EU-keskustelu on ollut Suomessa vilkkaampaa kuin aikoihin. Sitä ovat vauhdittaneet yhteiset koronakriisin hoitamiseksi tehdyt toimet, EU:n budjettineuvottelut sekä heinäkuussa 2020 neuvoteltu 28 EU:n jäsenmaan yhteinen elpymispaketti. Myös istuva EU-komissio on ollut aloitteellisempi ja kehittämishaluisempi, kuin komissiot pitkiin aikoihin.
Suomalaisessa EU-keskustelussa korostuu usein kriittinen, jopa epäluuloinen sävy. Kokonaisuudet unohtuvat yksityiskohtien taakse. Poliittisessa keskustelussa monimutkaisia kokonaisuuksia pelkistetään ja asioiden välisiä riippuvuussuhteita sekä keskinäisiä kytköksiä häivytetään. Ajankohtainen keskustelu EU:n elpymispaketista ja Suomen kansallisesta kasvun ohjelmasta on hyvä esimerkki tästä ilmiöstä.
Muualla EU:ssa elpymisvälineellä on vahva kannatus. Euroopassa keskustellaan laajasti koronasta ja sen aiheuttamista talouden ongelmista sekä siitä, miten yhteistä elvytystä tulisi kohdentaa kansallisesti, jotta talous saadaan uudelleen kasvuun. Elvytyspaketti nähdään mahdollisuutena siirtyä vihreämpään ja digitaalisempaan tulevaisuuteen tehokkaasti ja laajasti. Suomalainen keskustelu on jämähtänyt siihen, halutaanko yhteistä velkaa ja kuinka paljon elvytysrahoja saadaan suhteessa siihen mitä maksetaan. Lisäksi kyseenalaistetaan päätösten oikeusperustaa.
Kansallinen keskustelumme tulee kummallisen jälkijunassa.
Kansallinen keskustelumme tulee kummallisen jälkijunassa. Tällöin käsiteltävistä asioista on jo muodossa tai toisessa saavutettu yksimielisyys EU-tasolla. Tämä näkyy hyvin keskustelussa elpymispaketista. Edes niin sanotuissa tiukan talouskurin maissa, kuten Saksassa tai Hollannissa, ei leikitellä ajatuksella haastaa nyt syntynyttä sopua. Kukaan ei tässä vaiheessa halua kaataa pakettia ja sen myötä pitkän aikavälin budjettia. Keskustelua elpymispaketista toki käydään, mutta sen sisältöjen ja maakohtaisten suunnitelmien kautta. Yhteinen elvytys nähdään välttämättömänä, jotta luottamus Euroopan talousalueen kilpailukykyyn, elpymiseen ja kehitykseen vahvistuu. Vahva talous luo myös sosiaalista vakautta koko Eurooppaan.
Miksi tyydymme tarkkailemaan ulkokehällä?
Suomalaista keskustelua seuratessa, ei voi välttyä kysymykseltä, osallistummeko me jäsenmaana aidosti keskusteluun EU:n kehityksestä? Pieni joukko varmasti pyrkii tekemään sitä, mutta kokonaisuudessaan syntyy mielikuva, että me tarkkailemme unionissa tapahtuvaa kehitystä ulkokehältä ja vain käyttääksemme sitä tarvittaessa pelikorttina kotimaan politiikassa. Tarkkailemme sivusta, jotta voimme haukkua sovitut päätökset.
Emme vieläkään käy keskustelua EU:n poliittisista valinnoista yhdessä muiden jäsenmaiden kanssa.
Suomi on ollut EU:n jäsen jo neljännesvuosisadan. Silti emme vieläkään käy keskustelua EU:n poliittisista valinnoista yhdessä muiden jäsenmaiden kanssa, yhteisillä ehdoilla ja yhteisellä ajoituksella. Emme selvästikään ole sisäistäneet sitä, että EU-keskustelu on Suomen sisäpolitiikkaa ja me olemme osa suurempaa yhteisöä.
EU-päätöksenteko ei pitäisi tulkita Suomen poliittisista käytännöistä ja perinteistä käsin, koska poliittinen todellisuus on jäsenten summa. EU-politiikkaa ja oikeustulkintaa ohjaa nimittäin varsin erityyppinen traditio, jonka muodostumisessa erilaisilla kriiseillä on ollut merkittävä rooli. Tämä tosiasia pitäisi Suomessakin tiedostaa, erityisesti poliittisten päättäjien taholta. Jos nykytila ei miellytä, muutos voidaan saavuttaa vain yhteistyössä muiden samanmielisten kanssa.
EU-keskustelussa on myös muita haasteita. Merkittävin niistä on asioiden monimutkaisuus. Koska vaikeat asiat eivät selity yksinkertaisesti, moni jättää perehtymisen puolitiehen ja keskustelut jäävät helposti asiantuntijatasolle. Vaikutus kansalaisiin ei ole aina selvä, eikä välttämättä yhdenmukainen kaikissa jäsenmaissa. Tämän takia EU:ta on myös helppoa kritisoida. Ratkaisujen esittäminen on paljon vaikeampaa.
Suomen siirtyminen iänikuisesta nettomaksukeskustelusta sekä teknisestä toimivaltakeskustelusta seuraavalle tasolle vaatii, että kiinnitämme katseemme tulevaisuuteen ja suureen kuvaan. Tätä keskustelua on välttämätöntä käydä kansalaisten kanssa ja heidän toimestaan. Vain siten yksinkertaistukset ja populismi eivät sysää keskustelua sivuraiteille.
EU:n tulevaisuuskeskusteluun tarjoutuu nyt erinomainen tilaisuus, sillä tulevaisuuskonferenssin keskusteluun osallistuminen on tehty kansalaisille mahdollisimman helpoksi yhteisen verkkoalustan kautta. Suomessa keskustelun mahdollistaa myös Eurooppalaisen Suomen Euroopan Suunta – kampanja , jonka yhteistyökumppani myös STTK on yhdessä muiden työmarkkinajärjestöjen kanssa.
Maria Häggman, STTK:n kansainvälisten asioiden päällikkö
Maria Häggman | 6.5.2021