Rakennuksen viemärimäinen haju herätti kummastusta naisessa jo hänen käydessään työhaastattelussa virastotalossa, jossa Kelan asiakkaiden puhelinpalvelusta vastaava yhteyskeskus sijaitsi. Saatuaan työpaikan hän huomasi, että myös työskentelykerroksessa haisi kostean tunkkaiselta. Vain kaksi vuotta tästä hänellä todettiin rajusti puhjennut astma.
Hyväkuntoinen, runsaasti liikuntaa harrastanut nainen oli täysin terve työt aloittaessaan, mutta vain muutaman kuukauden työssäolon jälkeen kuumeilu ja hengitystieinfektiot tulivat tuttuakin tutummiksi.
– Ihmettelin asiaa esimiehelleni, mutta hän vakuutteli, ettei ollut kuullut kenenkään muun mainitsevan tunkkaisesta hajusta tai sisäilman aiheuttamista oireista. Hän kehotti minua huolehtimaan paremmin terveydestäni, etten olisi jatkuvasti sairas.
Tilan kärsimät kosteusvauriot olivat naisen mukaan kiistämättömät. Hänen työskentelykerroksensa käytävällä katto vuoti niin, että vuodon alla oli jatkuvasti sankoja ja roskakoreja. Tiimitilassa katto- ja seinämaalit pullistelivat vettyneinä ja työpisteitä siirreltiin pois tippuvan veden alta. Työhuoneen betonisilla ikkunalaudoilla maali kupruili ja pinta mureni silminnähden.
– Työn aloittamisesta oli kulunut alle vuosi, kun oireeni alkoivat pahentua. Kuumeilu oli viikoittaista, ääni lähti jo parin tunnin työssäolon jälkeen ja henkeä ahdisti niin, että jouduin useamman kerran lähtemään ensiapuun saadakseni hengitystä avaavaa lääkettä.
Mukavaa työtä sietämättömissä oloissa
Nainen kertoo nauttineensa kovasti työtehtävistään. Samaan aikaan syy-yhteys oireiden ja työpaikan välillä alkoi käydä selväksi, sillä oireet helpottivat aina viikonloppuisin ja lomien aikana.
– Alle kaksi vuotta rakennuksessa työskenneltyäni minulle tehtiin työterveyshuollossa keuhkojen toimintaa mittaava spirometriakoe. Tulokset olivat niin hälyttävät, että jouduin välittömästi keskussairaalan keuhko-osastolle, jossa minua hoidettiin viikko vuodepotilaana. Minulla todettiin erittäin rajusti puhjennut astma, sain lääkityksen ja kuukauden sairauslomaa.
Työ oli mielekästä ja mielenkiintoista, joten nainen halusi kovasti palata töihin. Palatessaan hän sai huomata, että hänen työhuoneensa oli käyttökiellossa. Huoneen vaihtamisesta ja voimakkaasta astmalääkityksestä huolimatta oireet eivät ottaneet laantuakseen. Lopulta nainen sai niin rajun astmakohtauksen, että joutui hakeutumaan sairaalan päivystykseen. Siellä hänellä todettiin keuhkokuume, johon määrättiin lääkekuuri ja neljän kuukauden sairausloma.
– Keuhkosairauksien erikoislääkäri kirjoitti lausunnon, ettei minua saa palauttaa enää kyseiseen työpaikkarakennukseen, vaan työnantajan on esitettävä minulle väistötila. Työterveysneuvottelujen tuloksena väistötila löytyi vastapäisestä rakennuksesta, jonne yllätyksekseni tuli myös kaksi kollegaani, vaikka työnantajan mukaan olin ollut ainoa, jolla oli aiemmassa rakennuksessa ongelmia. Muutaman kuukauden kuluttua väistötiloissa oli jo kymmenkunta hankaloituneista astmaoireista tai muista vaivoista kärsinyttä työntekijää.
Väistötiloista vaille työtä
Valitettavasti väistötilat eivät tuoneet toivottua käännettä naisen terveyteen.
– Keuhkosairauteni paheni myös väistötilassa. Jouduin jäämään rakastamastani työstä kuukausien sairauslomalle, joka piteni vuosiksi, eivätkä keuhkoni kyenneet enää toipumaan.
Työpaikkarakennuksessa, jossa nainen oli aloittanut työt, tehtiin lopulta sisäilma- ja rakennetutkimuksia, joissa löytyi useita kosteusvaurioita, mittavia haihtuvien orgaanisten yhdisteiden aiheuttamia VOC-päästöjä sekä kosteusvauriomikrobihiukkasia.
Työnantajan oli ryhdyttävä etsimään korvaavia tiloja, mutta naisen kannalta se oli myöhäistä.
– Parin vuoden kuluttua yritin vielä työkokeilun kautta palata omaan työhöni. Paluukokeilu toteutettiin asteittain, ensin 18 viikkotyötunnilla, mikä mahdollisti sen, että joka toinen päivä olin kotona. Minulla puhjenneen monikemikaaliherkkyyden vuoksi sain kuitenkin edelleen oireita, keuhkot tulehtuivat kortisonikuurista huolimatta ja työkokeilu keskeytettiin työterveyslääkärin suosituksesta. Ehdotin paluukokeilun toteuttamistavaksi keuhkosairauksien erikoislääkärin lausunnossaan suosittelemaa kotietätyötä, sillä halusin kovasti tehdä työtäni. Siihen työnantaja ei suostunut. Lopulta minut irtisanottiin pitkän sairauspoissaolon vuoksi.
Perusteet irtisanomiselle olivat lailliset, mutta nainen kokee muuten tulleensa kohdelluksi kaltoin. Hän on edelleen työkyvytön ja pysyvä sairaus oireilee yhä rajusti. Ammattitaudiksi hänen sairauttaan ei kuitenkaan lueta, joten esimerkiksi lääkkeet pitää kustantaa itse.
– Minun kohdallani astma ei ole ollut lääkkeillä hoidettavissa. Minua ei ole saatu parannettua terveeksi ja työkykyiseksi. Pystyn kävelemään, mutta vähänkin reippaampi liikunta laukaisee rasitusastmakohtauksen.
Turvaton tulevaisuus vailla terveyttä?
Tulevaisuus näyttää turvattomalta niin terveyden kuin taloudenkin näkökulmasta.
– Tällä hetkellä saan määräaikaista työkyvyttömyyseläkettä, joka tulee päättymään aikanaan. Sen jälkeen saatan pudota toimeentulotuen varaan. Surkuhupaisaa tässä on se, että neuvoin työkseni ihmisiä näihin etuuksiin liittyvissä asioissa. Nyt olenkin itse asiakkaan roolissa.
Ihmisiä ei pidä syyllistää sairastumisesta, sillä kukaan ei tahallaan halua sairastua ja luopua normaalista elämästä ja mahdollisuudesta hankkia oma toimeentulonsa.
Nainen haluaa muistuttaa, että kukaan ei sairastu tahallaan.
– Olin todella motivoitunut ja suhtauduin positiivisesti työhöni, mutta sairastumiseni onnistuttiin kääntämään niin, että olisin tahallani halunnut hankaloittaa työnantajani elämää. Minulle ja kollegalleni, joka myös sairastui sisäilmasta, sanottiin, ettemme saa puhua oireistamme työpaikalla, koska se vaikuttaa negatiivisesti työilmapiiriin.
Oman tarinansa hän toivoo vaikuttavan erityisesti asenteisiin, jotka liittyvät sisäilmasta sairastuneisiin. Ihmisiä ei pidä syyllistää sairastumisesta, sillä kukaan ei tahallaan halua sairastua ja luopua normaalista elämästä ja mahdollisuudesta hankkia oma toimeentulonsa. Nainen haluaa peräänkuuluttaa työnantajia tarjoamaan etätyötä tai vaihtoehtoisia työtapoja silloin, kun siihen on terveydelliset perusteet. Tämä ei hänen kohdallaan toteutunut.
Terveydenhuollossa pitäisi hänen mielestään niin ikään tutkia syitä siihen, miksi osa ihmisistä sairastuu kroonisiin fyysisiin sairauksiin olosuhteissa, joissa toiset selviävät pienemmillä terveyshaitoilla.
– Sisäilmaongelmien hoetaan aiheuttavan vain lieviä, ohimeneviä haittoja. Varmasti näin suurella osalla onkin, mikäli altistumisaika jää lyhyeksi. Koen, että kaltaiseni, sisäilmaongelmien takia kroonisesti vakavasti sairastuneet, halutaan systemaattisesti unohtaa ja tehdä näkymättömiksi, vaikka me olisimme oivaa tutkimusmateriaalia sairastumisen syy-yhteyden selvittämiseksi.
Sisäilmaongelmat ja niihin liittyvät sairastumiset tulisi naisen mielestä ottaa aina vakavasti.
– Kyllä minun sydäntäni kylmää lukea jatkuvasti lehdistä suomalaisista päiväkodeista ja kouluista, joissa lapset altistuvat huonolle sisäilmalle. Miten heidän käy – menettävätkö he työkykynsä jo ennen aikuisuutta?
Haastateltava haluaa pysyä nimettömänä.
Teksti: Kreetta Haaslahti
Kuva: Lehtikuva (kuvituskuva)
***
Joka viides kärsii työpaikoilla sisäilmaongelmista