Valtiovarainministeriö esitteli maaliskuun puolivälissä suunnitelman EU:n elpymis- ja palautumisrahaston kautta tulevien varojen käytöstä. Perustuslakivaliokunta totesi tällä viikolla, että asia tulisi käsitellä eduskunnassa perustuslain tasoisessa käsittelyjärjestyksessä, eli ohjelman hyväksyminen edellyttäisi määräenemmistöpäätöstä. Päätös syntyi äänestyksessä, mikä on yksimielisyyden kulttuuria perinteisesti vaalineessa perustuslakivaliokunnassa jo sinänsä hyvin poikkeuksellista.
Kun maassa ajauduttiin jonkinasteiseen hallituskriisiin kehysriihineuvotteluiden pitkittyessä viikolla, ei voi kuin ihmetellä, mistä ihmeestä tämä toinen kriisi oikein tupsahti. Elpymisrahaston varojen käyttöön liittyvän ohjelman sisällön hyväksyminen ei ole perustuslakivaliokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan painoarvoltaan verrattavissa esimerkiksi EU:n jäsenyyteen tai Euroopan talous- ja rahaliitto EMU:n jäsenyyteen, jotka ovat aiemmin Suomen EU-jäsenyyden historiassa edellyttäneet eduskunnan määräenemmistöpäätöstä. Määräenemmistöpäätös eli 2/3 kansanedustajien tukea edellyttävä äänestystulos ei ole koskaan demokratiassa läpihuutojuttu. Siksi sitä ei tulisi myöskään kevyin perustein edellyttää.
Jos määräenemmistöä ei löydy nyt käsiteltävän Suomen ohjelman taakse, on mahdollista, että koko EU:n elpymisrahastosta viime vuoden heinäkuussa Eurooppa-neuvostossa 28 jäsenmaan kesken saavutettu sopu raukeaa ja neuvottelut käynnistyvät uudelleen. Suomi loi nyt myrskyn yhteiseen vesilasiin. Ikävintä on, että tässä myrskyssä ensimmäisenä uppoaisimme me itse.
On vaikea ymmärtää, miten poliittinen tilanne ohjelman ympärillä on kärjistynyt tähän asetelmaan.
On vaikea ymmärtää, miten poliittinen tilanne ohjelman ympärillä on kärjistynyt tähän asetelmaan ja miksi niin on käynyt. Talouden elvyttämisen näkökulmasta olemme heittämässä EU:n kriisistä pahasti kärsineillä sisämarkkinoilla kokonaisen vuoden hukkaan. USA ja Kiina nimittäin ovat syytäneet rahaa taloutensa elvytykseen. USA:n viimeisin, 1,9 biljoonan dollarin elvytyspaketti sisälsi muun muassa 1 400 dollarin shekin kansalaisten kulutusta varten, rahaa koronarokottamiseen sekä varoja osavaltioille ja paikallishallintoon.
Suomen kestävän kasvun ohjelma on sisällöllisesti hyvä kokonaisuus, joskaan ei vielä kaikilta osin edes kovin konkreettinen. Siksi ihmetyttää, miten siitä on muodostunut eduskunnassa kokoaan suurempi mörkö. Ohjelma suuntaisi EU:n elvytysvaroja erityisesti hiilineutraalin talouden edellyttämiin rakenneuudistuksiin, mikä parantaisi kilpailukykyä ja työllisyysastetta. Työllisyyteen ja osaamiseen suunnattaisiin rahoitusta noin 640 miljoonaa vuosina 2021 – 2023. Työllisyystoimiin olisi käytettävissä 170 miljoonaan euroa. Varoilla toteutettaisiin pohjoismainen työvoimapalvelumalli, joka veisi työvoimapalveluja asiakaslähtöisempään, yksilön työllistymistä monialaisesti tukevaan suuntaan. Lisäksi tehtäisiin uudistuksia kansainvälisen rekrytoinnin sujuvoittamiseksi esimerkiksi prosessien digitalisointia vauhdittamalla.
Niin ikään varoja käytettäisiin nuorten työllisyyden ja mielenterveyden tukeen esimerkiksi Ohjaamo-palveluiden kautta. Osaamistason nostamiseen ohjelma suuntaa 105 miljoonaa. Investoinnit kohdistuvat jatkuvaan oppimiseen, korkeakoulujen yhteisen digitaalisen alustan Digivision käynnistämiseen ja korkeakoulujen aloituspaikkamäärän kasvattamiseen. Panostukset helpottavat opiskelua työuran aikana ja asuinpaikasta riippumatta. Tutkimus- ja kehittämisinvestointeja tuetaan 267 miljoonalla tavoitteena parantaa tuottavuutta ja yritysten kansainvälistä kilpailukykyä sekä vauhdittaa vihreää siirtymää. Tavoitteet ovat varsin kannatettavia, sillä Suomi on jäänyt viimeisen vuosikymmenen aikana kilpailijamaista pahasti jälkeen t&k-panostuksissa. Myös pk-yritysten sekä matkailu- ja kulttuurialan tukeminen luovat ja ylläpitävät työpaikkoja.
Kriisissä jokaisen poliittisen toimijan velvollisuus on kyetä päätöksentekoon ja luoda näkymää tulevaan.
Nämä toimet ovat yksittäisiä esimerkkejä Suomen kestävän kasvun ohjelman sisällöstä. Toteutuessaan ne tukisivat Suomen työllisyysasteen nostamista lähemmäksi pohjoismaista tasoa – ja sen yli. Ne myös helpottaisivat koronakriisistä aiheutuneesta taloustaantumasta toipumista. EU:n yhteinen elvytys olisi erityisen perusteltua Suomen kaltaisen pienen jäsenmaan näkökulmasta, koska olemme aivan erityisen riippuvaisia siitä, miten tärkein vientimarkkinamme Euroopassa elpyy. Yksin meidän on lähes mahdotonta selviytyä talouskriisistä ulos.
Kriisissä jokaisen poliittisen toimijan velvollisuus on kyetä päätöksentekoon ja luoda näkymää tulevaan. Kriisi edellyttää päätöksiä. Miksi toimia politiikassa, jos pelkää? Mystinen kotoinen hallituskriisimme tai kriisin poikasemme nostaa laineita koko Eurooppaan juuri nyt, kun harkinnan pitäisi pysyä kirkkaana ja katseen tiukasti horisontissa.
Taina Vallander
Kirjoittaja on STTK:n yhteiskuntavaikuttamisen johtaja.
Maria Häggman | 24.4.2020