Työelämän kehittämisen kannalta elämme ainutlaatuista aikaa. Työn murrokseen liitetään usein uhkakuvia, kuten epävarmuutta, kovenevaa kilpailua, työn sisällön muuttumista sekä kiristyneitä osaamis- ja nopeusvaatimuksia.
Uhkista huolimatta uskon, että elämme tällä hetkellä kulta-aikaa, jossa voimme tehdä työelämästä entistä parempaa. Juuri nyt tarvitaankin uudenlaista ajattelua, terävämpiä työvälineitä ja luovia ratkaisuja; yhdessä kokeilemista sekä vankkaa, tutkimukseen perustuvaa tietoa työhyvinvoinnista. Niiden avulla osaamme tehdä oikeansuuntaisia johtopäätöksiä ja viedä työelämää eteenpäin.
On keskeistä ymmärtää, että työnteko tukee ihmisen hyvinvointia ja terveyttä monin tavoin. Toimeentulon lisäksi työ tarjoaa esimerkiksi sosiaalisia suhteita, arvostusta ja mahdollisuuden kehittymiseen. Työn pitää kuitenkin olla hyvin järjestettyä ja johdettua, ja työkuormituksen – sekä henkisen että fyysisen – on oltava tasapainossa työntekijän työkyvyn kanssa.
Juuri nyt tarvitaankin uudenlaista ajattelua, terävämpiä työvälineitä ja luovia ratkaisuja; yhdessä kokeilemista sekä vankkaa, tutkimukseen perustuvaa tietoa työhyvinvoinnista.
Vaikka työssä käyvä väestö voi monessa suhteessa muuta väestöä paremmin, on myös kriittistä, että työllisten osuus saadaan kasvamaan ja pystymme ylläpitämään hyvinvointiyhteiskuntaa. Esimerkiksi ehkäisemällä työuupumusta ja lisäämällä työn imua – myönteistä tunne- ja motivaatiotilaa työssä – vaikutetaan laajasti mielen hyvinvointiin.
Mielenterveydestä on tullut avainkysymys työelämässä. Uusista työkyvyttömyyseläkkeistä joka kolmas myönnetään psyykkisen sairauden perusteella, ja mielenterveyden häiriöt ovat yleisin Kelan korvaamien sairauspäivien peruste.
Mielenterveyden häiriöistä johtuvan työkyvyttömyyden lisääntyminen voi osaltaan heijastaa työelämän koventuneita vaatimuksia, jotka liittyvät tehokkuuteen, osaamiseen, jatkuvaan oppimiseen ja sosiaalisiin taitoihin. Ilmiöön vaikuttaa myös se, että hoitoon hakeutuminen on lisääntynyt ja mielenterveyden häiriöihin liittyvä negatiivinen stigma on asteittain lieventynyt.
Yhä useampi työntekijä tekee luovaa aivotyötä, joka sisältää monimutkaista ongelmanratkaisua.
Työssä mielen hyvinvointia voivat uhata esimerkiksi liiallinen työkuormitus ja se, ettei työstä palauduta riittävästi. Työstä palautuminen tarkoittaa, että antaa aivojen, kehon ja mielen irrottautua ja elpyä työstä.
Työn luonne vaikuttaa siihen, millaiset keinot parhaiten auttavat palautumaan. Esimerkiksi fyysisesti kuormittava työ vaatii osittain erilaisia palautumistapoja kuin istumatyö. Yhä useampi työntekijä tekee luovaa aivotyötä, joka sisältää monimutkaista ongelmanratkaisua. Jos asiantuntijalla on meneillään intensiivinen ja innostava projekti, flow saattaa viedä hänet mukanaan niin, että tauot jäävät pitämättä.
Siinä tilanteessa tulee ymmärtää, että viimeistään projektin lopussa tarvitaan selkeä elpymistauko tai palautumistauko: mahdollisuus ladata akkuja ja uusiutua. Silloin kyse ei aina ole niinkään siitä, montako tuntia työskentelee päivässä, vaan siitä, montako tuntia työskentelee kuukaudessa tai puolessa vuodessa – ja ennen kaikkea siitä, että tarvitaan aikaa sekä palautumiselle että uusiutumiselle. Tarve tällä on akuutti etenkin vaativassa asiantuntija- tai tietotyössä, missä kovassa kuormituksessa helposti urautuu ja näkökanta muuttuu suppeaksi – mikä edelleen johtaa luovuuden sekä innovatiivisuuden katoamiseen.
Huolehtiminen riittävästä palautumisesta on sekä työnantajan että työntekijän asia
Huolehtiminen riittävästä palautumisesta – ja työkyvystä ylipäätään – on sekä työnantajan että työntekijän asia: Työnantaja voi esimerkiksi luoda työpaikalle terveyttä edistäviä rakenteita ja käytäntöjä. Työntekijälle omasta työkyvystä ja terveydestä huolehtiminen on osa ammattitaitoa.
On hyvä pitää mielessä, että kokemus työkyvyttömyydestä voi liittyä muuhunkin kuin terveyteen. Kyse voi olla siitä, että työntekijän osaaminen ei ole ajan tasalla tai että hän on itselleen sopimattomassa työtehtävässä.
Työn voimavaroja ovat esimerkiksi vaikutusmahdollisuudet omaan työhön, tavoitteiden selkeys, työaikojen joustavuus sekä esimiehen ja työyhteisön tuki.
Puutteet osaamisessa voivat osaltaan aiheuttaa kuormitusta. Osaamisen kehittäminen ja tukeminen onkin yhä tärkeämpää näinä työn murroksen ja digitalisaation aikoina.
Haitallisen työkuormituksen vähentämisen lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota myös työhön liittyviin voimavaroihin, niiden tunnistamiseen ja vahvistamiseen. Työn voimavaroja ovat esimerkiksi vaikutusmahdollisuudet omaan työhön, tavoitteiden selkeys, työaikojen joustavuus sekä esimiehen ja työyhteisön tuki. Monet työn voimavarat ovat ilmaisia, ja niitä voi työyhteisössä parantaa milloin vain, taloudellisesta tilanteesta riippumatta.
Työn voimavarat motivoivat työntekijää, auttavat häntä onnistumaan ja kannustavat kehittymään omassa työssä. Suomen menestyminen kytkeytyy tulevaisuudessa yhä enemmän luovuuteen ja innovaatioihin. Tuottavuutta parannetaan ajattelemalla luovasti.
Hallitus on asettanut työllisyysastetavoitteeksi 75 prosenttia. Olen vahvasti sitä mieltä, että sen saavuttaminen edellyttää suomalaisten työkyvyn, terveyden ja osaamisen tukemista eli juuri niitä asioita, jotka tekevät työelämästä entistä parempaa.
Antti Koivula
pääjohtaja, Työterveyslaitos
***
STTK:n kysely: Puolet kokee työnsä kuormittavaksi – uhkaa työkykyä, työuria ja tuottavuutta