Hallitus hyväksyi eilisessä istunnossaan päivitetyn strategian ja toimenpideohjelman harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjumiseksi. Ne ovat jatkoa edellisille, vuonna 2016 aloitetuille toimenpiteille.
Jos jaksoit lukea näin pitkälle, saatat jatkossa joutua tukahduttamaan haukotuksen. Harmaan talouden torjunta ei useinkaan saavuta klikkiotsikoita ja koronakevään jälkeen se on julkisuuden näkökulmasta vain yksi hanke valtioneuvoston puuduttavan pitkässä luettelossa. Harmaan talouden torjunta on kuitenkin juuri nyt ajankohtaisempaa kuin koskaan, sillä joudumme yhteiskuntana arvioimaan kriisin rahoitusta ja valtion velkaantumisen tahtia. Joudumme pohtimaan, kuka tämän kaiken maksaa, vai pitääkö meidän luopua jostain. Siksi aivan jokaisen pitäisi kiinnostua harmaasta taloudesta.
Laskelmien mukaan EU-maat menettävät erilaisen verovälttelyn vuoksi verotuloissa yli 800 miljardia euroa. Suomen osuus tästä on noin kymmenen miljardia. Harmaan talouden töissä työskentelee EU:n alueella arviolta 300 miljoonaa ihmistä. Nämä ovat siis vain arvioita. Todellisia lukuja ei tiedä kukaan. Siksi se on harmaata taloutta.
STTK on verolinjauksissaan lähtenyt siitä, että hyvinvointivaltion kestävä rahoitus edellyttää vahvaa veropohjaa. Julkisessa keskustelussa Suomen veroastetta pidetään usein korkeana. Veroilla rahoitetaan kuitenkin hyvinvointivaltion palvelut, joista harva meistä on valmis tinkimään. Kokonaisveroaste on mahdollista säilyttää maltillisena, kun veropohja pysyy mahdollisimman tiiviinä. Harmaa talous ja talousrikollisuus nakertavat sitä.
Tästä syytä jokaisen vastuullisen kansalaisen, työntekijän, yrityksen ja toimijan tulisi olla kiinnostunut harmaan talouden torjunnasta ja toimia aktiivisesti itsekin. Jokainen voi vaikuttaa yleiseen asenneilmapiiriin ja vahvistaa yritysten tervettä kilpailuympäristöä sekä reiluja työmarkkinoita vähintään omalla esimerkillään.
Harmaa talous ja talousrikollisuus eivät ole mystisiä ja etäisiä, vain poliisin ja viranomaisen tontille kuuluvia asioita. Ne ovat läsnä jokapäiväisissä elämässä ja arkisissa valinnoissamme. Äärimmillään ne ovat ihmiskauppaa, hyväksikäyttöä, veronkiertoa ja korruptiota. Arkisimmillaan ohi kassan ostettuja lounaita, käteen maksettuja korvauksia, pimeitä kotisiivouksia ja remontteja tai kuluttajalle myytyjä väärennettyjä tuotteita. Myös koko ajan lisääntyvät identiteettivarkaudet ja niiden avulla tehdyt rikokset luetaan osaksi harmaata taloutta.
Valtioneuvoston hyväksymä harmaan talouden torjunnan toimenpideohjelma pitää sisällään paljon hyviä ja konkreettisia toimia. Esimerkiksi rakennusalalla käytössä olevaa ulkomaalaisen työvoiman veronumeron käyttöä laajennetaan tlakoille ja matkailu- sekä ravintola-alalla sen käyttöönottoa selvitetään. Ulkomaisille yrityksille tulee kirjanpitovelvollisuus, jos niillä on toimipaikka Suomessa. Samoin parannetaan viranomaisten mahdollisuuksia ja resursseja tehdä tiedonvaihtoa, analyysiä, valvontaa sekä edistetään esimerkiksi tekoälyn hyödyntämistä tutkinnassa. Liikennealan harmaata taloutta pyritään kitkemään esimerkiksi arvioimalla taksisääntelyä toiminnan turvallisuuden, hinnoittelun läpinäkyvyyden ja palvelujen saatavuuden kannalta.
Harmaan talouden torjuntaa tukee vuonna 2019 EU:ssa voimaan tullut Ilmoittajan suoja -direktiivi (whistle blower). Se pyrkii turvaamaan väärinkäytöksiä paljastavien työntekijöiden aseman eli samalla aktivoimaan aivan tavallisten työpaikkojen tavallisia työntekijöitä harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaan. Esimerkiksi taloushallinnon ammattilaisilla ja finanssialan henkilöstöllä sekä laajemmin kaikilla työntekijöillä voi olla avainrooli viranomaistoiminnan ja valvonnan tukena harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnassa. Direktiivin implementointi osaksi Suomen lainsäädäntöä on parhaillaan käynnissä.
Taina Vallander
Kirjoittaja on STTK:n johtaja.
Lisätietoja:
Hallitus torjuu harmaata taloutta laajalla toimenpideohjelmalla
sekä
www.vero.fi/harmaa-talous-rikollisuus