Koronavirus on aiheuttanut akuutin talouskriisin. Talouskriisin myötä herää aina kysymys, tuleeko valtion pelastaa yrityksiä konkurssilta. Yritysten tulevaisuudesta riippuu myös työntekijöiden eli kansalaisten tulevaisuus.  Jos yrityksen pelastamisessa onnistutaan, työpaikat säilyvät ja jatkossa verotulot maksavat valtiolle takaisin osan pelastuspaketista.

Yritysten tulevaisuudesta riippuu myös työntekijöiden eli kansalaisten tulevaisuus.  Jos yrityksen pelastamisessa onnistutaan, työpaikat säilyvät ja jatkossa verotulot maksavat valtiolle takaisin osan pelastuspaketista.

Toisaalta luovan tuhon mukaisesti on selvää, että heikosti elinkelpoisia firmoja ei ole järkevää pelastaa. Kun ne kuolevat kriisissä pois, markkinaosuus ja työntekijät siirtyvät paremmin pärjääville kilpailijoille. Kaikkia firmoja ei ole julkisella tuella järkevä pitää pystyssä, oli kriisi tai ei.

Miten voidaan arvioida mitkä firmat kannattaa julkisella tuella pelastaa, ja millaisin ehdoin se kannattaa tehdä?

Kysymystä kannattaa tarkastella siltä kannalta, minkä yritysten konkurssi aiheuttaisi laajaa haittaa yhteiskunnalle. Näitä tilanteita on ainakin kolme.

1. Aiheuttaako yrityksen konkurssi laajan negatiivisen ulkoisvaikutuksen eli vaikuttaako konkurssi negatiivisesti myös laajaan joukkoon muita toimijoita? Esimerkiksi pankkien kohdalla näin varmasti on. Pankin kaatuessa lukemattomia muita yrityksiä ja ihmisiä joutuu vaikeuksiin.
2. Joutuuko suuri määrä osaamista hukkaan tai katoaako Suomesta keskeistä osaamista?
   Esimerkiksi Turun telakan pelastusoperaatio vuonna 2014 oli tästä esimerkki. Jos meriteollisuus olisi kadonnut Suomesta, sitä olisi vaikea saada takaisin tai luoda tyhjästä uudelleen. Tuhansien alan osaajien koulutus, osaaminen ja kokemus olisivat valuneet hukkaan, alihankkijoiden tulevaisuus olisi ollut vaakalaudalla.
3. Onko yrityksellä huoltovarmuuden tai muun kansallisen intressin näkökulmasta merkitystä? Esimerkiksi puolustusteollisuuden- ja ilmailualan sekä lääketeollisuuden yhtiöt täyttävät tämän ehdon. Samoin keskeisimmät ruoka- ja elintarvikehuoltoon liittyvät yritykset. Monet huoltovarmuuden kannalta keskeiset yritykset ovat valtionyhtiöitä, mikä helpottaa tilannetta.

Minkälaisilla ehdoilla pelastuspaketteja kannattaa sorvata?

Veronmaksajien tehtävä ei ole joutua passiiviseksi maksumieheksi. Pelastuspakettien kuuluu hyödyttää molempia osapuolia, muuten niitä ei kannata tehdä.

Pelastuspakettien kuuluu hyödyttää molempia osapuolia, muuten niitä ei kannata tehdä.

Yksinkertaisimmillaan kyse on siitä, että valtion kannattaa ottaa osa yrityksen omistuksesta itselleen. Tämä käy joko osakeannin kautta tai yritys luovuttaa hallussaan olevia omia osakkeitaan valtiolle. Vastineeksi valtio antaa yritykselle riittävän määrän rahaa sen liiketoiminnan turvaamiseksi ja työpaikkojen säilyttämiseksi.

Kun liiketoiminta elpyy ja yritys selviytyy kuilun partaalta, veronmaksajien tekemän sijoituksen arvo nousee. Myöhemmin valtio voi halutessaan myydä omistuksensa pois joko osittain tai kokonaan ja veronmaksajat saattavat jäädä jopa voitolle. Tilanne on veronmaksajien kannalta merkittävästi parempi, kuin vastikkeettoman tuen antaminen yrityksille. Jälkimmäisessä tapauksessa yritysten tappiot käytännössä sosialisoidaan.

Myöhemmin valtio voi halutessaan myydä omistuksensa pois joko osittain tai kokonaan ja veronmaksajat saattavat jäädä jopa voitolle.

Valtio voi myös paketin yhteydessä vaatia yritykseltä oikeuden ostaa sen osakkeita myöhemmin tiettyyn markkinahintaa matalampaan hintaan, jolloin veronmaksajat saavat vielä vahvemmin omansa pois yrityksen arvon elpyessä. Toinen etu on, että tällainen järjestely rajoittaa pelastustoimiin osallistumisen niihin firmoihin, jotka uskovat aidosti olevansa menossa konkurssiin ilman pelastuspakettia. Tämä voidaan vahvistaa myös jollain muulla johdannaisjärjestelyllä.

Kolikon kääntöpuoli on, että nämä vaihtoehtoiset pelastuspaketit kohdistuvat lähinnä suuryrityksiin. Pienillä yrityksillä ja yksinyrittäjillä ei yleensä ole vastaavaa strategista, huoltovarmuuden näkökulmasta keskeistä merkitystä. Oikeudenmukaisuuden vuoksi on silti välttämätöntä, että valtio miettii toimia myös pk- ja mikroyritysten turvaksi. Suomessa on rajallinen määrä yrittäjähenkisiä ihmisiä, eikä heitä ole varaa menettää. Heidän myötään talous kääntyy joskus tulevaisuudessa kasvuun ja uusia palveluita ja työpaikkoja syntyy.

Oikeudenmukaisuuden vuoksi on silti välttämätöntä, että valtio miettii toimia myös pk- ja mikroyritysten turvaksi. Suomessa on rajallinen määrä yrittäjähenkisiä ihmisiä, eikä heitä ole varaa menettää.

Hallitus on jo päättänyt toimista pienyritysten ja yksinyrittäjien kannattelemiseksi koronan yli, kun työttömyysturvan saaminen taattiin myös yrittäjille ja freelancereille. Samoin työnantajamaksujen ja verojen maksun myöhentäminen sekä lomautettujen työntekijöiden toimeentulon takaaminen ovat oikeansuuntaisia keinoja. Lisäksi TyEL-maksun noin miljardin euron alennuksesta hyötyvät myös pk-yritykset. Lähiviikot näyttävät ovatko nyt asetetut keinot riittäviä.

Antti Koskela, ekonomisti, STTK

***