Hallitus päätti syksyn budjettiriihessä selvittää Ruotsin Samhall-mallin mukaisen valtionyhtiön tai valtion liikelaitoksen perustamista osatyökykyisten ja vammaisten työllistämiseksi. Selvityshenkilö, Tullin pääjohtaja Hannu Mäkinen esitteli selvityksen 9.2, ja siinä hän esittää uuden liiketoimintaa harjoittavan toimijan luomista Suomeen. Tavoitteena on osatyökykyisille työsuhteinen työ, johon samalla yhdistyisivät työnhakijan työkyvyn edellyttämät tukipalvelut.
Konkreettisille toimenpiteille osatyökykyisten työllistämiseksi on Suomessa tilaus. Meillä on 600 000 työikäistä, joilla on pitkäaikaissairaus, vamma tai muu työntekoa vaikeuttava haitta. Tilastollisesti myös lähes kenestä tahansa nyt työtätekevästä voi eri syistä tulla osatyökykyinen joko pysyvästi tai joksikin aikaa. Asia siis koskee koko työikäistä väestöämme. On myös väestömme ikärakenteen puolesta olennaista, että suurempi osa tästä työvoimapotentiaalista saadaan käyttöön.
Tilastollisesti myös lähes kenestä tahansa nyt työtätekevästä voi eri syistä tulla osatyökykyinen joko pysyvästi tai joksikin aikaa.
Työministeri Tuula Haatainen sanoi selvityksen julkistamistilaisuudessa osuvasti, että Suomen työmarkkinoilla on asennevamma. Tämä pitää monellakin tapaa paikkansa.
Ensinnäkin ajattelemme työstä edelleen liian digotomisesti: joko olemme sataprosenttisesti työmarkkinoiden käytettävissä tai sitten kokonaan niiden ulkopuolella. Toisekseen osatyökykyisyyteen liittyy paljon turhia ennakkoluuloja. Tätä kuvastaa se, että vielä pari vuotta sitten käytimme termiä ”vajaatyökykyinen”. Työnantajat voivat pitää osatyökykyistä riskinä tai ajatella, että työllistäminen vaatii liikaa mukautusta tai ohjausta. Näihin kaikkiin on jo nyt olemassa työnantajalle maksuttomia tukipalveluita. Tarvitsemme siis lisää joustavuutta ajatteluumme työn järjestämisestä myös osatyökykyisille – miksi ei kaikille muillekin työntekijöille. Ja tietenkin tietoa tukipalveluista.
Mallia kohtaan on esitetty jo paljon duubioita ja kritiikkiä, joita toki on valmistelussa ja mallia toteutettaessa syytä kuunnella herkällä korvalla. Jos malli ei rakennu kaikkia osapuolia sitouttavasti, vaarana on, että siitä muodostuu vain ylimääräinen byrokraattinen välimarkkinatoimija, joka ei työllistä sen enempää tai laadukkaammin osatyökykyisiä kuin nytkään.
Tarvitsemme siis lisää joustavuutta ajatteluumme työn järjestämisestä myös osatyökykyisille – miksi ei kaikille muillekin työntekijöille.
Valmistelussa on myös katsottava ketteriä malleja Ruotsia pidemmälle, esimerkiksi Britanniaan tai Yhdysvaltoihin. Jälkimmäisessä on toki varsin erilainen sosiaaliturva, mutta osatyökykyisten työllistämisessä siellä on erittäin toimivia malleja. Suomen mallissa on myös huolehdittava koordinaatiosta muihin kehittämishankkeisiin, kuten kuntakokeiluihin ja tulevaan sosiaaliturvauudistukseen.
STTK seuraa asiasta käytävää keskustelua ja valmistelua. Olennaista on, että vihdoin saadaan konkreettisia välineitä osatyökykyisten työllistämiseen. Ihmisoikeuksien, yksilöiden elämänlaadun ja yhdenvertaisten mahdollisuuksien sekä tulevan työntekijäpulan vuoksi tämä on erittäin tärkeä työelämäkysymys. On enemmän kuin toivottavaa, että kaikki haluavat viedä juhlapuheensa vihdoin käytännön tasolle.
Lopuksi on varmaan reilua tuoda esiin, että en ole tässä asiassa aivan jäävi. Yksi lapsistani on kehitysvammainen. Harras toiveeni on, että hänellä on tulevaisuudessa mahdollisuuksia niin itsenäiseen ja omannäköiseen elämään kuin mahdollista. Toivon, että hänellä on mielekäs työ ja työyhteisö, jossa hänen tärkein panoksensa ei ole poseerata satunnaisessa pätkätyösuhteessa asiakaslehteen työnantajan hyväntekeväisyyden ilmaisuna.
Elena Gorschkow
Kirjoittaja on STTK:n yhteiskuntavaikuttamisen päällikkö
| 7.3.2018