. Hintojen nousu oli Suomessa nopeampaa kuin keskeisissä kilpailijamaissa, mikä johti aikaa myöten kilpailukyvyn menettämiseen. Noin kymmenen vuoden välein devalvaatioilla palautettiin menetetty kilpailukyky. Tämä inflaatio-devalvaatiosykli oli taloudelle vahingollista ja johti osaltaan Suomen elinkeinorakenteen yksipuolistumiseen. Myös palkansaajien ostovoima väheni rahan arvon heikentymisen jälkeen, kun hinnat nousivat palkkoja enemmän. Korkotaso oli huomattavasti korkeampi markka-aikana kuin euroaikana on ollut. Asuntolainojen korot kävivät pahimmillaan yli 10 %:in tasolla, kun Suomen pankki puolusti markan arvoa korkoja nostaen. Korkeat korot kaatoivat yrityksiä ja aiheuttivat suuria vaikeuksia velkaisille kotitalouksille 1990-luvulla. Näitä aikoja ei varmasti kukaan kaipaa takaisin. Euro on niin suuri valuutta-alue, että se ei joudu valuuttakeinottelun kohteeksi eivätkä korkeat korot enää ole uhka.
Korkotaso oli huomattavasti korkeampi markka-aikana kuin euroaikana on ollut.
Euro helpottaa monella tavalla yritysten ja kansalaisten arkea
Euro helpottaa monella tavalla yritysten ja kansalaisten arkea. Euro on poistanut valuutan-vaihtokustannuksia siihen kuuluvien maiden osalta. Yhteensä näiden säästyneiden kustannusten määräksi on arvioitu vuosittain noin 30 miljardia euroa euro-alueella. Yrityksiltä poistui merkittä-vältä osin valuuttakurssiriski euron myötä. Kuluttajat voivat myös vertailla hintoja paremmin, kun hinnat ovat samassa valuutassa. Tämä on lisännyt kilpailua Euroopan hyödykemarkkinoilla, mikä puolestaan on pitänyt hintojen nousun kurissa. Matkailu on helpompaa, kun rahaa ei tarvitse enää erikseen vaihtaa. Opiskelu, työskentely ja asuminen Euroopan eri maissa on yhteisen rahan ansiosta myös vaivattomampaa.
Euro on Yhdysvaltain dollarin jälkeen maailman toiseksi merkittävin kansainvälinen valuutta. Euro-alue on myös toiseksi suurin talousalue Yhdysvaltain jälkeen. Valuutta-alue euroa on arvosteltu siitä, että se ei täytä ns. optimaalisen valuutta-alueen ehtoja, kuten riittävää työvoiman liikkuvuutta ja palkkajoustoja, yhteistä budjettia tai talouksien samankaltaista tuotantorakennetta. Näitä puutteita on kuitenkin lievennetty koordinoimalla talous- ja finanssipolitiikkaa.
Euron tulevaisuudesta on keskusteltu paljon viime aikoina. Euroon on jo tehty monia korjauksia, jotta sen kestokyky paranisi talouskriiseissä. Pankkien ja valtioiden välistä kohtalonyhteyttä on purettu. On lisätty sijoittajien vastuuta, perustettu pankkiunioni ja kriisinratkaisumekanismi sekä talletussuoja kansallisesti. Suomi on omissa linjauksissaan korostanut jäsenmaiden omaa vastuuta taloudestaan, markkinakuria ja vastustanut yhteisvastuun lisäämistä. Euron puutteista huolimatta sen edut ovat paljon suuremmat kuin haitat. Eurosta kannattaa pitää kiinni ja kehittää sitä entistä paremmaksi. Se on myös suomalaisten etu.
Seppo Nevalainen
ekonomisti
***
Ketä äänestät, kun äänestät EU-vaaleissa?