Päivä pitenee, luonto herää talviunesta ja kesä lähenee. Kaiken pitäisi olla kohdallaan ja ihmismielen virkeä. Mutta sitten tuli äkisti ja ennakoimatta kaikkien elämään vaikuttava koronakriisi.
Elämme merkillistä aikaa. Jokaisen elämää, liikkumista ja kokoontumista sekä yrittäjien elinkeinon harjoittamista rajoitetaan ensimmäistä kertaa elinaikanani ennen näkemättömällä tavalla. Toimenpiteet ovat välttämättömiä ja vaikuttavat meidän jokaisen säälliseen elämiseen ja toimeentuloon jollakin tavalla.
Monet sanovat, että elämme nyt historiallisen vaikeita aikoja. Vaikea sanoa, onko asia niin. – Uskon, että elämme nyt sota-aikoja lukuun ottamatta yhtä kansakuntamme vaikeinta aikaa. Emme ole perinteisessä mielessä sodassa tai sotatilassa, vaan käymme taistelua näkymätöntä ja tappavaa virusta vastaan.
***
Me ollaan sankareita kaikki, kun oikein silmiin katsotaan…laulaa J. Karjalainen meille kaikille tutussa laulussa. Keitä ovat sankarinaiset ja sankarimiehet nyt, kun pandemia jyllää ja elämme terveytemme vaarantavia poikkeuksellisia aikoja Suomessa, Euroopassa ja koko maailmassa?
Sankareita löytyy jokaisesta kodista ja jokaiselta työpaikalta. Varmasti jokainen venyy näinä päivinä oman elämänsä sankaritekoihin ja auttaa samalla yhteiskuntaa selviämään pandemiataistelussa.
Saamme päivittäin viranomaisten määräyksiä, kehotuksia ja ohjeita, kuinka meidän tulee suojautua taudilta ja toisaalta taas ehkäistä taudin leviämistä. Jokaisen velvollisuus on noudattaa määräyksiä ja ohjeita, jotka on annettu yhteiseksi parhaaksemme.
Valitettavasti kaikilla ei ole mahdollisuutta eristäytyä tai vetäytyä esimerkiksi tekemään etätyötä välttääksemme itse sairastumasta ja tartuttamasta vaarallista tautia.
Meillä ja maailmalla on suuri joukko eri ammateissa työskenteleviä kanssaihmisiä – perheenjäseniä, sukulaisia, läheisiä, naapureita ja muuten vaan tuttuja tai tuntemattomia, jotka joutuvat työskentelemään päivittäin erilaisissa yhteiskunnan kannalta välttämättömissä työtehtävissä – halusivatpa sitä tai eivät.
Näissä tehtävissä eristäytyminen tai etätyö ei ole vaihtoehto.
Näissä tehtävissä eristäytyminen tai etätyö ei ole vaihtoehto. Yhteiskunnan ydintoimintojen kuten esimerkiksi kansalliseen turvallisuuteen, terveyteen, hoivaan, puhtaanapitoon, elintarvikehuoltoon ja kuljetuksiin liittyvien tehtävien parissa työskentelevien ihmisten ainoa vaihtoehto on mennä töihin päivä toisensa jälkeen. He huolehtivat yhteiskunnan toiminnasta, jotta meidän kaikkien on mahdollisimman hyvä ja turvallista elää myös näinä vaikeina aikoina.
***
En mitenkään väheksy tai aliarvioi ainuttakaan ammattiryhmää tai kenenkään tekemää työtä. Tietenkään en. Silti on yksi ammattiryhmä, jonka henkilökohtaisesti haluan nostaa esille tässä tilanteessa.
Suomalaisen terveydenhuollon ja sairaanhoidon etulinjassa laajasti ja monissa eri tehtävissä työskentelevät torjuvat hetki hetkeltä, potilas potilaalta ja päivä toisensa jälkeen koronavirusta ja hoitavat jo sairastuneita. Tällä työllä he turvaavat meidän kaikkien muiden terveyttä.
Vaikka suomalainen terveydenhuolto on yksi maailman parhaista ja sen laadun tae ovat koulutetut ja motivoituneet ammattilaiset, näillä työpaikoilla on nyt jouduttu aivan poikkeuksellisen haasteen eteen ja venytään päivästä päivään äärirajoille.
Etulinjassa työtään tekevien kuormitukseen vaikuttaa myös esimerkiksi koronavirukselta suojautuminen, riittävä testaaminen sekä työn valtava määrä ja henkilöstön riittävyys. Sairauspoissaolojen lisääntyminen koronaviruksen vuoksi kuormittaa aivan erityisesti kriittisiä aloja. Monet myös pikakouluttautuvat nyt työnsä ohessa uuteen tehtävään, venyvät, joustavat ja paikkaavat. Kantavat näin vastuuta meidän kaikkien turvallisuudesta
Työntekijöillä on näissä oloissa täysin ymmärrettävä ja oikeutettu huoli paitsi omasta turvallisuudestaan ja jaksamisesta, myös läheistensä turvallisuudesta.
***
Kriisi tulee varmasti jättämään jälkensä tämän virussodan etulinjassa työskenteleviin. Meillä ei kuitenkaan ole varaa uhrata ammattilaistemme jaksamista koronalle, sillä sairaudet eivät koronaan lopu.
Kriisin keskellä emme saa jättää työntekijöitä yksin.
Kriisin keskellä emme saa jättää työntekijöitä yksin. Tarvitsemme nopeasti yhteiskunnalta ymmärrystä ja päättäjiltä tukea kriisin hallinnan kannalta välttämättömille aloille.
Työnantajalla on oma rooli ja velvollisuudet huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä sekä työn resurssoinnista.
Terveydenhuollon henkilökunta tarvitsee akuutin kriisin aikana tehostettua henkisen jaksamisen tukea. Luonteva kanava tälle on työterveyshuolto. Oma lukunsa on kriisin jälkeinen aika. Yhteiskunnan velvollisuus on varmistaa, että myös kriisin jälkihoidossa huomioidaan henkilöstön kriisin aikana kokema kuormitus ja että jokaisella on mahdollisuus saada apua voimakkaan stressin aiheuttamien oireiden purkuun.
Antti Palola,
STTK:n puheenjohtaja