Uudenlainen epävarmuus muutti elämää ja arkea päättyvän vuoden aikana. Tulevaisuuden ennakointi on vaikeutunut. Emme tiedä, miten yhteiskunta tai talous pelastuu. Silti on toimittava ja arvioitava erilaisten näkymien todennäköisyyksiä. Valtioiden toimintatavat eroavat toisistaan, eikä kukaan ole vielä voittanut koronataistelua.
Olemme vuosikymmenet puhuneet muuttuvasta työstä. Kukaan ei voinut aavistaa, että keväällä 2020 puolet suomalaisista työtekijöistä siirtyi osittain tai kokonaan etätyöhön. Otimme sähköiset toimintavälineet käyttöön muutamassa viikossa.
Lisääntynyt etätyö ja digiloikka jättävät pysyvät jäljet. Työelämä tulee muuttumaan pysyvästi. Sillä on laajat yhteiskunnalliset vaikutukset. Työn ja vapaa-ajan raja häviää. Etätyön pelisäännöt ja sopimukset tulevat tarkentumaan, kun jonain päivänä siirrymme koronakriisin akuutin vaiheen jälkeiseen aikaan.
Monilla aloilla työn loppuminen oli dramaattista. Matkailualan ja tapahtumajärjestäjien lisäksi moni muukin ala menetti työtilauksensa.
Kansainvälisessä vertailussa olemme selviytyjiä tällä hetkellä. Tulevaisuus näyttää, kuinka vientiteollisuutemme selviytyy maailmassa, jossa kauppakumppaniemme yhteiskunnalliset tilanteet ja selviytyminen koronataistelussa vaikuttavat myös meihin.
Tulevaisuuden kannalta on ratkaisevaa, kuinka opimme elämään ja tekemään työtä, vaikka valtion, kuntien, yritysten ja yksityisten henkilöiden taloutta on vaikea ennustaa. Valtiovarainministeri Matti Vanhanen on toistuvasti todennut, että epidemian hoito on lyhyellä tähtäimellä tärkeintä talouspolitiikkaa.
Epävarmuus työn jatkumisesta ja toimeentulosta horjuttaa rankasti perusturvallisuutta. Sillä on myös laajat yhteiskunnalliset vaikutukset.
Koronakriisin jälkihoitoa tullaan tekemään pitkään ja monilla tasoilla. Taloudelliset huolet horjuttavat yksilöiden ja perheiden hyvinvointia kokonaisvaltaisesti. Jälkihoidossa myös ammattiyhdistysliikkeellä tulee olemaan roolinsa. Uuden työn löytyminen, alan vaihtaminen ja uudelleen kouluttautuminen ovat monen nyt työnsä menettäneen jäsenen mietteissä. Puolustamme jäsentemme etua sekä oikeutta työhön ja toimeentuloon tämänkin muutoksen keskellä.
Sosiaali- ja terveydenhuollossa työ ei ole vähentynyt. Se on muuttunut. Työntekijöiden tasolla se on tarkoittanut nopeita siirtoja uusiin tehtäviin. Vähemmän kiireellisistä tehtävistä työvoimaa on siirretty koronapotilaiden hoitoon ja testaukseen.
Valtakunnallisen maskikeskustelun velloessa kotihoidossa ja palveluasumisessa otettiin käyttöön maskit ja monet muut rajoitukset. Ne jatkuvat edelleen. Kun ruokakaupassa tuskailen maskin hankaluutta, muistutan itseäni kotihoidon lähihoitajista, jotka päivittäin suihkuttavat vanhuksia kerrostaloasuntojen huonosti ilmastoiduissa kylpyhuoneissa. Fyysisessä työssä maskin läpi on raskas hengittää.
Olemme lopulta päässeet riittävään yhteisymmärrykseen maskiasiassa. Kuukausia vellonut keskustelu on esimerkki siitä, että ratkomme uudenlaista ongelmaa, eikä kaikkia vastauksia ole heti valmiina. Se on hyväksyttävä. Keväällä turhaksi julistettu kangasmaski on nyt arkiasuste ja vastuullisuuden symboli.
Olemme toimineet järjestäytyneen yhteiskunnan tavoin ja saaneet epidemian hoidon toimimaan. Tilanteen pitkittyessä epävarmuus sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa on kestämätön. Epidemiatilanteen vaikeutuminen ja sen myötä työntekijän oikeuksien rajoittaminen on suuri edunvalvonnallinen haaste valtakunnan tasolla ja paikallisesti.
Kummallisen vuoden päättyessä valmistaudumme joulun viettoon. Tulevien viikkojen toimintamme ratkaisee sen, minkälaisten rajoitusten kanssa elämme alkavan vuoden ja kevään 2021.
Toiveikkaissa tunnelmissa tähyän vuoteen 2021 ja toivotan joulurauhaa.
Kirsi Lehtimäki
STTK:n edustajiston puheenjohtaja