Koronapandemian kurimus on höllentänyt niin EU:n kuin Suomenkin rahahanoja. EU-rahan vastikkeeksi komissio edellyttää jäsenmailta toimia, joista vähintään 37 prosenttia on ilmastokestäviä. Saako ilmasto ansaitsemansa huomion valtioiden toimenpiteissä? Tätä monet meistä odottavat, sillä onhan Pariisin ilmastosopimuksestakin ja valtioiden hienoista sitoumuksista jo viisi vuotta.
Ilmastosopimuksen syntymäpäiviä vietettiin 12. joulukuuta. Tilaisuus pohjusti ensi marraskuussa Glasgow’ssa pidettävää konferenssia (COP26). Synttäreiden tuloksia voi pitää ilahduttavina. Viisi vuotta sitten hiilineutraalisuuteen pyrkivät vain Norja ja Costa Rica. Nyt ilmastotavoitteitaan kiristäneitä maita on lähes 130, ja ne vastaavat 70 prosenttia maailman päästöistä. Lisäksi päästövähennyksiin ovat sitoutuneet yli 800 kaupunkia ja sata aluetta. Kehitystä on vauhdittanut se, että uusiutuvan energian hinta on laskenut, ja sijoittajat ovat vetäytyneet fossiilikohteista.
Nyt ilmastotavoitteitaan kiristäneitä maita on lähes 130, ja ne vastaavat 70 prosenttia maailman päästöistä.
Jos viime kuukausina esitettyihin hiilineutraalisuustavoitteisiin oikeasti päästään, ilmaston kuumeneminen jäisi noin 2,6 asteeseen. Suomi on hyvän esimerkin maa. Täytämme hyvin EU:n päästöjen kiristämistavoitteen vuodelle 2030 (- 55% sisältäen nielut), sillä Suomi on ilmoittanut olevansa hiilineutraali jo vuonna 2035 ja tavoittelevansa vuoteen 2050 mennessä 85-90 prosentin päästövähennyksiä ja hiilinegatiivista kehitystä.
Valitettavasti kuitenkaan Pariisin sopimuksen jälkeen valtioiden tuet fossiilinenergiaa käyttävälle teollisuudelle eivät juuri vähentyneet. YK:n pääsihteeri Antonio Guterres kritisoi juhlapuheessaan maailman valtioita siitä, että koronaelvytyspaketeilla ei tueta riittävästi kestävää kasvua. Nyt G20-maat ovat käyttämässä elvytys- ja tukipaketeissaan 50 prosenttia enemmän varoja sektoreille, jotka liittyvät fossiilisten polttoaineiden tuotantoon ja käyttöön kuin vähähiiliseen energiaan.
Elvytystoimien vaikutus ilmasto-ongelmiin pieni
Hallituksen elvytysselonteko on annettu eduskunnalle. Yleiskommenttina voi sanoa, että jos tavoitteiden takana on lähinnä kasvustrategia ja kestämätön luonnonvarojen käyttö, ehdotetut toimet eivät johda kestävään kasvuun tai vihreän teknologian läpimurtoihin. Ehdotuksissa korostuvat – sinällään ymmärrettävästi – lähinnä talouden elvytys ja tukitoimet, jotta päästäisiin tilaan ennen pandemiaa.
Selonteossa mainitaan oikeudenmukaisen siirtymän rahaston (JTF) käyttö, joka olisikin tarkoituksenmukaista erityisesti työssä olevien uudelleenkoulutukseen ja osaamisen päivitykseen. Kuitenkin toimenpiteissä mainitaan pelkästään turvealan siirtymän tukeminen. JTF on muita rahastoja täydentävä väline, joten toivottavasti tämä merkitsee vasta alkua laajemmalle eri rahastojen käytölle (esimerkiksi Sosiaalirahasto ESR ja aluekehitysrahasto AKR) työntekijöiden oikeudenmukaiseen siirtymään. Tukea tarvittaisiin erityisesti prosessiteollisuuden uudistumiseen. Esimerkiksi kiertotalouden osaamisen viemisellä työelämään lisättäisiin työelämän muutoksien tarvitsemaa joustavuutta ja vauhditettaisiin siirtymää kiertotalouteen tehokkaasti.
Muutoksen toteuttamisen nopeuteen vaikuttaa suoraan se, onko teollisuudella riittävästi osaavaa työvoimaa ja kykenevätkö työntekijät päivittämään jatkuvasti omaa osaamistaan.
Teollisuuden päästöjen saaminen hallituksen esittämälle tavoiteuralle voidaan toteuttaa osin nykyisten toimialakohtaisten tiekarttojen mukaisesti, mutta tähän tarvitaan myös hallituksen ohjausvälineiden viisasta käyttöä, kuten esimerkiksi verotusjärjestelmän muutoksia. Muutoksen toteuttamisen nopeuteen vaikuttaa suoraan se, onko teollisuudella riittävästi osaavaa työvoimaa ja kykenevätkö työntekijät päivittämään jatkuvasti omaa osaamistaan. Pelkät sektoreiden omat suunnitelmat eivät siis riitä. Tutkimusyksikkö Bios on kritisoinut tiekarttoja liian optimistisiksi, sillä niistä puuttuvat kokonaan vaihtoehtoiset polut. Lisäksi isot teollisuuden toimialat metsä, kemia ja energia pohjaavat suunnitelmansa saman puubiomassan isoon lisäämiseen, mikä on ilmastonielujen kasvattamistarpeen ja biodiversiteettitavoitteiden näkökulmasta epätodennäköistä. Työntekijäpuolta ei otettu mukaan näiden tiekarttojen laadintaan, joten niistä puuttuvat työllisyys- ja osaamistarvearviot.
Toimittaessa Pariisin ilmastosopimuksen mukaan maailman yhteenlasketut päästöt olisivat pienentyneet yli seitsemän prosenttia joka vuosi jo vuodesta 2016 alkaen. Sen sijaan ne ovat kasvaneet ja ennätyksiä rikotaan vuosittain. Pandemia aiheuttaa pienen notkahduksen päästöissä hetkellisesti, tosin pakosta ja kovilla inhimillisillä ja taloudellisilla kustannuksilla. Päästöt siirtyvät pian kovalle kasvukäyrälle, mikäli esimerkiksi öljy-yhtiöiden ja lentoyhtiöiden ’business as usual’ strategiat pääsevät taas vauhtiin. Tämä ei olisi kansalaisten eikä maapallon etu.
Leila Kurki
Asiantuntija, työelämä ja innovaatiot
STTK