Talouskriisit jättävät pysyviä jälkiä. Tästä on suomalaisilla kokemusta etenkin 1990-luvun lamasta, jonka jälkeen työttömyysaste ei koskaan palautunut kriisiä edeltävälle tasolle. Koronakriisissä on aktiivisesti käytetty finanssipolitiikkaa ja elvytetty etenkin erilaisin tukitoimin. Elvytyksen ansiosta rakenteellinen työllisyys jää pysyvästi noin 22 – 30 000 henkilöä korkeammalle tasolle kuin ilman elvytystä.
Taloustieteessä kriisien pitkäkestoisia vaikutuksia kuvataan hystereesillä eli polkuriippuvuudella. Sen ideaa on kuvattu alla olevassa kuviossa.
Talouskasvu perinteisen ja hystereesinäkemyksen mukaan
Lähde: Tervala (2020)
Perinteisesti taloustieteessä ajateltiin suhdannevaihteluiden olevan erotettavissa rakenteellisesta kasvu-urasta. Suhdannevaihtelut ovat ikään kuin kohinaa pidemmän aikavälin kasvutrendin ympärillä. Tulkinnan mukaan talouskasvu on voimakkaampaa kriisien jälkeen, joten kriiseissä menetetty tuotanto saadaan aina kurottua umpeen.
Sittemmin taloustieteessä on vahvistunut hystereesinäkemys. Siinä lähtökohta on, että kriiseissä menetettyä tuotantoa ei saada kurottua umpeen, vaan tuotannon taso jää pysyvästi alhaisemmaksi. Huomionarvoista on kuitenkin se, että kasvuvauhti (kuviossa kasvu-uran kulmakerroin) kriisin jälkeen voi olla sama kuin perinteisessäkin suhdanneteoriassa.
Lähde: Tervala (2020)
Yllä olevan kuvion perusteella havaittu kehitys Suomen osalta näyttää olevan hyvin linjassa hystereesinäkemyksen kanssa. Talouden kasvuvauhti palautui 1990-luvun laman jälkeen yhtä nopeaksi kuin ennen kriisiä, mutta tuotannon taso jäi pysyvästi alemmaksi. Sama tapahtui globaalin finanssikriisin jälkeen sillä erolla, että myös kasvuvauhti jäi aiempaa hitaammaksi. Juuri tähän havaintoon nojaa kansainvälinen keskustelu sekulaarista stagnaatiosta.
Perinteisen näkemyksen mukaan elvytys talouskriiseissä ei ole kovin tärkeää, koska sillä on lähinnä vaikutuksia lyhyellä, mutta ei pitkällä aikavälillä. Hystereesinäkemyksen mukaan elvytys on todella tärkeää taantumissa ja kriiseissä, jotta tuotannon pysyviltä menetyksiltä vältytään tai ainakin ne voidaan minimoida.
Hystereesilaskelman lähtökohdat poikkeavat perinteisestä näkemyksestä
Valtiovarainministeriö ja monet muut ennustelaitokset nojaavat edelleen vahvasti perinteiseen näkemykseen. Valtiovarainministeriö ennustaa edelleen noin prosentin vuosittaista potentiaalisen tuotannon kasvu-uraa eli samaa kuin ennen koronakriisiä. Toisin sanoen: koronapandemian ei oleteta vaikuttavan juuri mitenkään kasvu-uraan.
Valtiovarainministeriön ennusteen mukaan koronakriisin päätösperäiset toimet olivat viime vuonna noin seitsemän miljardia euroa, ja lisäksi hallitus oli aiemmin päättänyt noin kahden miljardin euron toimista. Yhteensä päätösperäisiä toimia on viime vuonna tehty noin yhdeksän miljardin euron edestä. Ennen koronakriisiä valtiovarainministeriö arvioi finanssipoliittisten toimien kasvattavan viime vuoden BKT:tä 0,6 – 0,7 prosenttia.
Lasken ensin, kuinka kasvu-uran kehitys poikkeaisi hystereesinäkemystä soveltaen. Perustan laskelmani dosentti Juha Tervalan eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle antamaan lausuntoon ja sen sisältämiin arvioihin.
Hystereesiasteena käytän 30 prosenttia (euroalueella keskimäärin) ja 40 prosenttia (koko aineistossa keskimäärin). Tämä tarkoittaa, että edellisen vuoden tuotantokuilu alentaa 30 – 40 prosenttisesti kuluvan vuoden potentiaalisen tuotannon kehitystä (eli kasvu-uraa yllä olevissa kuvioissa). Toisin sanoen: jos tuotantokuilu on edellisenä vuotena miinus kolme prosenttia BKT:stä (vapaan kapasiteetin määrä vastaa 3 % potentiaalisesta tuotannosta), tällöin kuluvan vuoden potentiaalisen tuotannon kasvuvauhti on noin yhden prosenttiyksikön alhaisempi.
Elvytyksen pysyvän työllisyysvaikutuksen arvioinnissa keskeistä ei kuitenkaan ole verrata perinteistä ja hystereesinäkemystä, vaan elvytyksen vaikutusta perinteisessä ja hystereesinäkemyksessä. Jo aiemmin on todettu, että elvytyksellä ei ole perinteisessä näkemyksessä mitään roolia pidemmällä aikavälillä, sillä elvytys nostaa työllisyyttä vain väliaikaisesti, ei pysyvästi. Keskeistä on siis verrata hystereesinäkemyksen sisällä elvytystä sellaiseen tilanteeseen, jossa ei olisi elvytetty.
Elvytys nostaa työllisyyttä pysyvästi
Alla olevassa kuviossa esitän laskelmani koronakriisin hystereesivaikutuksesta ja elvytysvaikutuksesta Suomessa. Hystereesivaikutus syntyy siitä, että potentiaalisen eli rakenteellisen tuotannon taso kasvaa perinteistä näkemystä hitaammin koronakriisin takia. Perinteisen näkemyksen mukaan koronakriisi ei heiluta potentiaalisen tuotannon tason kehitystä (pinkki katkoviiva), kun taas hystereesinäkemyksen mukaan potentiaalisen tuotannon kasvuvauhti väliaikaisesti hiipuu (vihreä katkoviiva).
Huomionarvoista on myös se, että todellisen BKT:n kehitys ei poikkea koronakriisissä vuonna 2020 ollenkaan (pinkki ja vihreä yhtenäinen viiva), vaan ero syntyy vasta myöhemmin. Tämä johtuu siitä, että hystereesilaskelmassa tuotantokuilu on sama kuin valtiovarainministeriön ennusteessa ja sulkeutuu samaa tahtia. Mikä eroaa, on potentiaalisen ja todellisen BKT:n kehitys: molemmat kehittyvät noin prosenttiyksikön hitaammin tänä vuonna hystereesistä johtuen.
Elvytysvaikutus puolestaan syntyy siitä, että potentiaalinen tuotanto kehittyisi vielä epäedullisemmin ilman elvytystä. Ikävä kyllä en ole törmännyt arvioon koronakriisin aikaisten päätösperäisten toimien vaikutuksesta BKT:hen.
Sovellan tässä valtiovarainministeriön arviota, jonka mukaan kahden miljardin euron päätösperäiset toimet kasvattaisivat BKT:tä 0,6 – 0,7 prosenttia (finanssipolitiikan kerroin noin 0,75). Suhteuttamalla koronakriisin päätösperäiset toimet (9 miljardia euroa) sitä edeltäviin päätösperäisiin toimiin (2 miljardia euroa), saadaan arvioitua, että Suomen BKT oli elvytyksen vuoksi noin kolme prosenttia korkeampi. Toisin sanoen: BKT ei olisi viime vuonna supistunut vain kolmea, vaan noin kuusi prosenttia ilman elvytystä (violetti yhtenäinen viiva).
Hystereesinäkemyksen mukaan BKT jää pysyvästi noin kaksi prosenttia korkeammalle tasolle elvytyksen ansiosta (vihreän ja violetin viivan erotus). Sovelsin Suomen Pankin laskelmaa kasvun ja työllisyyden yhteydestä, jonka mukaan työllisyysaste on 0,4 prosenttiyksikköä korkeampi, jos BKT on yhden prosenttiyksikön korkeampi. Näin ollen sain tulokseksi, että työllisyysaste on vajaan prosenttiyksikön korkeammalla tasolla elvytyksen ansiosta.
Työllisiksi muutettuna tämä tarkoittaa, että työllisiä on pysyvästi 22 – 30 000 enemmän elvytyksen ansiosta. Elvytyksen väliaikainen vaikutus on vielä suurempi. – Tämän kirjoituksen tarkoitus ei kuitenkaan ollut arvioida elvytyksen ohimeneviä vaikutuksia, vaan keskittyä elvytyksen pysyviin rakenteellisiin vaikutuksiin.
Johtopäätökset
Kokemuksista tiedämme, että talouskriiseillä on pysyviä haitallisia vaikutuksia. 1990-luvun lama opetti sen kantapään kautta. Silti suomalaisessa taloustieteellisessä ja -poliittisessa keskustelussa elvytyksen rooli tuntuu jäävän vain ohimeneväksi ”kivunlievitykseksi”.
Talouspolitiikassa pitäisi ottaa taantumien pysyvät rakenteelliset vaikutukset huomattavasti nykyistä vakavammin. Etenkin elvytyksen merkitystä taantumissa pitäisi kyetä arvioimaan johdonmukaisesti ja myös määrällisesti. Hystereesin eli polkuriippuvuuden huomioiminen on tähän yksi keino.
Sovelsin hystereesiä koronakriisin aikaiseen elvytykseen. Sain tulokseksi, että elvytyksen ansiosta työllisyys jää pysyvästi 22 – 30 000 henkilöä korkeammalle tasolle. BKT puolestaan jää noin kaksi prosenttia korkeammalle tasolle. Tulokset tukevat näkemystä, jonka mukaan taantuman aikana elvyttävä finanssipolitiikka on erittäin hyödyllistä.
Onko laskelmani varmasti uskottava ja luotettava? Ei välttämättä, mutta juuri siksi hystereesilaskelmia pitäisi tehdä monipuolisesti eri tahojen toimesta. Tällä hetkellä ongelma on, että kukaan muu ei ole tehnyt vastaavia laskelmia Suomessa (kansainvälisestä tutkimuksesta katso esim. Norjan ja Yhdysvaltain keskuspankin tutkijoiden artikkeli).
Oma arvioni on, että valtiovarainministeriön finanssipolitiikan kertoimet ovat melko konservatiivisia. Viimeaikaisen tutkimuskirjallisuuden mukaan kertoimet ovat todennäköisesti huomattavasti suurempia varsinkin kriiseissä ja nollakorkojen aikana. Näin ollen valtiovarainministeriön finanssipolitiikan kertoimen käyttäminen todennäköisesti aliarvioi elvytyksen rakenteellisia vaikutuksia.
Toisaalta käyttämäni hystereesiaste on melko voimakas. Tutkimuskirjallisuudessa on löydetty melko suurikin hystereesiaste, mutta se on toisinaan hieman eri tavalla määritelty. Voi siis hyvin olla, että edellisen vuoden tuotantokuiluun perustuva hystereesiaste on pienempi kuin tässä käytetty 30 – 40 prosenttia. Varsinkin, koska olen arvioinut hystereesiasteen kumulatiivisesti enkä kertaluontoisesti.
Koska edellinen tekijä aliarvioi ja jälkimmäinen yliarvioi elvytyksen pysyvää vaikutusta tuotannon tasoon, kokonaisuudessaan laskelmani antanee melko realistisen kuvan. Toivon hystereesilaskelmani herättävän innostusta vastaavien laskelmien laatimiseen tutkijoiden ja virkahenkilöiden toimesta päätöksenteon tueksi.
Patrizio Lainà
Kirjoittaja on STTK:n pääekonomisti
Elena Gorschkow | 15.5.2020