Historia on osoittanut, että ihmiset hakevat kriisitilanteissa turvaa vahvoista johtajista, ja silloin pyritään myös kansakunnan yksimielisyyteen. Luottamus poliittiseen järjestelmään ja poliittiseen johtoon kasvaa.
Näin on käynyt myös koronakriisin aikana. Eri maiden kansalaiset ja myös me Suomessa olemme ryhmittyneet kansallisen hallituksen taa tukemaan valittua linjaa – riippumatta siitä, mikä se kussakin maassa on. Kansallisvaltioiden rooli korostuu kriisitilanteissa, koska ne ovat lähimpänä ratkaisemassa ihmisiä lähellä olevia ongelmia.
Kriisin myötä demokraattiset oikeudet ovat kaventuneet lähes kaikissa EU-maissa. Liikkumiseen, kokoontumiseen ja elinkeinon harjoittamiseen liittyvät rajoitukset ovat saaneet laajan hyväksynnän. Useissa maissa epidemiaan altistuneiden jäljittäminen teknologian mahdollistamilla sovelluksilla on myös hyväksytty, sillä valvonnalla on pyritty suojaamaan ihmisiä – eli turvaamaan terveyttä ja hoitoa sekä hillitsemään epidemian leviämistä.
On myös maita, kuten Puola ja Unkari, joissa vallassa oleva puolue ja presidentti ovat käyttäneet kriisin varjolla tilaisuutta hyväkseen kaventaakseen demokratiaa ja ihmisoikeuksia joko pysyvästi tai mahdollisimman pitkäaikaisesti. EU on jo pitkään ollut huolissaan näiden maiden demokratiasta ja oikeusvaltioperiaatteen toteutumisesta.
Kriisin jälkihoidossa emme saa tällä kertaa unohtaa ihmisiä, vaan vaalia toivoa ja luottamusta tulevaisuuteen sekä oikeudenmukaisiin ratkaisuihin.
Kaikille lienee tässä vaiheessa kevättä selvää, että koronakriisistä aiheutuu merkittäviä terveydellisiä, sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia. Niiden vaikutuksia hillitessään valtiot tulevat velkaantumaan ennennäkemättömän nopeasti. Kriisin kestoa emme tiedä, mutta sen aiheuttama epävarmuus ja pelot tulevat joka tapauksessa olemaan myrkkyä talouskehitykselle. Olemme tilanteessa, jossa EU ei ole historiansa aikana koskaan ollut. Ulko- ja sisärajat on pantu kiinni ja yhteinen talousalue on lähes lamaantunut.
Koronavirus sen enempää kuin sen aiheuttama talouskriisi eivät ole kenenkään syy. Kriisi ei ole seurausta huonosta taloudenpidosta eikä sitä pitäisi hoitaa talouden hevoskuurilla. Meidän tulee nyt kaikin keinoin pyrkiä välttämään virheitä, joita teimme Suomessa 90-luvun laman aikana ja Euroopassa finanssikriisin hoidossa.
Tällä kertaa on toimittava sosiaalisesti ja taloudellisesti oikeudenmukaisella tavalla, sillä julkisen talouden säästämisestä ja leikkaamisesta johtuva massatyöttömyys ja köyhyyden lisääntyminen ovat liian kallis lasku maksettavaksi. Kriisin jälkihoidossa emme saa tällä kertaa unohtaa ihmisiä, vaan vaalia toivoa ja luottamusta tulevaisuuteen sekä oikeudenmukaisiin ratkaisuihin. Nyt tarvitaan yhteisen arvopohjan vahvistamista sekä ekologisesti ja sosiaalisesti kestäviä investointeja työllisyyteen, osaamiseen, infrastruktuuriin ja tuotekehitykseen.
Yhdelläkään EU-maalla ei ole realistisia mahdollisuuksia selviytyä koronakriisistä yksin. Talous on aina ollut unionia koossa pitävä liima ja yhteistyön tiivistäminen on välttämätöntä nytkin. Jos jokainen jäsenmaa pyrkii ratkaisemaan kriisin omalta osaltaan itse parhaaksi katsomillaan toimilla, lasku tulee väistämättä veronmaksajien ja ennen kaikkea tulevien sukupolvien maksettavaksi.
Kansainvälisen yhteistyön tiivistäminen on ainoa keino lieventää koronaviruksen aiheuttaman talouskriisin vaikutuksia.
Kansainvälisen yhteistyön tiivistäminen on ainoa keino lieventää koronaviruksen aiheuttaman talouskriisin vaikutuksia. Suomi voi pohjoismaisena hyvinvointivaltiona ja viennistä riippuvaisena avoimena taloutena toimia ratkaisua hakevana sillanrakentajana.
Euroopan unionin ja euroryhmän jäsenyys voivat antaa Suomelle sitä liikkumavaraa, jota meillä ei 90-luvun lamassa ollut. Markkinoiden luottamus Suomen lainanhoitokykyyn on edelleen korkealla tasolla, mutta pysyy siellä vain, jos koko Eurooppa löytää yhteisen ratkaisun kriisistä ulos. Meillä ei ole varaa haurastuttaa eurooppalaista talousaluetta etelän ja pohjoisen välisellä kahtiajaolla.
Politiikka on yhteisten ratkaisujen etsimistä ja luomista, arvovalintoja. Talouspolitiikan säännöt ovat ihmisten keksimiä ja ihmiset voivat niitä myös muuttaa, kun perinteiset ongelmanratkaisukeinot eivät päde. Eurooppa on yksi maailman rikkaimmista ja vaikutusvaltaisista alueista, jonka tukeen ja kyvykkyyteen luottavat myös monet muut maailman maat.
Ratkaisumalleja riittää. Euroja voidaan lapioida ja hätäkolikoita painaa. Velkoja voidaan alaskirjata, muuttaa ikuisiksi, mitätöidä ja antaa anteeksi. Tärkeintä on, että kriisin jälkeen pystymme kollektiivisesti seisomaan tehtyjen päätösten takana ja toteamaan, että ne olivat välttämättömiä, oikeudenmukaisia, yhdenvertaisia ja ihmisten hyvinvointia tukevia sekä demokratiaa ja ihmisoikeuksia kunnioittavia.
Nyt ei ole oikea aika käpertyä Impivaaraan, vaikka eristyksissä elämmekin. Sitä voi itse kukin halutessaan jatkaa, kun kriisi on ohi.
Antti Palola
Kirjoittaja on STTK:n puheenjohtaja
***
Koronakriisin ratkaisuun tarvitaan Euroopassa yhteinen tahto
EU-komissio julkaisi tiekartan koronarajoitusten poistamiseen