Poikien syrjäytyminen alkaa peruskoulussa

Sukupuolten tasa-arvon tavoitteluun kuuluu se, että sukupuoleen liittyvistä stereotyyppisistä puhetavoista pyritään eroon. Ne voivat tuntua harmittomilta, mutta todellisuudessa niillä voi olla syvällekäyviä haitallisia seurauksia. Yksi esimerkki koskee koululaisia: ”Pojat ovat rasavillejä. Heitä kiinnostavat muut asiat kuin koulu. Tytöt lukevat kokeisiin ja pärjäävät niissä.”

Poikien huonot numerot eivät ole kuitenkaan harmiton ilmiö. Erot koulumenestyksessä ovat johtamassa yhä syveneviin vääristymiin, joilla on pitkälle meneviä yhteiskunnallisia seurauksia.

Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen tutkimuksen mukaan ensimmäisen koululuokan alkaessa tyttöjen ja poikien osaamisessa ei ole suuria eroja. Jotain kuitenkin tapahtuu peruskoulun aikana. Esimerkiksi vuonna 1997 syntyneistä tytöistä peräti viidennes sai peruskoulusta huipputodistuksen, eli päästötodistuksen keskiarvo oli yhdeksän ja kymmenen väliltä. Pojista samaan ylsi vain 8,5 prosenttia. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että suurempi osa tytöistä pääsee toivelukioonsa, joissa myös yo-tulokset ovat yleensä parhaita.

Pojista useampi jättää väliin lukion tai lukioon mennessään joutuu tyytymään muuhun kuin ensisijaiseen valintaansa. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun “korkean kynnyksen lukioissa” useampi kuin neljä viidestä uudesta opiskelijasta on tyttö.

Nuoret miehet ovat selvästi yliedustettuina kouluttamattomien ja pitkäaikaistyöttömien joukossa.

Viime vuonna 59 prosenttia kaikista uusista lukiolaisista oli tyttöjä. Sama prosenttiluku oli myös yliopistojen kanditutkinnon aloittamisessa. Toisin sanoen tyttöjen ja poikien mahdollisuudet lukio- ja yliopistokoulutukseen ovat erittäin epätasa-arvoiset. Tasa-arvon näkökulmasta ei ole mitään luonnollisia perusteluja sille, että koulumenestyksessä ja kouluttautumisessa on näin suuret sukupuolten väliset erot.

Koulumenestyksen erot heijastuvat monella tavalla heikommin pärjäävien miesten elämään. Nuoret miehet ovat selvästi yliedustettuina kouluttamattomien ja pitkäaikaistyöttömien joukossa. Nuoret miehet ovat nuoria naisia useammin myös ylivelkaantuneita ja heillä on enemmän päihdeongelmia. Nuoret miehet saavat työkyvyttömyyteen liittyvää kuntoutusrahaa naisia useammin, mutta nuoret naiset saavat kuntoutuspsykoterapiaa peräti viisi kertaa useammin kuin nuoret miehet.

Pojilla on paljon enemmän kielteisiä koulukokemuksia ja koulussa saatuja epäonnistumisen kokemuksia kuin tytöillä, mutta asialle ei ole tehty juuri mitään. Lisäksi on otettava huomioon vain poikia koskeva asevelvollisuus, joka hidastaa ja vaikeuttaa poikien opiskeluiden aloittamista.

Pojat eivät pääse muuttamaan opiskelupaikan perässä yhtä usein kuin tytöt. Nuoret eivät tapaa, muodosta pareja ja saa lapsia.

Nuorten miesten syrjäytymisen seuraukset heikentävät myös nuorten naisten mahdollisuuksia. Vuonna 2018 Suomen 311 kunnasta vain 20:ssä oli enemmän 16–24-vuotiaita tyttöjä kuin poikia. Näiden kuntien joukossa oli maan neljä tärkeintä opiskelukaupunkia: Helsinki, Tampere, Turku ja Jyväskylä. Syy on yksinkertainen: pojat eivät pääse muuttamaan opiskelupaikan perässä yhtä usein kuin tytöt. Nuoret eivät tapaa, muodosta pareja ja saa lapsia.

Paremmasta opiskelumenestyksestä – ja asevelvollisuudesta – huolimatta naiset ovat historiallisista syistä miehiä monin tavoin heikommassa asemassa työmarkkinoilla. Tämä näkyy selvimmin suurten yritysten johtopaikoilla sekä perinteisesti miesvaltaisten alojen – kuten asevoimien ja kirkkojen – johtopaikoilla.

Keskustelussa poikien heikosta koulumenestyksestä voi kuulla revanssihenkisen vastaväitteen siitä, ettei kehitykseen ole syytä puuttua ennen kuin naiset ovat saavuttaneet miehet kaikilla tavoitelluilla tasa-arvon alueilla. Väitteen tausta voi olla ymmärrettävä, mutta ei kovin hedelmällinen.

Ottavatko peruskoulun opetusohjelma ja sitä toteuttavat opettajat riittävällä tavalla huomioon tyttöjen ja poikien biologisten kehitysasteiden erot?

Jonkun mielestä tytöt pärjäävät geneettisten ominaisuuksien vuoksi koulussa ja myöhemmin elämässä paremmin kuin pojat. Tällöin tasa-arvoajatus kääntyy päälaelleen. Vuosisatojen ajan naisten alistaminen on perustunut naisten ja miesten synnynnäisten ominaisuuksien korostamiseen. Jos koulumenestys liitetään suoraan sukupuoleen, siitä kärsivät myös ne tytöt, jotka eivät menesty hyvin peruskoulussa. Lisäksi on otettava huomioon, etteivät nyt peruskoulua käyvät pojat ole mitenkään vastuussa edellisten sukupolvien miesten sovinismista.

Tärkeä syy tyttöjen parempaan peruskoulumenestykseen lienee se, että keskimäärin tytöt ovat tuossa ikävaiheessa ahkerampia. Ketään ei pidä syyllistää ahkeruudesta. Sen sijaan on syytä kysyä, miten innostaa poikia ahkeroimaan jo peruskoulussa. Ottavatko peruskoulun opetusohjelma ja sitä toteuttavat opettajat riittävällä tavalla huomioon tyttöjen ja poikien biologisten kehitysasteiden erot?

Heikki Hiilamo
Kirjoittaja on professori Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa.