Hallitusohjelman julkistamisen jälkeen oli helppoa olla tyytyväinen siihen, miten hallitus oli sitoutunut nostamaan Suomen tasa-arvon mallimaaksi. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi hallitusohjelmaan oli kirjattu useita, hyviä ja konkreettisia toimenpiteitä. Erityisesti ilahdutti kirjaus, minkä mukaan palkkatasa-arvoa edistetään jatkamalla samapalkkaisuusohjelmaa, jonka on oltava aiempaa kunnianhimoisempi ja vaikuttavampi.
Nyt kuitenkin koko samapalkkaisuusohjelman jatkuminen on vakavasti uhattuna.
Nyt kuitenkin koko samapalkkaisuusohjelman jatkuminen on vakavasti uhattuna. Sosiaali- ja terveysministeriö tiedotti helmikuun puolivälissä keskeyttävänsä samapalkkaisuusohjelman uuden kauden sisällöstä neuvottelemisen. Neuvotteluosapuolet eivät olleet pitkään jatkuneista neuvotteluista huolimatta onnistuneet saavuttamaan yhteisymmärrystä siitä, millä toimenpiteillä naisten ja miesten välistä palkkaeroa saataisiin tehokkaimmin kavennettua.
Neuvottelujen keskeyttäminen tuli yllätyksenä, vaikka toisaalta oli ymmärrettävää, koska neuvotteluissa ei päästy eteenpäin. On turhauttavaa istua kokouksesta toiseen, jos mitään edistymistä ei tapahdu. Ja, samalla tietysti nousi huoli siitä, miten saisimme varmistettu uuden ohjelmakauden olevan tarpeeksi kunnianhimoinen ja vaikuttava, jotta se olisi hallitusohjelman mukainen. Tuntuu, että kaikilla neuvottelupöydässä istuneilla ei ollut aitoa tahtoa tähän, joten siksi asiat eivät edenneet.
Aiemmista samapalkkaisuusohjelman kausista neuvotteleminen on ollut haastavaa, mutta aina ennen on kuitenkin löydetty ratkaisu ja kolmikantainen samapalkkaisuusohjelma on päässyt jatkumaan. Tällä hetkellä on epäselvää, onko neuvottelujen keskeyttäminen lopullista vai yritetäänkö osapuolten kesken vielä uudelleen löytää yhteisymmärrystä. Tämä lienee tällä hetkellä pohdinnassa tasa-arvoministerillä.
Samapalkkaisuusohjelman loppuminen olisi paha takaisku palkkatasa-arvon edistämiselle
Kolmikantaisen samapalkkaisuusohjelman loppuminen olisi paha takaisku palkkatasa-arvon edistämiselle. Ilmeisesti missään muussa EU-maassa tai muuallakaan maailmassa ei ole vastaavaa samapalkkaisuusohjelmaa kuin Suomessa on ollut. On ainutlaatuista, että meillä hallitus ja työmarkkinajärjestöt ovat yhdessä kolmikantaisesti sitoutuneet edistämään sukupuolten välisen palkkaeron kaventamista. Tästä on syystäkin saanut olla ylpeä. Jos jo vuodesta 2006 lähtien käynnissä ollut kolmikantainen ohjelma nyt loppuu, epäilen, että sitä on vaikea saada enää uudelleen käyntiin. Palkkatasa-arvon edistäminen ei ainakaan helpotu yhtään, jos kolmikantainen samapalkkaisuusohjelma jätetään pois keinovalikoimasta.
Jos niin ikävästi kävisi, että kolmikantainen ohjelma ei jatkuisi, niin hallituksella on erityinen näytönpaikka, kuinka se vie eteenpäin hallitusohjelman tasa-arvokirjauksia. Palkka-avoimuus on keskeisessä roolissa samapalkkaisuustavoitteen edistämisessä ja tätä koskeva lainvalmistelutyö pitää saada pian käyntiin. Jos ei ole riittävästi tietoa, ei ole mahdollisuutta löytää perusteettomia palkkaeroja ja vaatia niiden korjaamista. Ensivaiheessa henkilöstönedustajalle olisi lailla turvattava oikeus saada tietää koko työpaikan henkilöstön palkat kaikkine palkanosineen. Palkkatietämyksen parantuessa voisi palkka-avoimuutta avata vaiheittain lisää.
Erityisesti samanarvoisen työn vertailua vaikeuttaa yhteisen kriteeristön puuttuminen.
Samasta ja samanarvoisesta työstä on maksettava sama palkka. Erityisesti samanarvoisen työn vertailua vaikeuttaa yhteisen kriteeristön puuttuminen. Tällaisen kriteeristön laatiminen ei ole helppoa, mutta palkkatasa-arvo ottaisi varmasti pitkän edistysaskeleen, jos samanarvoisen työn kriteerit saadaan määriteltyä. Samanarvoiset työt voivat olla hyvinkin erilaisia ja eri aloilla.
Yhteinen kriteeristö helpottaisi löytämään nimenomaan eri alojen välisiä perusteetottomia palkkaeroja. Samanarvoisuutta arvioitaessa lähtökohtana on todelliset työtehtävät ja niiden työntekijälle asettamat vaatimukset. Merkitystä ei siis ole esimerkiksi tehtävänimikkeillä tai työntekijän henkilökohtaisilla ominaisuuksilla.
Tasa-arvolain esitöissä on todettu, että töitä vertailtaessa on kiinnitettävä huomiota työtehtävien laatuun, sisältöön ja niihin olosuhteisiin, joissa töitä tehdään. Käytännössä usein vaativuuskriteereinä käytetään osaamista, vastuuta, kuormitusta ja työoloja. Mutta, jotta kaikkea samanarvoista työtä kohdeltaisiin palkkauksessa oikeudenmukaisesti, edellyttää se sitovaa yhteistä kriteeristöä koko työmarkkinoille.
Vielä ei ole myöhäistä pelastaa samapalkkaisuusohjelmaa. Toivoa sopii, että neuvottelujen keskeydyttyä osapuolet ovat tarkkaan pohtineet, mikä menetys olisi, jos ohjelmaa ei jatkettaisi. Ehkä tämä tauko edesauttaa asioiden etenemistä, jos pääsemme vielä palaamaan neuvottelupöytään. Samapalkkaisuusohjelmaa tarvitaan jatkossakin eikä meidän tule päästää sitä päättymään.
Anja Lahermaa, STTK:n lakimies
***
STTK kiukustunut samapalkkaisuusohjelman viivyttelyyn