Taas on yksi kiva työpäivä takana. Jäi hyvä mieli ja virtaa riittää vielä mun perheelle ja harrastuksiinkin. Työskentelen hoitajana vanhuspalveluissa, ”tehostetun asumispalvelun yksikössä” kuten virallinen termi kuuluu. Meillä asuu aivan ihania senioreita, aika huonokuntoisia kylläkin, eli töitä riittää. Mutta olen tosi ylpeä mun duunista, koska tämä työ on tärkeätä ja tiedän olevani siinä hyvä.
Meillä on kunnia-asia hoitaa kaikki vanhukset hyvin ja antaa myös aikaa ihmiselle. Jokainen mummo ja vaari ansaitsee yhtä hyvän hoidon kuin mitä antaisimme omille isovanhemmillemme. Tähän työhön tarvitaan koko tiimi, oman vakiporukan lisäksi meillä käy säännöllisesti fysioterapeutit, suuhygienistit ja geriatrit.
Pulmatilanteet osataan ennakoida melko pitkälle, on etukäteen sovitut toimintamallit ja konsultaatiomahdollisuudet tutuille ammattilaisille. Meidän yksiköstä ei ketään tarvi lähetellä tuntikausia odottelemaan mihinkään ruuhkaiselle päivystyskäytävälle jos joku akuutti tilanne yllättää.
Onneksi saatiin vanhuspalvelujen henkilöstömitoitus
Olen kuullut vanhemmilta työkavereilta, että ennen vuotta 2020 tilanne oli meidänkin yksikössä aivan kaoottinen. Koulutetuista hoitajista oli pulaa ja heidän vähäistä aikaa saattoi tuhraantua pyykkikärryn tai lumikolan kahvassa. Laatu ja eettisyys oli kaukana siitä touhusta. Meidänkin talosta lähti porukkaa aivan muille aloille töihin kun ne ei enää jaksaneet pyöriä siinä karusellissa. Yksi kaveri sai burnoutin, sairastui sitten vakavaan masennukseen ja joutui lopulta nelikymppisenä eläkkeelle. Mä luulen, että se johtui suurelta osin siitä, että sen työkuorma oli aivan mahdoton.
Onneksi sitten saatiin vanhuspalvelujen henkilöstömitoitus 0,7 ja asiat lähti rullaamaan oikeaan suuntaan. Mä uskon, ettei niin hyvää pakettia olisi löydetty, ellei alan liitot olisi olleet tiiviisti mukana sitä valmistelemassa.
Nykyään hoitajat jaksaa meillä paljon paremmin ja työolosuhteita on mitoituksen myötä muutenkin kohennettu. Meidän luottari ja työsuojeluvaltuutettu on tehneet hyvää työtä myöskin, yhdessä on pomon kanssa pohdittu, miten työt saadaan sujumaan sutjakkaasti. Porukat sairasteleekin nykyisin vähemmän kuin silloin 2010-luvulla. Varmasti se vaikuttaa, kun me ei olla aina aivan puhki työvuoron päätteeksi.
Vanhuspalvelut on mun unelmaduuni. Viihdyn tässä työssä ja suosittelen myös nuorille vastavalmistuneille. Nyt kun saatiin henkilöstömitoitus ja laatukriteerit meillä pystyy työt tekemään eettisesti oikein, ihmisarvoa kunnioittaen.
Riitta Työläjärvi
Kirjoittaja on STTK:n sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija.