Oppivelvollisuuden pidentämisessä on kyse historiallisesta koulutuksen rakenteita muuttavasta uudistuksesta, sillä Suomessa otettiin käyttöön yleinen oppivelvollisuus vuonna 1921 eli lähes sata vuotta sitten. Oppivelvollisuutta ollaan nyt pidentämässä 18 ikävuoteen. Uudistuksen tavoitteena on nostaa koulutus- ja osaamistasoa, kaventaa eroja oppimistuloksissa ja parantaa koulutuksellista tasa-arvoa. Hallituksen esitystä koskevien lausuntojen jättöaika päättyi 15.6.
Oppivelvollisuuden pidentäminen ja sen yhteydessä toteutettava toisen asteen maksuton koulutus parantavat koulutuksellista tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Uudistuksen myötä nuorilla on mahdollisuus tehdä koulutusta koskevia valintoja perheen varallisuudesta riippumatta. Toisen asteen koulutuksen oppimateriaalit, työvälineet ja koulumatkat ovat tulossa kaikille oppivelvollisille maksuttomiksi. Vaikka itse koulutus on tälläkin hetkellä maksutonta, oppikirjoihin, tietokoneisiin ja muihin opiskelussa tarvittaviin välineisiin on lukiolaisilla uponnut noin 2 500 euroa ja ammatillisen koulutuksen opiskelijoillakin koulutusalasta riippuen useista sadoista yli tuhanteen euroon.
Uudistuksella on arvioitu olevan positiivisia työllisyysvaikutuksia. Vaikutukset työllisyyteen ovat sitä suurempia, mitä useampi suorittaa jatkossa toisen asteen tutkinnon. Perusasteen varassa olevien työllisyysaste on 26 prosenttiyksikköä matalampi kuin toisen asteen suorittaneilla. STTK:ssa on arvioitu, että jos kaikki tulevat ikäluokat suorittaisivat vähintään toisen asteen tutkinnon, voisi työllisyysaste parantua jopa 4 prosenttiyksiköllä.
On myös ennakoitavissa, että pelkän perusasteen varassa olevien työllisyys heikkenee tulevaisuudessa. Opetushallituksen luotsaama osaamisen ennakointifoorumi on julkaissut koulutuksen määrällisiä tarpeita koskevan ennakoinnin tuloksia. Raportin mukaan selvästi alle viisi prosenttia työpaikoista tulee olemaan sellaisia, joissa ei tarvita perusastetta korkeampaa osaamista. Työelämän osaamisvaatimukset kasvavat, ja yhä useammassa työpaikassa tarvitaan korkeakoulutasoista osaamista.
Koulutuspolitiikassa tarvitaan yhtä aikaa pitkän ja lyhyen aikavälin toimia, joilla varmistetaan nuorten kiinnittyminen yhteiskuntaan ja työelämään sekä luodaan pohja kestävälle työllisyydelle. Oppivelvollisuuden pidentämisen voi nähdä myös suunnan muutoksena, jossa rakenteelliset uudistukset ovat tulleet koulutuspolitiikan keinovalikoimaan. Tämä näyttää olevan myös uudistuksen kipukohta. Uudistuksen vastustajien pääargumentin voisi kiteyttää niin, että koulutuksessa rajallisia resursseja ei tule käyttää kaikkien hyväksi, vaan resurssit tulisi kohdentaa niitä eniten tarvitseville.
Uudistuksen kannattajia, vastustajia ja kaikkia muitakin asiaa seuraavia muistuttaisin siitä, että oppivelvollisuusuudistuksen hyötyjiä ovat sen kohteena olevat nuoret. Kehittämistarve ei tähän lopu, ja hallituksen käynnistämät ohjelmat opinto-ohjauksen kehittämiseksi sekä opetuksen laadun ja tasa-arvon edistämiseksi eri koulutusasteilla ovat merkittäviä oppivelvollisuusuudistuksen tavoitteiden saavuttamisessa.
Riina Nousiainen
STTK:n koulutuspolitiikan asiantuntija